Kirjoittajan arkistot: runopasanen

Sadepäivää kylän raitilla

 



Kuntosalilla naiset tekevät spinningtreeniä

hiki helmeilee, ulkona sataa hiljakseen, lämpötila

                                   josta hyötykasvit eivät hyödy

Mies ontuu rukoushuoneen portaita kassien kanssa

pakkaa autoon vuosimallia kauan sitten viimeisen

myyntipäivän ohittaneita elintarvikkeita, mies ontuu

                                   hiki helmeilee, pisaroi viileää sadetta

hyönteissyöjillä on kriittiset tunnit



Kesätyöntekijä saa rauhassa keskittyä

eväisiinsä taimimyymälän katoksessa

 

 

 






Unelmasoppaa

 

 

 

Leijona ei ole syönyt Kaksosia, välissä

on Krapu vaikka himmeä, kesää kohti yhä himmeämpi

Tähtikuvioiden mukaan suunnistaessa on vaara kompastuu risuun



Kävin opastetulla kierroksella unelmien museossa:

supertietokoneen kapasiteetti oli kovilla onnistumisprosentteja laskiessaan

Opas kertoi: unelmat ovat kuin korvasienet: ryöpättävä perusteellisesti



Tuulen tavoittelu isolla haavilla on jokaisen ikiaikainen velvollisuus

(amerikkalainen malli intiaanien tuhoamisesta alkaen)

Kenelle riittää meksikolainen unelma: että ei tapeta

tai tuijottaa verkkaan hiipuvaa liekinvarttaan!



Kiva ihmetellä yhtä sun toista ilmiötä sivusta

mutta menepä sekaan sorkkimaan, niin kuulet:

sen kukkuloilla ei kunnian kukko laula, käki kukkuu petos mielessä



Silti pistät lusikkasi samaan sienisoppaan, kehnosti ryöpättyyn

huidot haavillasi, huudat tuuleen

 



( Viite: Viikon krapu )

 

 

 




Peilin takana?

 



Illalla en halua katsoa peiliä, se välähtelee kuin sillä

olisi jotain asiaa      Lopulta se kävelee eteeni

No mitä nyt taas!

Miten tänään meni      noin omasta mielestäsi?

Äh, ei ainkaan putkeen      No mihinkäs sitten?

Pieleen kai, mutta kuka sinä oikeasti olet?



Minä Olen      Se, jolle et voi puhua palturia

esittää mitä sattuu, et vaikka vatsaa

kivistäisi ja päätä vituttaisi

Tunnen sinut, näen lävitsesi



Minä Olen      Mikä Olen      Se jolle sinun

ei tarvitse esittää mitään

Olen Tässä      että uskaltaisit nähdä

että voisit olla totta itsellesi

 

 

 


Viimeinen virkakeikka

 

 

On tapahtunut sukupuolisiveettömyyden loukkaus”. – Virkatoveriinsa hieman ylimielisesti suhtautuva konstaapeli katselee ikkunasta ulos, jossa kirjosieppokoiras pitää peliään kahden eri pöntön välillä.

Ja missähän tämä siveellisyys on tapahtunut?”. ”Korvasienenpoimija soitti, oli mennyt ryteikköön kyykistyäkseen siellä asioilleen.” – ”No mutta onhan se nyt sallittua.” – ”Älä vitsaile, siellä oli ollut mies ilman vaatteita” – ”No ei kai se siellä enää” – ”Poimija vakuutti, että on se, se seisoo vaan.”

Ajetaan keskustasta muutama kilometri ja käännytään metsätielle. Pääsevät lopulta sienennpoimijan kertomalle paikalle. Ja siellä on mies ilman vaatteita puun runkoon nojaten. Parin metrin korkeudella on kiinni köysi, joka johtaa miehen kaulaan. ”Jospa nyt ei tästä sakkoja…”.

 

(Viite: viikon krapuhttps://susupetalsanat.wordpress.com/2021/05/16/viimeinen-peli/#comments: viimeinen, ryteikkö, vaatteet)

 


Peruselementit

 

(Valitusvirsimäinen oodi sille mihin ei voi uskoa, vain estää)

 

Ole sinä tuli, minä olen tulva

polta sinä metsät, minä hukutan pakenevat

Yhdessä hävitämme tämän maan

Vesihöyrynä, savuna nousemme ilmaan

                              katsomaan montako jää jäljelle

                              montako puuta ja eläintä, montako muuta maata

 

Ole sinä paha ilma, minä olen myrkyttyvä maa

Pudota pommisi, ammu ohjuksesi, minä säteilen kuolemaa

Yhdessä tuhoamme ilman, veden kaikki olomuodot

Pölypilvinä nousemme ilmaan

                                katsomaan missä vielä vihertää, piipertää

                                josko vesissä jotain liikahtaa

                                montako puuta ja eläintä, montako muuta maata

                                                      asua,elää                      Kosmoksessa?

                                montako suojaavaa kerrosta ilmassa

                                montako lähdettä, puroa kulkijan juoda

                                montako elävää merta, merenelävää

 

Mikä teki kuka teki meistä tuhon enkeleitä?

 

(Viite: runotorstai )

 

 


Täydellisesti äiti

          



Täydellisen äitiyden täydellinen olemus: Täydellisesti Äiti

hiljaisessa talossa imettää lastaan, lapsi imee ja imee

Talo on vaalea kuin kalkittu hauta ja äänetön

seinien ulkopuolella avaruus, pimeä, kirkas ja kylmä

yksinäisten vaeltajien, satelliittien, meteoroidien

halkoma kosminen erämaa



                                      (Vertailun mahdottomuus

                                     on täydellisyyden ehdoton ehto

                                     ylävirta vailla lastun lastua

                                     kirves varalta talon nurkalla)



Sisällä Täydellisesti Äiti kuihtui, alkoi kuultaa läpi, kun lapsi pulskistui

kunnes oli imenyt äidin kokonaan ja talo tuli täyteen lasta

seinät irtosivat nurkistaan, lapsi leijui avaruuteen lattialla istuen

muistilehtiö ja kynä kädessä hän bongailee avaruusromua



laskeskellen niiden kiertoratoja, putoamispaikkoja maahan:

jos vaikka jollakin niistä saisi kyydin epätäydelliseen, Elämään

 



(Viite: Viikon krapu: imeä, täydellinen, talo)




Toivon haik(u/a)ilua

 

1.

Toivo on jämä

iltanuotion haiku

Kestääkö aamuun?

 

2.

Toivo on silta

Tukipalkit huterat

ranta sumussa

 

3.

Menee niin hyvin

toivolle ei tarvetta

Sataisi lunta!

 

4.

Tulisi tulva

sieppaisi vanhat pierut

Kaljakelluntaan

 

 

(Viite: runotorstai )


Nahkojen hierarkia

 



Nahkojen hierarkiassa ylimpänä on päänahka. Sivunahkoja on niin paljon, että niille tarvitaan kymppi. Siinä tehtävässä häärii esinahka. Tehtävä on hyvin sukupuolittunut. Nahkojen historia ei tunne naispuolisia esinahkoja. Kuten muissakin yhteisöissä, nahkoillakin on jännitteensä, jotka aika ajoin ilmenevät eri valtaelinten yhteenottoina. Moni esinahka on joutunut leikkauslistalle. Mutta päänahkalle sivunahkojen kurissa pitäminen ilman esinahkaa on mahdotonta ja tilalle valitaan kustannuksista piittaamatta lopulta aina uusi. Vastaavasti kerrotaan erään esinahan suunnitelleen päänahkaa vyöllensä. Hänet saatiin kuitenkin luopumaan yrityksestä. Hierarkiassa alimmat nahat irvistivät (yhteinen merkki niiden kesken, ”joiden selkänahasta kaikki revitään”): ei ollut esinahkamme tarpeeksi parkkiintunut, ja: kuvitelkaapa esinahkaamme kompuroimassa päänahka kengän alla!



Viikon 18 krapu sanoista päänahka,irvistää, ilman

https://susupetalsanat.wordpress.com/






Never mind!

 



Seisoisi laiturilla ja vilkuttaisi

tietäen ettei koskaan enää, vilkuttaisi kuin itselleen

Seisoisi etääntyvällä aluksella ja vilkuttaisi kuin never mind!



Surffailisi aikansa hyökyaalloilla epätoivon vimmalla onnea tavoitellen

Aurinkorantojen ikuinen leppoistelu tyhjyyden mahalaskussa

uskaltamatta sinne missä on riski painua pohjaan

uskaltamatta toivoa, että yhdessä sieltä pintaan



                               sillä horisonttiin katoavalla merellä

                               jossa asiat jäävät puhumatta, rantautuvat

                               seuraavien tulijoiden hengitysilmaan



Aurinkorantojen ikuinen palmujen huojunta

vaahtopäiden tauoton kohina

lainelaudat, nuo julmat lokit

Laiva joka juuri on katoamaisillaan: never mind!

 

 


Aasinsiltoja ja hevosenpotkuja

 

 

Lehmän painostaminen märehtimiseen

on tieteellinen artikkeli, jota ei löydy kirjastoista

Odottaminen ei ole turhaa: ruoho kulkee

elimistön läpi ja muuttuu maidoksi

Tapahtumapaikalle sinulla ei ole asiaa

(kirjastossa voit lukea asiasta lisää)

 

Kottaraisia painostetaan laitumien koristeiksi

mutta ne ovat rehellisiä: haikailevat hakamaita

Painostaminen on ikävää

ikävä ettei luonnollisuutta hyväksytä

 

Kirjasto ja karjasto eivät eroa toisistaan paljoakaan:

toinen kirjain ja hylly kuin parsi

Tuhat sivua kirjaa ja tuhat päätä karjaa

siinä on sananpartta kerrakseen!

 

Runoilevana maalaisena rakentelen

aasinsiltoja sanojen välille, jopa kirjainten

Ratsastan siivettömällä aasilla

ja jakelen hyväntahtoisesti hevosenpotkuja sinne tänne

Joitakin peilejäkin on mennyt rikki

Kirjastossa käyttäydyn hillitysti

 

 

(Viite:https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/04/25/krsimttmyytt/#comment-49780

Viikon 17 krapusanat ovat onnittelut, painostaminen, kirjasto.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.)


Ystävyys

 

 

Tiedäthän norsun, korvanlehti kuin lakana

poimujen piiloissa jossakin sen takana

asuu näkymätön ystävä, kumpikaan ei toistaan näe

siis norsu eikä norsun ystävä

Mutta juttu luistaa

toinen kun unohtaa

niin toinen kohta muistaa:

missä päin onkaan se mainio rypykuoppa

tai juomapaikka, jonka kuvajaisesta norsu näkee itsensä

ei koskaan ystäväänsä, vaikka leyhyttelee korviansa

 

                          Kerro minulle miltä oikein näytät

                         Voi ei, en osaa, en ole koskaan nähnyt itseäni

                          Sitten mennään peilikauppaan

                          ostan sulle pienen peilin, sillä näet nimittäin

 

Varmaan arvaatte, ei reissu pääty hyvin:

sirpaleita, huutoa, viranomaisia

Olennaista kuitenkin: ystävykset yhdessä

jatkavat ja juttu luistaa

toinen kun unohtaa, niin toinen kohta muistaa

Toinen hyvin näkyvä ja toinen näkymätön

kulkevat ja puhuvat, tömähdys ja urahdus

Muille kuulumaton       Hiljaisuus

 

 

(viite: https://fresh.inlinkz.com/party/a9eca83a585d4745ab5eca656acc4a9e )


Odotteet

 



Helppo odottaa, ankara elättää, kasvattaa

elämää vastuulle otettua

tietämättä etukäteen, muistamatta jälkikäteen

Mitä jäi kellekin käteen?

Iloa ja pettymystä, tasapuolisesti, itse elämä

kovin puolitasaista      Jos kaikkien elämä

ynnätään ja jaetaan osallistujien lukumäärällä

saadaan vertailukohtaa omalle

                   (Ketä hyväksytään osallistujiksi, oma kortteli

                   vai koko maapallo?)

Tietäisi vain mikä on sitä omaa

ja mistä alkaa toisen

Moni odottaa helppoa, valmista

ankaraan varautuneella sittenkin helpompaa?

Mene tiedä      ”Kun se on parasta ollut, on se ollut

työtä ja vaivaa”, sanoi mummo muinoin

Minne sukupolvien vaivain tulokset ovat valuneet

kenen hyväksi kuluneet?

Onko tulos vastannut omaa panostusta?

Ihan kaverin puolesta näitä ihmettelen

Minulla mitään valittamista ole!



(Viikon 16 krapusanat ovat helppo, odottaa, ankara.

https://susupetalsanat.wordpress.com/

 

 

 




Rakkaus

 

1.

Kuka onneton luolasuomalainen

keksi rakkauden, sanan rakkaus!

häväistyttävästi samankuuloinen kuin raiskaus joka kuin raskaus

 

2.

Rakkaus on levy, jonka gramofonineula

on uurtanut puhki, neula joka on tylsynyt

levyn uurteissa nysäksi, urissa joissa asuu toisto

 

3.

Jos haluan sanoa, että minä   sinua, sanonko

vaikka että hiljailen tai paljoan… tai p ö l j ä ä n

tapahtui pöljäys, pöljästyin sinuun

Oi minun pöljäs kuinka sinua pöljäänkään!

 

 

(viite: https://fresh.inlinkz.com/party/75cfa553bdf44f4fbc0311c5f88f611a )

 

 

 

 

 

 


Kalsarimyrkyttäjä viimeistelee

 

 

 

Sisäkameralla varustettu arkku on valmiina vankilan krematoriossa. Se odottaa Taipumatonta. Kuolintodistus on kirjoitettu, päiväystä ja allekirjoitusta vailla: syynä jokin niistä tavanomaisista taudeista, joihin vankiloissa kuollaan. Tai itsemurha nälkälakkoilemalla? Kidutukselle löytyy luovia ilmaisuja.

Kalsarimyrkyttäjä neuvottelee vielä konfliktista, joka on tarkoitus järjestää samoihin aikoihin, kun Taipumattoman kuolemasta ilmoitetaan. Sotatilaan joutunut valtio luonnollisesti kieltää sotatilalain perusteella mielenosoitukset. Laithan ovat sitä varten, että niillä voi perustella. Tai tarvittaessa olla niistä piittaamatta.

Tavallista pirteämpänä Kalsarimyrkyttäjä valmistautuu katsomaan kotonaan lähetystä. Hän haluaa katsoa äänitehostetun lähetyksen suorana. Erityisesti hän on kiinnostunut näkemään Taipumattoman reaktiot silloin, kun tämä kuulee kohti uunia liukuvassa arkussa nauhoituksen: terveisiä kalsarimyrkyttäjältä!



 

 

(viite: https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/04/ ) Sadan sanan kirjoitushaaste ’krapu’ sisältäen sanat kidutus, koti, pirteä

 

 


Puuta piisaa

 

1.

Metsä on potilas, metsänhoitajat sisarhentovalkoisii

voivoi metsöpoloa miten ilman heitä kärsii!

Heinii, myyrii (liian vähän pöllöi), hirvii, peuroi (liian vähän susii)

kuorii järsii,  metsät yksipuolisii,   puut yksilajisii,     tasaikäisii

2.

Suomalainen elää metsästä, syö sen kantoineen

(no vähän närästelee, mutta meneehän se)

Pääsee metsään autolla (ellei aja metsään)

ajaa metsässä autolla, ihailee metsää isoina pinoina

3.

Keskellä hoidettua metsää sadasosa nallepuhmetsää

Tuuli tulee, hoitelee senkin, sahaan laudoiksi, teen senkin

Senkki itkunauraa:

senkin     metsän     parturi!

(viite: https://fresh.inlinkz.com/party/f42ad403686e456c860393f08d10a287?visitor )


Se raato!

 

 

Raato se oli, runneltu kylki, höyhenistä paljas

Surumielin vein sen     kompostoriin

Kansi kiinni mykin kielin     Hetken hiljaisuus

 

Minkä verran lienee mennyt, kun aukaisin 

kannen, sieltä pelmahti     Talitiainen

päänahkaani pisteli kun tukka nousi

 

Oksalla se raato     lauloi     raivokkaasti, ilomielin

vailla toisen kyljen höyheniä

 

 

(viite: https://fresh.inlinkz.com/party/1e2efd7e0f784bad8232f0756ca4c81a )

 

 

 


Peukalopotti ja Suomensotti

 

 

Paripuolisormikas pensaassa

Etosormea pitää pystyssä oksa

muut näyttävät luovuttaneen

 

Ihmiset kulkevat ohi, onhan noita nähty

kunnes joku katsoo kuin tunnistaakseen

ja sormikas    nostaa peukalonsa

 

Kulkija ei enää uskalla katsoa sormikasta

vilkaisee ympärilleen, ettei vain

joku nähnyt, mitä hän näki: peukuttavan sormikkaan

 

Hulluksihan se häntä luulisi!

 

 


Reviiri ylivalottuu

    

 

Toistaitoinen taistolaitainen

                    vasurisurija paennut valoa

                                         pimeyden leveyspiireille

 

Suoja-alue kapenee taas, päätä

                    uhkaa pohjoinen

                                etelä häntää

 

Miettii: vieläkö tämän kerran

 

 

(viite: uusi runotorstai https://fresh.inlinkz.com/party/c5e8043ff7df469296ed5b5c3ba64de7)

 

 

 


Kevätpuhetta

Norot laskettelevat katolta syöksytorveen, ylistän niille

                      niiden sujuvaa yhteistyötä, kiertokulun ihanuutta

Sidon pönttöä puuhun, kyselen sen tulevilta asukkailta

                      lentoaukon suunnasta, asumuksen korkeudesta

                                           ja mitä ne arvelevat vaikuttimistani

Samalla rinnakkaiskanavalla olen kiinnostunut koivusta

                      tämänhetkisen nestevirtauksen määrästä ja vauhdista

                                            miltä se tuntuu, onko se yhtään orgastista

Ja että loukkaako tälläinen kysely sen yksityisyyden suojaa

Kissalle sanon suoraan, että pysyttelee tästä puusta kaukana

                    turha kuvitella liikoja muutenkaan

                                           sinut leikattiin jo nuorena

onko se sinusta ookoo?     Näinä rauhattomina aikoina

                    rauhallinen sisäinen elämä on meille hyväksi


Ameeba

 



Täytän piirtämäsi kuvion, ympyrän tai neliön

                         älä kutsu minua sillä nimellä

ei ei, se en ole minä; kyllä kyllä, se on minua



Jos olisin sinulle helpompi, en olisi itselleni

Tuuli ei muuttaisi ääriviivojani:

                         paikkani ennakoitavissa, aurinko zeniitissä



Älä sitä pyydä, et pitäisi siitä kuitenkaan