Ahkioon on ahdettu tavaraa kuin lakon aikana satamaan kertyneitä kontteja, pääsiäinen luonnossa on alkamassa, elintarvikkeet laatikossa, jota myyrä ei pysty jyrsimään, valjaat vyötäisillä, sukset jalassa.

– Ei hitto, tuliko se dronelaatikko mukaan vai jäikö takakonttiin, käy tarkistamassa, ei viitsi alkaa ahkiota penkoa! Ja kato samalla onko kameran jalustakin siellä!

– Ei näkynyt, kai ne on pakattu, mutta tämä punaviini meinasi jäädä, päitäiskö se suojata vai kestääkö se tämän pakkasen?

– On tämä yhtä riesaa tämä varustautuminen, mutta onhan se sen arvoista: ajattele miten hienoa, kun saadaan kaikki nauhalle, leikattua ja pistettyä juutupeen, kaikkien nähtäväksi mahtava elämys, kaiken hyörinän ulottumattomissa luonnon helmassa!

Viite: viikon 13 krapusanat ovat jyrsiä, pääsiäinen, kamera. Krapu on tasan sadan sanan kirjoitushaaste, jota pitää susupetal https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/03/24/juhlaihminen/#comments

Kolme hapsenkakkiaista, Jyri, Jarkko ja Petteri

sarvijääriä siis, kaikilla pitkät sarvet ja kova kuori

vaikka ei se yhdistä, pitää enempi erillään, kun

neuvonpitoa pitäisi harrastaa, sujuu vain kirjanpito

saivat äkkilähdön vai oliko se kidnappaus

Kap Verden saarille, eksoottiseen

puolipresidentilliseen tasavaltaan

karaokea laulamaan

                                     laula, veli, laula veljeni

                                     sillä vapaus on laulu

                                     ja ihminen on varmuus

                                     toivo on kuin aava meri

                                     joka meitä syleilee

                                     laula laulu vapaudelle

                                     sillä vapaus on laulu

                                     ja ihminen on varmuus*)

lauluillan hulinoissa kaikilta katkesi sarvet

kyselivät toisiltaan mitäs nyt tehdään

kehtaako lähteä kotiinkaan, kukaan enää tunne

kuka lienee ollutkaan, kun ehdotti uutta laulua

                                     aavan meren tuolla puolen

                                     jossakin on maa, jonne koskaan

                                     sarvetonna en voi lentää, tänne

                                     jäädä voin…

                                               *) otteita Kap Verden kansallislaulusta, wikipedia

Puut nuo toivossa väkevät paremmin näkevät

kuin joosefit ja mariat, silmujen suurenevin silmin

näkevät pihlajanmarjakoin silmin

linnunpönttöä katsastavan tiaisen

rungon rosoista evästä etsivän puukiipijän silmin

näkevät varjoissa lymyävän kuuhiipijän silmin

Vanha puu eliömaailman sankarein

ja konnin (ihmisen projektio lajistaan) on

latvallaan haistellut kaikki maailman tuulet

juurillaan pistänyt konnat käsirautoihin

(kerran gangsteritsaarinkin luut, syö sen pahat hiukkaset)

Nopeasti päättyy puun sata, kaksisataavuotta

sirisevän terän hampaisiin, loppunäytös

paperisilppuna viemärissä, tuhkana uunissa

pahoina hiukkasina taivaalla

seinänä pidättelemässä tuulta ja taulua

jossa lapset kiipeilevät puiden oksilla

Kanto juurineen jatkaa hetken kuin ei mitään

miehen parta kasvaa vielä hetken

ristinpuulla kuolleenakin

Viite: viikon 12 krapu on kuva: https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/03/17/punaiset-hiukseni/#comments

Kirjoitushaaste on otsikon kanssa tasan sadan mittainen ja sitä ylläpitää susupetal

Tammikuun kihlajaiset peruttu

kihlat palautettu kultasepälle

helmikuussa heilastelu loppui

maaliskuussa mahalasku pelottava

persmäki jaetut kattilat päässä kahva

sarvena otsassa lasketaan kivikkoon

kohti kivikautta kuunaamat nauravat:

näin on sovittu ei voi mitään

paperi kivi sakset kivi paperi sakset

monikaan asia ole useinkaan niin kuin näyttää

mutta päätökset tehdään sen pohjalta

päätti aikoinaan jo Kekkonen

ja sai asiat näyttämään siltä miltä halusi

eivät ne ole myöskään sitä miltä ne eivät näytä

siksi kai kysytäänkin miten asian laita oikein on

laita kiinnostaa meitä tyhmiä aina enemmän kuin ydin

joka jää ymmärrykseltä piiloon kuin luuydin putkiluussa

pääasia peittyy sadalla oheisella yksityiskohdalla

jokaisessa aineksia kaikki kanavat tukkivaan skandaaliin

eikä tarvitse välttämättä olla edes erityisen tyhmä

fiksukin menee sekaisin triviaalin runsaudessa

eikä ole helppo erottaa sivuasioita pääasiasta

kun tunteet hyppäävät kuin vietäriukko

mielen syvästä pimeästä resonoimaan

omien kipukohtien kanssa

Viite: viikon 11 krapusanat ovat sekaisin, tyhmä, fiksu. Krapu on kirjoitushaaste, jota ylläpitää susupetal https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/03/10/tavallisen-tyhm/#comments

Teksti otsikon kanssa on oltava tasan sata sanaa.

jos olen villakoira, älä kaivele minua

haluan pitää ytimen itselläni

jos tähtäät sanoilla sitä, älä kovin tarkasti

tarkkuus välittää vain sumuista haamukuvaa

riittäisikö että siellä jossakin se on mitä on

riittäisikö että sanon: marjametsä on kirkkoni

hongat sen pylvässali pohjoinen on minulle etelä

ja lumi meri, sukset jolla, jolla seilaan sen mitä seilaan

runolla huudaan tuulelle, se huutelee jotain takaisin

kumpikaan saa selvää toisistaan tai jotain sinne päin

Onko ihminen puuttuva rengas Tuntemattoman ja Olemattoman välissä

ihmisestäkö puuttuu jokin rengas tai ruuvi vai jotakin liikaa

ihmisiä liikaa jossakin, liian vähän toisaalla, missä ei ole

sieltä viedään nekin, jotka ovat ja tungetaan sinne

missä ennestään vaarallisen ahdasta

Jos menee kahvilaan tavatakseen toisia

niin toisessa kahvilassa ei ole ketään ja toinen on liian täynnä

molemmissa tapauksissa tuloksena on yksinäisyyttä

sellainen on surullista: kuin näkisi kuvan, jossa hyvällä maulla

satoja vuosia sitten tehtyä rakennusta uhkaisi kuivuuden

aiheuttama maastopalo, kuvan oikeassa ylälaidassa musta

lintuparvi lentäisi lähestyvää savua pakoon

edustalla lojuisi pari rikkinäistä polkupyörää

ja yksi kolmirenkainen henkilöauto

Ei ihmisiä

Viite: viikon 10 krapusanat oavat kuva, kahvila, vaarallinen. Krapu on otsikon kanssa tasan sadan sanan kirjoitushaaste, jota pitää susupetal https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/03/03/epnormaali/#comments