Suoriudun ylös roskia olkapäillä, takinliepeessä rapaa,
eletyn ja elämättömän elämän maasta
näen sinut pisaroivan sumun läpi
Sanot että kävellään, niin kävelen
ohi jääkautisen siirtolohkareen,
läpi hämärän kuusikon,
viljapellon pientaretta pitkin,
jossa karhu kauhoo kauraa
Kävelen vielä kun aurinko lopettaa
Kun en jaksa, painaudun heiniin
Sinä yönä ei sada
Myyrä liikahtaa ruohikossa,
pöllö liukuu oksalta, siipien
väkäsreunus vaimentaa äänen
Herään, pöllö nukkuu,
näen silhuettisi aamuvaloa vasten
olet jo liikkeellä, en tiedä minne
Nousen, kuulen pian askeleitteni äänet
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/08/463-haaste.html
sanapasanen 
Jätä kommentti