6.10.2016

Vanhat aurat

Kirjoittanut runopasanen

 

 

 

Suorina siivuina sänkipelto

kääntyy  vältin lapaan,

pellon musta vuori ylös päin

Kaviot tömisevät tasaisesti

Kyntäjällä ohjakseet kaulalla,

kädet auran sarvissa

 

Korkealla kurjet

suosta nousseet

muodostuvat auraksi

Alkavat viiltää ilmaa

kuin kaukainen rakkaus

 

Ennen kuin on routa

ja valon sänki sammuu

 

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/10/423-haaste.html

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämä artikkeli on lähetetty torstaina 6. lokakuuta 2016 kello 18:13 and posted in runot, runotorstai. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed.

One response to “Vanhat aurat”

Jätä kommentti