21.6.2019

Kaikki kuten pitää, ei lähes mikään?

Kirjoittanut runopasanen

 

 

 

Siinä se keskellä polkua

                 tillottaa silmiin

kuin luomisen alkuviattomuus

valmiina leimautumaan minuun tai

kehen tahansa melkein päälleastujaan

 

Ei kuulu emon hätäsignaaleja,

tragedian kulkua voi vain arvailla,

 

siirrän sivummalle, armollisempaa

                 kai tallata hengiltä

jätän luonnon huomaan

kohtalona kissa tai ihmepelastus?

 

Silmänurkka vuotaa,

luonto siinä huokaa, kysyy:

kaikki kuten pitää

vai ei lähes mikään?

 

Tämä artikkeli on lähetetty perjantaina 21. kesäkuuta 2019 kello 13:15 and posted in runot. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed.

Jätä kommentti