Utelias ihminen elää ja hengittää muiden elämää.
Se hengitys jättää sumuverhon peiliin, joten hän ei näe itseään,
eikä se häntä kovin kiinnostakaan: kaikki tapahtuu, tapahtuu jossakin
hänen ulkopuolellaan. Hän on kuin viestikeskus, johon havainnot
saapuvat ja jatkavat eri suuntiin. Omana itsenään hänellä
ei oikeastaan ole mitään sanottavaa.
Hänen vastakohtansa on simpukka, joka kuulee ääniä
kuorensa sisälle ja kuvittelee ulkoisen maailman sen perusteella.
Hänen tarvitsee harvoin kurkistaa ulos, jotta saisi itselleen tyydyttävän
selityksen siitä, mitä on meneillään. Eikä se häntä kovin kiinnostakaan:
kaikki mitä elämisen laatuun tarvitaan, on oikeastaan kuoren sisällä.
Virtaava vesi vaimentaa mukavasti mahdollisen ulkoisen hälyn.
Viite: Viikon 39 krapusanat ovat hengitys, utelias, sumuverho. Kyseessä on kirjoitushaaste,jonka on oltava tasan sadan sanan pituinen ja sitä ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/09/22/itku/#comments
22 syyskuun, 2024 at 16:26
Enpä haluaisi olla kumpikaan noista. Ehkä niiden risteytys.
TykkääLiked by 1 henkilö
22 syyskuun, 2024 at 17:01
Hyvä valinta.
TykkääLiked by 1 henkilö
22 syyskuun, 2024 at 19:27
Jokisimpukka eli raakku on kyllä mielenkiintoinen eläin, tarvitsee sen lohen tai taimenen lisääntyäkseen. Sitten saattaa elää yli 200 vuotta! Ehtii miettiä kuoressaan kaikki mahdolliset asiat 🙂 Kyllä ne vaan ovat suojelun arvoisia!
TykkääLiked by 1 henkilö
22 syyskuun, 2024 at 21:36
Ovat todella!
TykkääTykkää
22 syyskuun, 2024 at 21:43
Onkohan ensimmäisellä runosi ihmisellä omaa minää laisinkaan? Toisella taas vain peni narsistinen maailma: ego, tuskin ”minä”.
TykkääLiked by 1 henkilö
22 syyskuun, 2024 at 21:53
Minuja on niin monenlaisia, harvemmin ehkä näin ääripäitä.
TykkääTykkää
24 syyskuun, 2024 at 13:27
Kavahdan ihan noita ”viestikeskuksia” . Luulen, että itse lähestyn simpukkaluonteita aina vaan enemmän. Krapusi on mielenkiinytoista pohdiskelua.
TykkääLiked by 1 henkilö
24 syyskuun, 2024 at 14:48
Olen utelias mutten tunnista itseäni runostasi. En elä muiden ihmisten elämää, ihan omaani. Uteliaisuus auttaa mm. tiedon hakemisessa. Juu, ymmärrän kyllä mitä halusit runollasi sanoa 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
24 syyskuun, 2024 at 15:42
Jokaisella on oma yhdistelmässä noista kahdesta, eikä niitä tarvitse arvottaa toisten osalta, riittää kun tietää omalta osaltaan.
TykkääTykkää
27 syyskuun, 2024 at 17:49
Noista kahdesta haluaisin mieluummin olla raakku, jos vain saisin elää rauhassa, ilman että tarvitsee pelätä kenenkään astuvan päälleni.
Näin ihmisenä ylitseni kävellään useinkin, vaikka yritänkin pitää puoleni.
TykkääLiked by 1 henkilö
27 syyskuun, 2024 at 20:28
Ylikävelijöitä piisaa: toiset ylemmyyttään, toiset tökeryyttään. Pidä ainakin sen verran ääntä, että voivat ajatella: mikähän tässä mätti.
TykkääLiked by 1 henkilö
29 syyskuun, 2024 at 13:06
Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän ääntä lähtee 😉😄
Ainakaan paljain jaloin ei kannata ylikävellä, aika piikikkääksi olen huomannut muuttuneeni. Vai johtuneeko tästä maalaisilmasta – p..nhajusta 😜😂
TykkääLiked by 1 henkilö
30 syyskuun, 2024 at 09:17
Tunnen usein itseni raakuksi, vaikka olen kai enemmän viestikeskus. Tai viestikoekeskus.
Helmi muodostuu suojasta, jonka simpukka kietoo kivuliaan kiven ympärille, jottei se pistäisi pehmytkudoksia.
Kivun ja kiven välillä näkyy yhteys. Kivi kengässäkin kivistää, vaikkei sen ympärille synnykään helmeä. Korkeintaan rakko. Mutta rakot nostavat kelpin kellumaan ja siihen massaan kiinnittyvät simpukat siivilöimään vedestä sedimenttejä.
Jos joku kävelee ylitseni paljain jaloin, se sallittakoon, mutta metsätyökoneella tulee turhan pahaa jälkeä.
TykkääLiked by 1 henkilö
30 syyskuun, 2024 at 15:21
Siis kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun (helmen) saat. 🙃
TykkääTykkää