(viite: http://suoturve.net/runoneva/haaste-8/ )
Kun tuuli lopettelee ja liekit
ovat syöneet puunsa hiileksi, punerrusta
on enää taivaanrannan pilvissä, ei viimeisistä mainingeista
ole vaahtoamaan
Kun mustarastaan huilu äkisti vaikenee,
jää kyyhkyn matala kurnutus Ja hiljaisuus
kysyy luvan, istahtaa viereesi kun keho ja mieli
antavat sille tilansa
Tämä ei ole se hiljaisuus, josta vain puuttuu
päivän hälinä, tämän olemus on toinen
Niin kuin vesi on yöllä toinen Ja puu ja valo
Jos nyt olisi aikani
vaihtaa olomuotoa, ehkä entinen löydettäisiin
otsassaan sotun tarkennusosa:
lempeä nokinen ruhje
sanapasanen 
2 syyskuun, 2018 at 11:22
(Vihdoin aikaa lukea ja syventyä.) Ihastuin tämän runon 11. säkeeseen! Mikä rauha, mikä hiljaisuus ♥. (Minua häiritsi nuo neljä viimeistä säettä, ne rikkoivat runon tunnelman, mutta ymmärrän jos se oli tarkoituksesi.)
TykkääLiked by 1 henkilö