Siinä se keskellä polkua
tillottaa silmiin
kuin luomisen alkuviattomuus
valmiina leimautumaan minuun tai
kehen tahansa melkein päälleastujaan
Ei kuulu emon hätäsignaaleja,
tragedian kulkua voi vain arvailla,
siirrän sivummalle, armollisempaa
kai tallata hengiltä
jätän luonnon huomaan
kohtalona kissa tai ihmepelastus?
Silmänurkka vuotaa,
luonto siinä huokaa, kysyy:
kaikki kuten pitää
vai ei lähes mikään?
sanapasanen 
Vastaa