Mitä muuta olen
kuin valkosipulin kynsi?
Toiselle aromaattinen elämys,
toiselle ällöttävä lemu
Syksyllä istutettava, hyvin talvehtiva
Märältä tuoksuva kivi, jonka kylkeä
ahven kiertää ja näykkii?
Sisäveden laimea, suolaton haju
mereltä reputetun hätävara?
Kompromissien murtovesi,
johon joet laskevat ja valaat eksyvät?
enkä tiedä maailman rakentuvan siten,
että sitä ei voi purkaa
Ainoastaan räjäyttää
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/10/470-haaste.html
sanapasanen 
14 lokakuun, 2017 at 14:59
Pidän tästä todella paljon, ja ihan hiukan kateellisena tätä katson, etenkin viimeinen kappale on mieluisa. Nyt, kun luen tätä tuntuu, että itsellä on vielä niin paljon opeteltavaa kirjoittamisen suhteen. Olt kirjoittanut todella upean tekstin.
TykkääLiked by 1 henkilö
14 lokakuun, 2017 at 19:49
Kiitos. Minustakin tuntuu, että loppuelämä ei riitä siihen, että oppisi kirjoittamaan tavalla, johon voisi olla tyytyväinen.
TykkääTykkää
14 lokakuun, 2017 at 19:23
Millaiseltahan ahvenesta veden sisällä mahtaa märältä tuoksuva kivi tuoksua?
TykkääLiked by 1 henkilö
14 lokakuun, 2017 at 19:53
Varmaan ainakin paremmalta kuin kuivan kiven päällä sätkiessä:-)
TykkääTykkää