Valtio katoaa, palkka menettää arvonsa
uusia valtioita syntyy,  rajoja piirretään
väentungosta ja telaketjujen kolinaa aukioilla

vertakin, kaikki kuin kärpäsen surinaa mikrofonissani
mitä siitä, maa pysyy, katseeni kiintopiste, äsken tumma
nyt valkoinen, talven jälkeen alkaa taas kukoistus

	Valtio säästää, sillä ei ole varaa noutaa asemalta
	valtiota ei säästetä, kaikki vetävät välistä
	minkä kehtaavat, on menossa

	välitila, väliaika eikä ole varmuutta mistään mitä edessä
	ei  muusta kuin maasta, silmieni
	kauniista kiintopisteestä




(Viite: Mihail Zygar: Maan pimeällä puolella)

Niemen viettävä kallionokka
sieraimet vedessä kuin hylkeellä
luisevalla otsalla kanervainen tukka

silmät kiinni ja selässä metsää kuin siilillä
piikkejä vastarinnassa mantereen mielivallalle
haluaa perustaa oman saaren

Sateen turvin se irtoaa rannasta 
kohti sumuista ulappaa 
kallionhalkeamassa kyltti: private




(Muokattu 28.5. 2012 blogijulkaisustani )

Kaadoin metsän ja kaikki mitä siinä eli ja
päätään nosti, pesin käteni sellulla
puut tyytyivät kohtaloonsa kuin tulitikut rasiassa


Murskasin kallion jäkälineen
levitin sen pohjaksi nopeammalle liikenteelle
kuin mihin reppuselkäinen kulkija pystyy


Telkesin eläimiä syömään
kasvamaan syötäväksi kelpaamista varten
sillä niin kuului käydä


Laskin kuutiot kilometrivauhdit kalorit
rasvaprosentit proteiinipitoisuudet
otin huomioon korot ja pörssikurssit


Käytin kyynärpäitä ja vedin välistä
käytin tilanteet hyväkseni: carpe diem
sillä niin kuului tehdä


En tiedä jäinkö tästä kaikesta voitolle
vai tappiolle, mutta sen tiedän
että niin kuului tehdä


Kun meno ympärillä hiljeni
mieleen nousi epäilys:
oliko minulta jäänyt jotain huomaamatta

Vuoteenani sivustavedettävä sänky
yli sadan vuoden takaa
kymmenen lapsen edestä äitiyttä


sota-aikana huoli neljästä rintamalla olevasta
muuttui tuskaksi, sitten suruksi: yksi palasi vankeudesta
toinen kuoli kivuliaasti, kolmas katosi


täysosumassa vaiko vankileirillä
ei selvinnyt koskaan, kirje Kekkosellakaan
ei tuonut ratkaisua, vaikka vankeja palautettiin


Yöseuranani sadan vuoden ilot ja surut
tässä sängyssä hänkin on nukkunut, ehkä joskus
näen vielä unen Paavo-sedän kohtalosta

Mitä on itseriittoinen yksilö

joka ei tarvitse muita kuin oman

erinomaisuuden mittaamiseen

ylemmyyden tunteen tai kateilun aiheeksi

Kuin harhautunut ohjus ulkoavaruudessa

mutta kuitenkin ihmisten keskellä:

yrittävät vältellä tätä mahdollisuuksiensa mukaan

Mitä on yksilöllisyys osana yhteistä

tarvitsevuutta saavana ja antavana subjektina:

vertailulta puuttuu sen haavoittava terä

Hän sanoi olevansa pahoillaan

että maailma on sellainen

että mieleeni tulee sellaista

kun on puhe myötätunnosta