Mies kulki selkä kumarassa, sillä kuvauskalusto jalustoineen painoi. Ilma alkoi olla pakkasen puolella, ehkä ensimmäisen kerran tänä syksynä. Kohta alkaisi hämärtämään. Nyt oli korkea aika ottaa vielä muutama kuva ja tehdä lehtiöön vedos, pari. Objektiivin läpi hän näki järven vastakkaisella puolella kaksi sarvipäätä, jotka nuhjasivat jotenkin ponnettoman oloisina toisiaan vasten. Jatkettuaan matkaa järven kapenevan pään suuntaan hän sai porot näkyviin paljain silminkin. Kovin vaikuttivat kavereilta, kun niin kylkimyyryä kulkivat. Opukasjärven kaakkoispäässä oli tuttu kämppä ja sinne mies tähtäsi kulkunsa yöpymistä varten.

Keskittyessään piirtämiseen mies oli unohtanut porot. Ne herättivät hänen mielenkiintonsa uudestaan, kun lähtivät uimaan häntä kohti. Uiminen vaikutti jotenkin vaivalloiselta, ne olivat niin vierekkäin, että häiritsivät toistensa uimaliikkeitä. Hän otti kiikarit rinkasta nähdäkseen paremmin mistä oikein oli kysymys. Varsinkin toinen poroista näytti aika uupuneelta. Sen päätä tuskin näkyi enää veden pinnalla. Sitten hän huomasi sarvien välissä lankoja: porot olivat toisissaan kiinni sarviin sotkeutuneilla langoilla!

Pian hän ymmärsi, että toinen poro oli jo menehtynyt. Se tuli kuin hakopuu, vain sarvet vähän näkyivät. Ehkä porot olivat mitelleet voimiaan, rykimäaika kun oli, ja sotkeentuneet paalinaruihin, joita silloin tällöin näki heinäntekopaikkojen liepeillä ajattelemattomien ihmisten jäljiltä.

Vaivalloisesti poro lähestyi rantaa ja miehen ajatukset kelasivat etsien mahdollisuutta auttaa poroa. Ryntääminen rantaan säikäyttäisi poron varmasti takaisin järvelle, vaikka siihen hupenisivat sen viimeiset voimat. Katse kiersi lähiympäristöä löytääkseen kepin, johon voisi kiinnittää puukon ja jolla voisi nihrata narut poikki. Kämpän seinustalla tai halkovajassa ehkä olisi jotakin. Hän löysi ongenvavan. Palattuaan takaisin hän näki poron ehtineen jo rantaan. Se ei pystynyt seisomaan suorana eikä varsinkaan nostamaan päätään, joka oli kytkyessä kuolleeseen. Maalle se ei jaksaisi raahata lastiaan. Vedessä se menehtyisi kylmään. Kuoleman kihlat!

Saatuaan puukon teipattua ja köytettyä kepin päähän hän lähestyi varovasti rantavedessä seisovaa poroa käyttäen hyväksi koivikkoa, jossa oli vielä keltaisia lehtiä runsaasti. Päättäväisesti hän siirsi puukon sarvien välissä näkyvään naruvyyhtiin ja teki nopeita sahaavia liikkeitä. Poro valpastui ja tempoi päätään minkä pystyi. Nyt ei kannattanut enää varoa näkymistään, tärkeintä oli päästä asemiin, joista pystyi käyttämään leikkuria parhaiten. Narujen kiristyessä puukko katkaisi lankoja nopeammin, mutta ennen kuin viimeinen sidos oli poikki poro oli jo kääntynyt järvelle päin. Naru luisti kuitenkin irti eikä kuollut ehtinyt kyytiin vaan jäi rantakivikkoon kyljelleen.

Mies poistui nopeasti koivujen sekaan ja seurasi sieltä poron liikkeitä. Hän tunsi riemua onnistumisestaan, mutta pelkäsi samalla sen raukenevan tyhjiin, jos poro jatkaisi matkaansa selälle.

Ehtimättä vielä kovin kauaksi rannasta eläin käänsi uimisensa ensin rannan suuntaiseksi ja kaartoi sitten takaisin rantaan pari sataa metriä kauempana. Päästyään vaivoin kuivalle maalle se lysähti paikoilleen, vietti siinä melkoisen tovin, mutta oli häipynyt tihenevään pimeyteen, kun mies lopulta varovasti uskalsi tulla tarkistamaan tilannetta. Taskulampun valossa hän kävi sitten vetämässä kuollutta poroa sen verran vedestä, että pystyi leikkaamaan siltä korvat toimittaakseen ne myöhemmin paliskunnalle tunnistettavaksi.

Mustapartainen mies rojautti kamppeensa kämpän alalaverille ja asetteli tulet rautakamiinaan. Vilu oli jo ehtinyt hiipiä puseron alle ja valmiilla sytykkeillä nopeasti saatu tuli oli tervetullut lämmön lisä. Repusta hän kaivoi pöytäkynttilän. Se oli väriltään valkoinen. Muun värisiä hän ei huolinut mukaansa, koska oli sitä mieltä, että ne valaisevat parhaiten. Hän sytytti kynttilän hukkuneen poron muistolle ja selviytyneen toverin elämälle toivoen sen löytävän tarpeeksi jäkälää ja sieniä, jotta se saisi takaisin kamppailussa kulunutta energiaa. Sitä se tarvitsee vielä runsaasti uusissa kamppailuissa toisia hirvaita vastaan ja lähestyvän talven varalle.