Kapitalismi virtasi maahan
yhdentoista ydinvoimalan energialla
kun liput vielä liehuivat sosialismin
kunniaksi Jangtsen padolla
ja Tianamenin aukiolla
laskeutui helvetillisen rauhan
murskaava hiljaisuus
Ihmisen molekyylit huuhtoutuivat
viemäreitä pitkin jokeen kätkeytyivät
sen rantapenkereeseen odottamaan:
Maon pää tulee uiden yli
ja nousee homejuustona taivaalle
Lähtevät liikkeelle yhdistyvät toisiinsa
villissä menossa muuttuvat jäseniksi
Muistatko ajan kun olimme
köyhiä piruparkoja meillä oli
vain terävät ajatuksemme nokkelat
sanamme joilta emme säästäneet
edes itseämme
Valmistuimme etsimisestä pois
avioiduimme seurustelusta pois
sosiaalistuimme vouhottamisesta pois
etäännyimme toisistamme pois
jäykistyimme itsestämme pois
Mistä se nyt olikaan
kun viimeksi keskustelimmme
ystävä kallis sallithan: ei mistään
sanoja yhdestä ja toisesta
jotakin kysyin jotakin vastasit
tyydyttyneinä kuin haaremin herrat
katselimme lasten leikkejä
ja vaimojen askareita
Puhun katolla
höyhenen ja kuulan sanoja
en näe putoavatko jonkun päähän
jonne ei johda tyhjiötä
Joku aina unohtaa
turvakypäränsä
työmaakoppiin
Katolla on lunta metri
tupaan on satanut vähintäin saman verran
siperiaa tuulee ikkunoista
aika kuluu rattoisasti
jäitä poltellessa vesijohdoista
*
En pelkää korkeilla katoilla
liikkumista insinöörit ovat suunnitelleet
ne kestämään vaikka puolet pulteista puuttuisikin
niistä on kova pula niin monet ottavat pulttia
väliseiniin joilla eristetään järki
tunteista ja tunne toiminnasta
Tuntuuko elämä täydelliseltä ilman sinuakin?
Silloin sinun on oltava epätäydellinen
tuo sama elämän täydellisyys vaatii sen
*
Jos elämä on sinusta yhtä
epätäydellistä kuin sinä itsekin
olet sopeutunut siihen oikein hyvin
Varo ja onnittelut!
*
Jos sinusta tuntuu että
et sopeudu elämään
sekin on elämää
*
Jos sinusta tuntuu että elämä
on täydellinen ja sinä olet täydellinen
mene heti lääkäriin!
Naiskollegani oli selvästi
nuortunut ja hoikistunut
metaboliasta ei ollut häivääkään
hänen liukuessaan koulun pihalla
ilman rihman kiertämääkään
samassa asussa päädyin hänen kanssaan
esittämään performanssia kiipeämällä
tikkaita ylös kerros kerrokselta
ikkunat täynnä kiipeämisliikkeiden
estetiikasta hurmioituneita
Ei puhettakaan
mistään skandaalista
Olen optimistijollalla purjehtiva pessimisti Tuurin merellä. Tuurilla seilaavat kuulemma isotkin laivat. Ei ole onneksi tullut vielä vastaan. Ehkä se johtuu aluksestani: että se on nimenomaan optimisti- eikä pessimistijolla.
Pessimisti noudattaa kansanviisautta älä nuolaise ennen kuin tipahtaa. Ja sittenkin niin varman päälle, että hyvä on ehtinyt tipahtaa ohi ennen kuin lipaisee tyhjää. Maassahan se jo on, pitihän se arvata, ei tästäkään mitään tullut. Ei niin.
Optimismi liitetään aivan syyttä suotta tulevaisuuteen: ajatellaan parhaiden päivien olevan edessä. Miksi ne paremmksi muka muuttuisivat? Vuorottelevat vain kuin vuodenajat.
Pessimisti pistää huonot päivät päällimmäisiksi, optimisti hyvät. Realisti tekee niistä kerrosvoileivän. Realisti on se, jota pessimisti pitää optimistina ja optimisti pessimistinä. Realisti pitää jalat maassa ja kengät jalassa. Siksi voimme hänet unohtaakin. Hän ei ole valovoimainen henkilö. Ja sehän jos mikä on paha vika.
Optimisti kolauttelee päätään pilven kulmiin eikä opi käyttämään kypärää kun taas pessimisti pitää vaikka ryömisi jo hiekkalaatikolta tutut enstex-haalarit päällään kulmapubista kotiinsa.
Optimistilla on valoisa mieli – ja lyhyt muisti. Jos kaiken raahaa mukanaan, niin kyllä siinä sielun selkä menee sellaiselle mutkalle, että ei paljon naurata. Optimisti toivoo, että asiat menevät hyvin ja hän uskoo toiveensa toteutuvan. Pessimisti tekee kaikkensa, että asiat menisivät hyvin, eikä usko sittenkään niiden menevän. Mutta kun menee niin hyvin, että hänelle järjestetään kunnianosoitus sen johdosta, hän epäilee koko juttua vitsiksi eikä muutenkaan jouda, kun jutussa on vielä yhtä sun toista hiottavaa.
Niin että kyllä kannattaa pyrkiä optimistiksi. Saa haaveilla pää pilvissä, jalat ilmassa ilman kypärää ja turvakenkiä ja sillä aikaa pessimisti hoitaa hommat. Hänellä kun aika ei kulu turhaan etukäteislipomiseen. Tuurin merelläkin tekee kaikkensa ettei se optimistijolla törmäisi siellä seilaaviin isoihin laivoihin.
Olet monen talon ovi
monen oven labyrintti
astun sisään sinua kohti
seinä tulee eteen
olet eri käytävässä
läpinäkyvässä olet lipasto
tuhannen nimettyä lokeroa
sitä mukaa nimiltänsä vaihtuvaa
kun niitä luen olet myös vastaus
en vain vielä tiedä mihin
Niin kauan kuin syöt
meidän kädestä
ja myyt meille mustaa kultaa
valkoisen miehen hintaan
Niin kauan kuin pidät
arvostelijamme aisoissa
ja annat putkien pulputa
infrastruktuurimme valtimoihin
Niin kauan kuin et pure meitä
toimitamme sinulle purukalustoa
jolla ahdistella vihollisiasi
emmekä pläppläppläätä enemmän
välitä ihmistenne oikeuksista
( p.s. meillä on muuten mellakantorjunta-
kalustoa nyt edullisessa tarjouksessa
uutuusmallien tieltä myymme poistohintaan)
On normaalia
että normaalijakauman
ääripäitä ei siedetä
ulommaiset kvartaalit
saavat aikaan kuohuntaa
ne rysähtävät hyväksynnän
mannerjäätiköltä paheksunnan
virtojen poiskuljetettavaksi
Jakautuman
kuningaskunnassa
vallitsee hetken luulo
normaaliudesta
Bobrikov
diktatuuriasetus
karkotuksia pidätyksiä
sulkeminen kieltäminen lakkautus
pum pum pum – pum pum
kaksi kuollutta
Enempi vaikuttivat
Japanin laivat merellään
upottivat ulkoisen piinaajan joka
joutui sisäiseen tuskaan
pääsimme nopeammin omiin
jäsentenvälisiin
Marskin-
valkoinen
rahjanpunainen
paljon piikkilankaa halpoja
hautauksia
Kun jotkut ovat oikein
isoäänisiä
on toisten pidettävä
sipinää ja supinaa
yhden talon desibelit
ovat nollasummapeliä
Kieltolaki
ei paljon haitannut
Kosolasta sai kossuryypyt
kirjapainon poltto ovien ja ikkunoiden
ristiinnaulaus valtuustojen
desinfiointi painostus &
pelottelu ynnä
kyyditykset
Talvisota sota
kirjeitä sieltä jostakin
kirjeitä sinne jonnekkin
valkoisia sivuja sanomalehdissä
desanttien pelkoa yksituumaisuutta
yksisuumaisuutta
Valvontakomissio
vaaranvuosia punainen valpo
salaisia kuulusteluja
salaisia kätköjä
Uhkailuja
ystävyyttä
yhteistyötä avunantoa
yyyyaata salassa myös
hahhahhaata
Turvat tukossa
mielet lukossa
isältä pojalle suopellon
ojalle tuntoja purettiin
töihin kun ruvettiin
Pulinat pois
On laulutunti. Harjoittelemme kuorolaulua. Laulamisen sijaan jään katselemaan toisia. Kaija laulaa tosissaan. Kohtaan Juhanin ja Matin katseet. Alamme tehdä naamaliikkeitä. Taimi-opettajan hopeahohtoinen pää heilahtelee säestyksen mukaan tahdissa. Jostakin syystä tämä tavallinen tilanne näyttää tällä kertaa minusta niin koomiselta, että purskahdan nauruun. Säestys pysähtyy. Joudun nurkkaan. Siellä jo itkettää ja sitten hävettää.
Mitähän Kaijakin ajattelee, kun jouduin tänne? Kaijalla on pitkä, musta ja kihara tukka. Minulla on valkoinen. Ajattelen että ne sopivat hyvin yhteen. Kaija on hyvä piirtämään. Olen sanonutkin sen hänelle. Mutta hän ei näytä, että sanomisella on vaikutusta häneen. Hän hallitsee itsensä. Toisin kuin minä. Vaarikin aina sanoo, että mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta.
Välitunnilla pojat ovat Jytkyn ympärillä. ”Kaurapuurojättiläinen, kaurapuurojättiläinen”, kaikuu härnäävä huuto. Jytky tekee hyvin ennakoitavia syöksyjä poikia kohti, mutta nämä kiertävät ketterästi pois alta. Olen kiivennyt paksuun koivun haaraan paremmin nähdäkseni. Sääli ja huvi käyvät kamppailua sisälläni, mutta en voi olla nauramatta hänen liikehtimiselleen. Juuri siloin hän katsoo minua. Turpeiden kasvojen sisällä välähtää rääkätty katse. Nauruni jähmettyy irvistykseksi. Edellisen vuoden omakohtaiset kokemukset takaa-ajettuna olemisesta nousevat mieleen. Siksihän olen täällä koulussa tämän vuoden ja asun mummolassa. Järjestäjä tulee portaille ja soittaa kelloa. Oppilaat järjestyvät jonoon.
Viimeisen tunnin saamme vapaata. Joku sanoo, että luokassa on jokin kunnan ukkojen kokous. Koulu toimii jostakin syystä kunnantalolla. Iloisesti meluten lähtevät oppilaat eri suuntiin. Kevät on jo sulattanut tien pintaa. Pienet vesipurot juoksevat Keskimaan ja Säästöpankin välisellä tieosuudella kohti kivisiltaa ja kääntyvät sitä ennen puhelinkeskuksen puoleiseen ojaan.
Tavoittelen katseellani Juhania. Turhaan. Hänen sijastaan näen ison hahmon lähestyvän takaa polkupyörällä. Välitunnin tapahtumat nousevat mieleen. Vakuuttelen itselleni, ettei minulla ole mitään syytä pelkoon. Jarrutuksen ääni paljastaa, ettei vakuutteluni tehonnut Jytkyyn. Pari mojovaa kämmenen läiskähdystä, ja katselen tien pinnasta, kun hän nostaa pyöränsä ja lähtee jatkamaan heikosta tasapainosta johtuvaa vaappuvaa ajoansa. Ehkä tunnekuohu on heikentänyt hänen taspainoaan lisää, sillä lyhyellä matkalla hän kaatuu kaksi kertaa ennekuin häipyy näkyvistä Ruukintietä pitkin. Minä käännyn oikealle kivisillan jälkeen.
Eeron mökistä nousee savu. Se on kuulema nyt rokulissa. Vai oliko se rapulassa. En oikein tiedä onko ne sama vai eri asia, mutta se tarkoittaa, että silloin ei olla töissä. Eero on tehnyt sahalle varoitustauluja etteivät työntekijät pistäisi kättään sirkkelin teriin. ”Varo pyörivää kuolemaa” ja muita vastaavia.
Astuessani pihaan katselen rapaisia vaatteitani ja kuulen mielessäni jo mummon myötätuntoisen päivittelyn ”voe hyvä taetamaton”. Sitten hän hakee ruokakomerosta ohrarieskaa ja maitoa. Sen parempaa hoitoa eivät tämänpäiväiset kolhuni tarvitse.
Rakennutit puutarhan
ympäröit sen muurilla
et sallinut vierailuja
huhut ympäri maata
ylistivät sen kauneutta
sen erikoisia yrttejä ja hedelmiä
Kuljit siellä yksin ja luulen
hymyilit salaperäisesti
Suorastaan nauroit itseksesi
Sieluni luuppi kerää
menneisyyden säteet
ja purskauttaa ne lävitseni
polttavaa tietä eteenpäin
Runotorstai 193. haaste:
”Muisti on läsnä olevaa mennyttä, ajattelu läsnä olevaa nykyisyyttä ja odotus ja tulevan ennakointi läsnä olevaa tulevaisuutta. Augustinus siis yksityistää aikakäsityksen sijoittamalla sen jättämän jäljen henkilökohtaisesti koettuun aikaan.”
Fredrik Långin esseestä ’Aika historiana ja aika kohtalona’ teoksessa Minä, sinä ja rakkaus ja muita aatehistoriallisia esseitä (Teos 2010, s. 30.)
Sinä kysyt silmilläsi
hallitsenko minä itseni
Toki toki
järkeni on niin pieni
että helppo hallita jopa minun
tunteeni ovat paenneet
vainolaistaan piilopirtille
olen naamioitunut pajupensaaksi
Baabelin virtain varsille
kannelta kannattamaan
itkuvirsiä säestämään
Hallitsen toki minä itseni muita
en välitä hallitakaan
Joskus kuljin portista
joka ei aukene enää
Lukko vaihdettu…
…vai oliko se
rinnakkainen todellisuus?
Ajatus kulkee jo kaukana
kun järki takertelee risukossa
*
Vaikenemisen kultapörssin
pesänselvitykset kestävät
sukupolvia
*
Muista illalla riisua asusi
odottamaan aamua siististi
laskosteltuna tuolin selkänojalle
Lumi ja pakkanen
olivat muumioineet
puut ja ukon kun
länsituuli holahti Skandien yli
ja luuti pilviä touhukkaasti ilmassa
oli haiskahdus kevättä
Kasapäittäin lumikasapanoksia
läjähteli maahan ja päähän
ja ukko havahtui sään muutoksesta
mielen liikahdukseen
ja naurahti itsekseen
Ihmiset pyrkivät
erilaisiksi ja samanlaisiksi vaikka jo ovat
eivät onnistu eivät usko omaansa
tuhkauurnan sisällöt eivät toisistaan erotu
Aika on huomata että ihminen on…
että on ihminen
sanapasanen 