Unimatka

 

 

 

Suoriudun ylös roskia olkapäillä, takinliepeessä rapaa,

eletyn ja elämättömän elämän maasta

näen sinut pisaroivan sumun läpi

Sanot että kävellään, niin kävelen

ohi jääkautisen siirtolohkareen,

läpi hämärän kuusikon,

viljapellon pientaretta pitkin,

jossa karhu kauhoo kauraa

Kävelen vielä kun aurinko lopettaa

Kun en jaksa, painaudun heiniin

Sinä yönä ei sada

Myyrä liikahtaa ruohikossa,

pöllö liukuu oksalta, siipien

väkäsreunus vaimentaa äänen

Herään, pöllö nukkuu,

näen silhuettisi aamuvaloa vasten

olet jo liikkeellä, en tiedä minne

Nousen, kuulen pian askeleitteni äänet

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/08/463-haaste.html

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: