Keveiden rakennusten vaijerit kiristyvät kallioilla
tuimassa tuulessa, taloista puuttuvat räystäät: olisivat
kädensija myrskylle kurkistaa asukkaita katon kautta
kuumuus täällä on muuta kuin lämpötila
rantaviivalla pyöreiksi hiotuneita kiviä kokonsa
mukaan vyöhykkeiksi järjestyneinä
rannalla lääkettä ja vihannesta, väinönputkea
seassa suolaveden valkaisema tukki
paksu kuin tynnyri, Siperian metsissä kasvanut
vanha kalatehdas museona: saaliit kehnoja
”valaat pyydystetty vähiin, eivät paimenna kaloja verkkoihin”
syntyy kapina: kalastajat vastaan valaanpyytäjät
joku ammutaan sotajoukko paikalle
Euroopan viimeiset belugit valkoisin kyljin tyrskyjen rytmissä
ylös ja alas tainnuttavat sillit äänellään ampuen
vankileirien Vienanmereltä perhelomalle lähteneet
merien kanarialinnut, rantakallioihin ikuistetut tuhansia vuosia sitten
soittaako kukaan niille enää musiikkia, kun palaavat?
Viite: viikon 4 krapusanat kuumuus, asukas, metsä. Krapu on tasan sadan sanan kirjoitushaaste, (otsikko mukaanlukien), jota pitää susupetal https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/02/04/julma-prinssi/#respond
sanapasanen 
4 helmikuun, 2024 at 11:27
Maitovalaiden ja sillien, kalastajien ja pyytäjien, ihmisen ja luonnon päättymätön taistelu.
TykkääLiked by 1 henkilö
4 helmikuun, 2024 at 11:46
Sitä se suurelta osin on ollut. Välissä onneksi onneakin.
TykkääLiked by 1 henkilö
5 helmikuun, 2024 at 09:07
Ihminen ei tunnu millään oppivan, että luontoa hoitamalla ja säästämällä olisi itselläkin parempi elää. Luonto on aina se, joka kärsii.
TykkääLiked by 1 henkilö
5 helmikuun, 2024 at 09:46
Lyhytnäköisyydellä on pitkä historia…
TykkääTykkää
5 helmikuun, 2024 at 10:25
Tähän on saatu todella hyvin Jäämeren rannikon tunnelmaa, niissä paikoissa, joita Norjan öljyvauraus ei ole vielä muuttanut pysyvästi toisenlaisiksi. Tosiarktisia merieläimiä ja -lintuja saa etsiä vuosi vuodelta yhä kauempaa koillisesta.
TykkääLiked by 1 henkilö
6 helmikuun, 2024 at 15:51
Ihminen ei ole oppinut..tarpeeksi. Vieläkään. Luonto pärjää. Se tosin muuttaa muotoaan mutta ihminen häviää koska ei osaa elää rauhassa luontoa ja sen antimia arvostaen.
TykkääLiked by 1 henkilö
7 helmikuun, 2024 at 17:59
Ihminen tuhoaa ja tappaa, luonto pyristelee vastaan. Minäkin uskon, ettei ihminen tästä muutu, sen sijaan luonto mukautuu ja selviää kuitenkin taistelusta.
TykkääLiked by 1 henkilö
10 helmikuun, 2024 at 16:46
Minä olen aimariin kanssa samoilla linjoilla: ihminen ei opi, ei opi, että luonto voittaa lopulta aina, tavalla tai toisella.
Ihminen luulee olevansa viisas, älykäs, mutta kun se pysähtyisi ajattelemaan, oikeasti ajattelemaan, se huomaisi olevansa älytön, tyhmä, hölmö.
Me puhumme kauniilla sanoilla, miten luontoa pitää säästää, pelastaa – mutta mitä me teemme? Kaikilla niillä teoilla me loppujen lopuksi tuhoamme, pilaamme ja rikomme sitä ja siinä samalla itseämme lisää.
TykkääLiked by 1 henkilö
10 helmikuun, 2024 at 16:51
Valitettavasti siltä näyttää. Toisaalta hyviäkin trendejä on, mutta niiden riittävyys on kysymysmerkki, varsinkin jos sodat vievät resurssit.
TykkääTykkää