Ihminen vettä ja öljyä, systeemin

kiltti perheenisä, kaasukammion hoitaja

silmu, hiirenkorva oksassa ja kahiseva kulkuri syksyn tuulessa

                                                                  lisää energia

ei tule mistään eikä häviä mihinkään

                                            muodosta toiseen vain muuntuu

ihmisestä toukkaan, toukasta maahan, ihmiseen, Ihmiseen

                           kestämään paineen ja lämmön nousua

            murtumaan ja taas kestämään

Istua riu’ulla hämärässä, tuskin erottaa

karhua kannonjuurakosta, toivoa että

leirin sääntö istuntorauhasta pitää

             kurkkijat loitolla silmään kasvavan

             näärännäpyn uhkalla

Paskanmaku suussa aiheutuu harvemmin

riu’un alle eksymisestä, elämä vain

jakelee osumiaan tasa-arvoasioista piittaamatta

                         sole mithään, tuumaa lapin äijä

jolle sopii yhtä hyvin olla riu’un alla tai päällä

ja jos riuku ei turhia nipota tasa-arvoista työn jaossa

                         niin kulttuurisen kuilun

ylitys voi onnistua hyvinkin

ja tapahtuu siirtymää

monokulttuurista monikulttuuriin ilman

                         monotusta ja päätymistä takaisin

                         monotoniseen ja peri perinteiseen

jossa sanat ja niiden merkitykset

samoja kuin ennenkin

vaikka ympärillä kaikki muu

muuttuu tunnistamattomaksi ja vaikka

merkitykset muuttuisivat alkuperäiseen

verrattuna jopa vastakohdiksi

Viite: viikon 40 krapusanat ovat erottaa, riuku, sääntö. Kirjoitushaaste krapua pitää  susupetal:https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/10/01/ht/#comments

Turhan takia kumpikin halusi ilahduttaa toistaan:

toiselle jäi turha, jonka hän halusi antaa pois

sille joka luuli sitä tarvitsevansa ja joka

halusi samalla ilahduttaa vastaanottamisella

turhastaan eroon pääsevää ja vaikka hän kohta

tajusi, että ei sillä ole hänellekään

käyttöä, ei hän hennonnut enää torjua tarjottua

syödä lupaustaan ettei toista harmittaisi ja

anteliaisuuden kohde koetti tasapainoilla

rehellisyyden ja kiitollisuuden kiikkulaudalla

kunnes sai migreenin, mistä tuli pätevä syy

kertoa, ettei valitettavasti voinut käyttää

tarjousta hyväkseen, niin vaihtuivat

ilahduttaminen ja kiitollisuus

jonkinkaltaisen krapulan

tunteeseen

Sokkeloisilla poluilla melkein törmäämme. Se on kuin käsky sanoa jotain. Hänellä ei ole mukana koiraa, josta juttua aloittaa. Aloitus on aina vaikeata, se on kuin häiritsisi planeetan kiertokulkua. (Planetaarinen järjestelmähän järkkyisi ja tuloksena olisi suuronnettomuus, joita maailma muutenkin on jo pullollaan.) Muutamalla rykäisyllä saan kurkkuni puhekuntoon, selviää että hän ei ole lukion oppilas; on kyllä käynyt koulunsa täällä (onko hän ollut oppilaani, olenko unohtanut?), mutta on täällä nyt vähän auttelemassa huonokuntoista isäänsä, (isä ainakin on ollut oppilaani?, ja hänen isoisänsä on luuultavasti minun sukupolveani?). Kysymyksiä jää esittämättä, toivottelemme hyvät jatkot, enkä saa tietää vastauksia kysymyksiin, jotka jäävät pelkiksi ajatuksiksi.

Viite: viikon 39 krapusanat ovat muutama, äkkijarrutus, koira.

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Kirjoitushaastetta ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/09/24/instagram-koirien-elm/#comments

Ajetaan pyörällä ulkoilureittiä ja metsätietä

kävellään polkua ja harjoitetaan aitajuoksijan

hidastettua jalannostotreeniä hakkuuaukon yli metsään

noustaan mäelle, sen lohkareiselle länsirinteelle

täytetään mukana oleva ämpäri marjoilla

kävellään takaisin metsikön, jalannostohakkion

ja polun kautta metsätien varteen parkkeeratun

pyörön luo, nostetaan ämpäri ohjaustankoon

poljetaan pienelle vaihteella metsätietä

ja ulkoilureittiä pyörän, ämpärin ja

polkijan kaatumista varoen

Tämä toistetaan seitsemän kertaa, jonka

tuloksena on seitsemän ämpärillistä, joista

viisi mustikkaa ja kaksi puolukkaa

Muistellaan alkukesän marjaennustetta

mustikan huonosta ja puolukan hyvästä sadosta:

todetaan ennusteen toteutumisen vaihtelun

olevan paikallisesti suurta

Hetken epäilen, olenko muuttunut kidukselliseksi

joka katselee vedenalaisen maiseman profiilia

muistan selvästi halunneeni nähdä rinteiden

elämää: riekonmarjojen ihananräikeätä punaa

uuvanamättäitä kuin saaria hiekkapintaisten

vaaleiden tievojen keskellä, jäkäläkarttoja

siirtolohkareiden kyljissä osoittamassa enemmän

aikaa kuin suuntaa Niiden näytöt nyt mustina

puu- ja pensasrajat hiilenä maassa ja ilmassa

horisontin profiili lohikäärmeen hammasrivistöä

iltapesut tekemättä, vuositarkastukset laimin-

lyötynä, tunturikoivujen ja hallamittareiden hiukkaset

suusta leijailevaa löyhkäävää usvaa

mykkyys on niin ilmeistä, että ei ole tarpeen

puhua aavistamisesta, riekon kiroilua turha

odottaa, kiirunan narinaa ylimmästä kivikosta

Tässä oudoksi muuttuneessa maastossa

paleltaa, vaikka kengänpohjat tuntuvat

sulavan, jos hetkeksikin pysähtyy

                      Ehkä jossain siemen uskaltaa versoa

                      juurta alas, sirkkalehteä ylös?

Viite: viikon 37 krapukirjoituksen haasteena tällä kertaa kuva:

Krapu on tasan sadan sanan kirjoitus. Haastetta ylläpitää: https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/09/17/oppikirjasta/#comments

Jokaisella on tämänsä, sinullakin:

                                      kaikki tämä ja taivas

Kirjoitan niin että sanat

roiskuvat silmillesi etkä näe muuta kuin

                                                  että et näe

Tanssin kengänkannat otsaasi ja heräät

keskellä yötä kauhistumaan pimeyttä, joudut

etsimään valoa taskulampullasi jalansijoille

yönsuosta, joka meitä ympäröi,

vetelänä maapallon vatsanväänteistä

Marrakeshissa

mannerlaatat tanssivat toistensa varpaille

kynsien palat lentelevät, kynnykset murtuvat

rakennukset tverkkaavat, rakennukset rapisevat

ylhältä alas raunioon tiili toisensa jälkeen

turistien tanssi vaihtuu pakokauhuksi

suussa sulava suklaa valuu leukapielissä

Rodoksella

liekit tanssivat metsäisillä kukkuloilla, lintujen

pesät palavat, kuumuus paistaa munat, polttaa karrelle

savu, pöly, sammutusletkujen höyrystyvä vesi tanssii

yli hautautuvien, pakenevien eläinten

harsosääskien tanssi kuun valossa, liekkien

loittonevassa kajossa joen päällä

Kremlissä

maailmanrauhan hataruutta hyödyntävä pyromaani

tanssittaa sormiaan hermostuneena pöytälevyä vasten

pelkää joutuvansa historian väärälle puolelle, pelkää

että se paistaa hänen naamastaan, ei uskalla kulkea siellä

missä valot on päällä, vain siellä missä on hyväksytty ajatus:

verenpaisumus meidän jälkeemme

Viite: viikon 37 krapusanat ovat tanssia, paistaa, suklaa. Krapu on, otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan kirjoitushaaste, jonka asettaa https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/09/10/jotain-olen-tehnyt-en-kaikkea/#comments

Lautahökkelin vieressä läjä

sisältä kerättyä omaisuutta

sammalta mikroaaltouunin päällä

                                                 mutta

eihän siellä ollut koskaan sähköjä!

                        ehkä jotain kaasulla sitten

                                                 ulko-ovi on lähtenyt kävelemään

sen käyttäjä vuosia jo

siistin kiven alla

Tupakeittiön kerrosala kaksi kertaa neljä metriä

yhdessä nurkassa seinillä eristetty sauna

sen erillinen ovi ulos paikallaan

tarjosi vilvoittelijalle näkymän

pusikoituvaan hiekkamonttuun

Lauteilla vanhanmallinen keittiöveitsi

jatkaa patinoitumistaan

Sukupuolta paljastamatta tai siihen mitenkään viittaamatta

neutraalia suomenkielen hän-sanaa käyttäen:

hänen virkkeensä koostuu suuresta määrästä lauseita

alkaen hänen kuulumisistaan (joista en vielä ehtinytkään kysyä)

ja näkemisistään höystettynä koko joukolla oletuksia henkilöistä

ja tulkintoja tapahtumista, kysymyksistä minulle

ilman vastaamisen mahdollistavia taukoja

joiden jälkeen hän ilmeisesti on päätynyt vastaukseen ilman

myötävaikutustani siirtyen seuraavaan aiheeseen, mikä päättyy

kännykän kellon vilkaisuun ja päivitykseen siitä miten paljon tänään

pitäisi vielä ehtiä kaikenlaista, ”mutta oli niin kiva keskustelu”

myöntelyä ei ole onneksi tarpeen tehdä, niin nopeasti hän

häviää nurkan taakse                             vast’edes vaihdan kulkureittiä

jos näen vilahduksenkaan hänen lastenkutsujen

täytekakkua muistuttavasta hatustaan samalla suoralla

Viikon 36 krapusanat ovat kuulo, lause, keskustelu. Krapu on, otsikko mukaan lukien, tasan 100 sanan kirjoitushaaste, jonka asettaa susupetal. https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/09/03/keskusteluja/#comments

Milloin on aika hekumoida

ilmaisulla ”kun minua ei ole”

onko silloin syksy, talvi, kevät vai kesä

En esitä toivomuksia,olenko

silloin vanha, sairas vai muuten väsynyt

Ovatko ne päteviä perusteluja?

Milloin on aika, että ajalla

ei ole merkitystä, ei kalenterin merkinnällä

taakse päin tai eteen päin viittavalla

Nyt kun vielä seison, luulen seisovani

tuuli kääntää muistion sivuja ja sade pesee niitä

tehdyistä töistä tyhjiksi Ja aiotuista

Näen edessä sumua, hidastan askeleitani

toivon tuulta, joka paljastaisi

millainen nyt on huomenna

                                                Ei se paljasta

Älyä varmaan äijillä lie ollut itsellään

tekoälyä sittemmin ovat lapsilleen ladanneet

ja koneita keksineet, joilla muovia tehdään

ja muovista tehdään mitä vaan

pullojakin joilla postia merien yli

lähetetään, että rannat kukkuroillaan

niitä kukaan jaksa vedestä nostaa

saati lukea, laskemaan alkaa

Etäisten kesäisten bileiden näyttelyn

syksy kokoaa lautoiksi ulapoille, rannoille

laineet somasti liplattaa, pullot mukana kahisee

kuin keväisin sulavat jäiset hileet

posteljooneina merivirrat tekevät työtään

tuhatvuotisin sopimuksin ahkeroivat

postin rannoille joilla ihmisen älyä

ei mailla halmeilla paitsi tuotteina

joilla täällä virkaa, ei tointa

joiden kimppuun suolavesi käy

Maihinnousu huviparatiisin rantaan

kuolemaan on valaiden mielenosoitus:

’

                         stop polluting the seas!

Viikon 35 krapusanat ovat muovipullo, tekoäly, syksy. Krapu on, otsikko mukaan lukien, tasan 100 sanan kirjoitushaaste, jonka asettaa susupetal.

Hän on eikä ole

pieni tytön tylleröinen

istuu isompien pöytään tekemään sopimuksia

siitä mitä milloinkin tehdään, syödään

Hän nappaa lennosta hanhen, jolla pääsee

kuin peukaloinen kauas, kauemmas kuin muut

lassoaa hevosen juoksusta ratsukseen, soutaa aalloille

riippumatossa nukahtaa sen keinuntaan kuin kivi putoaa uneen

kertoo tarinoita kieli poskessa, pilkettä silmässä

             Onko hän niitä jotka tekevät siltoja tuhottujen tilalle

             kun jokotait heittelevät toisiaan kivillä?

Nyt hän on pieni-iso ihminen, jonka aistit ja ajatukset

tunteet ja tekemiset ovat ratsu, jonka kavioiden jäljiltä

maa vihertää, niissä itää siemeniä

joista kasvaa värikkäitä kukkia

Päivän uutistarjonta on dystopiaa

ja muita virallisia kuulutuksia, joiden

             kuuluvuus kattaa

aina vaan pienemmän kuulijakunnan

kun volyymia säädetään isommalle ja isommalle

korvillani on kuulokkeet, joissa pauhaa

             vastamelu toimii kuulosuojaimina yöksi

pistän silmälaput, joita en ota aamulla pois

Jos kehossani on jäljellä solukkoa

             jossa on vielä aistimuksia, pistän

niihin botaxia, nautin särkylääkkeitä

             selviän elämässä kunnes tehtävä

on suoritettu: torjua että tuntuisi joltakin

Maapallo on marginaalia universumissa

                         Suomi maapallolla

Pihtipudas on marginaalia Suomessa

                         minä Pihtiputaalla

Marginaalissa tuulet eivät vie tukkaa

                         vain hiuksen kerrallaan

Jokaisessa hiuksessani asuu julmannäköisiä

                         marginaalisia olentoja

et halua tietää niistä

                         jokainen pudonnut hiukseni

kiertyy galaksiksi, niiden sumu

                         silmiini

Nainen rollaattorin, mies kepin

             avulla köpöttelevät suojatietä

näillähän mennään -ilmein

Rakennustyomaan kymppi tupakki suussa

             kulkee suojatien puolikkaan heidän

perässään kunnes harppoo ohi, jää vain savu

             Jalkakäytävällä koululainen

matkalla ensimmäiseen kesätyöpaikkaansa

             jännittää työuransa alkua, jossa

                         portteja avataan, suljetaan

             ja vauhti kehittyy harppomiseksi

Valot ja kulkijat vaihtuvat

             nopeammat kulkijat katoavat

kepin ja rollattorin kahvoissa matka jatkuu

pensasta koloa risukkoa kivikkoa

täynnä on unohdettu joutomaa

jossain eritasoristeyksessä, sen

katveessa lierot toukat kierot soukat

koppakuoriaiset surviaiset mykorritsat

karhukaiset punkit hyppyhäntäiset

änkyrimadot

                         ei pyydä huomiota

joutomaan reservaatti, jonne ihminen

tahallaan ei astu jalallaan, jonne häntä

                         ei kukaan kaipaakaan

                                                    Tiivistelmää isäni (Vilho) muistivihkosta (kesältä 1941)

2.7. Tohmajärveltä marssimalla Wärtsilään. Hellettä.

5.7. Komppania marssivalmiina, tavoitteena 15 km päässä oleva joki (“Onninjoki”?)

6.7. Huuskosen partiossa Korpiselän kk:n takana

10.7. Marssi erään järven rantaan klo 17-20. Marssi jatkui, rajan yli puolen yön maissa

11.7. Havuvaara https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/933

12.7. Iltapäivällä liikkeelle, edettiin koko yö. Tulitaistelu, kaksi ryhmästäni haavoittui, minulle pieni jälki käsivarteen; uni ja nälkä, vasta illalla saatiin ruokaa

14. 7. Otettin haltuun yksi kukkula, josta vihollinen oli vetäytynyt, yksi miehistämme kaatui, savua runsaasti, vihollinen poltti taloja, kaksi komppanian miestä meni partiossa

15.7. Helteinen marssisää Soanlahden kk:n lähelle metsikköön yöksi ilman telttoja, kylmältä ei saanut unta https://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/soanlahti/soanlahtihist.htm Jatkettiin yöksi Suistamon lähelle

17.7. Kuormavaunuilla Jänisjoen varteen, sivuutimme poltetun Suistamon kk:n. Marssille klo 18 taas.

18.7. Lyhyt marssi, yö nukkumista, päivällä sauna

19.7. Ylitettiin Jänisjoki klo 18 Leppäkosken tehtaan kohdalta. (https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/958) ; myöhemmin rautatien varteen.

21.7. Marssi jatkuu 21.50

22.7. Aamuteen jälkeen marssille, 40 km, pojat poikki. Klo 18 marssia lisää 20 km ikävää tietä pitkin, yöllä yhden maissa Impilahden pitäjässä (https://fi.wikipedia.org/wiki/Impilahti)

23.7. Klo 19 käsky olla lähtövalmiudessa

24.7. Komppania lähti taas liikkeelle klo 21 aikaan, 20 km pitkin Jyskyjärven rantaa. Paljon pieniä järviä ja palaneita kankaita. Aurinko jo korkealla, kun saavutimme tavoitteen.

25.7. Herätys klo 3, heti lähtö.Maisema poltettua ja kranaattien repimää. Uuksunjoen(?) yli. Sivuutettiin Impilahti ja seuraava pitäjä oli Salmi. Ruokailu vanhan rajan läheisyydessä. Klo 9 taas liikkeelle ja 10:lta ylitettiin vanha raja. Klo 24 saavutettiin tavoite, majoituttiin.

26.7. Lauantai. Kävin Tulemajärvessä pesulla. Koko päivä samalla paikalla.

27.7. Lepopäivä. Iltahartaus 21.30.

29.7. Olin sairaana, nukuin koko päivän, ruoka ei maistu.

31.7. Herätys klo 6. Lähtö klo 9. Marssitauko ja ruokailu klo 12: ruispuuroa santsaten. Sivuutimme karjalaiskylät (poltettuja). Tavoitteessa auringonlaskun aikaan. Ruoka ei maistunut.

1.8. Edelleen sairaana, ruoka ei maistu. Ei palvelua.

3.8. Herätys klo 5. Saikan jälkeen heti lähtö. Tultiin takaisin Suomen puolelle Hyrsylän kk:n kautta. Majoituttiin klo 11. Illalla lähtö, pimeää, satoi, salamoi. Majoituttiin 3km päästä. Kylmä hätyytteli.

4.8. Komppanialle annettiin määräys olla valmiina hyökkäämään.

5.8. Komppanialle lepoa 5-11.9.

11.8. (Teksti erottuu huonosti, mutta joen varressa vahtivuoroja, jotka vaihtuvat yöllö klo 24)

12.8. (teksti edelleen kulunutta, mutta isä ollut parivartiossa 5 tuntia, samoin 13.9.)

19.8. klo 9 oma tykistö avasi tulen. (kulunutt tekstiä) Inkilän (?) kylä, 10 km, yöpyminen

20.8. Hälytys asemiin klo 4. Yksittäisiä ryssiä liikuskeli metsässä. Marssimme Hautavaaran kautta Suvilahden kk:lle (sama kuin Suojärvi). Valtaus puolen yön aikaan taistelun jälkeen. Komppanian päällikkö Puranen ja Paananen kaatuivat.

21.8. Oltiin asemissa koko päivä. Saksalaiset tulivat näkyviin 14.30. Klo 19 maissa jätimme asemat ja marssimme takaisin Hautavaaraan päin. Olimme kauhean väsyneitä. Vähän ennen Hautavaaraa pääsimme kuorma-autoihin. Heräsin lavalla avopäin, lakki oli pudonnut. Oltiin Veskelissä. (?)

24.8. Lähtö Ves(k?)elistä (luultavasti kyse Läskelästä?). Marssittiin Säämäjärven lähettyville

25.8. Herätys klo 4. Ruokailun jälkeen heti liikkeelle. 3. pataljoona hyökkäsi ja me seurasimme reservinä perässä. Säämäjärven eteläpäässä joukkueenjohtajamme haavoittui. Saimme parikymmentä vankia, minun ryhmä kolme.

26.8. Hyökättiin eräälle kukkulalle, se tyrehtyi. Jäimme kylmälle nevalle, josta vetäydyimme pimeän turvin. 1. komppani jatkoi hyökkäystä päivän tullen.

27.8. Majoituttiin Säämäjärven rannalle, levättiin rasituksista ja pestiin pöyjä pois

30.8. Klo 17 aikaan lähdettiin, kierrettiin ryssien selän taakse veteliä nevoja myöten. Yövyttiin metsässä, kylmää.

31.8. Aamulla liikkeelle, yhteys Petroskoin rautatiehen, saatiin perääntymiskäsky. Satoi koko päivän. Myöhemmin ylitettiin rata, edettiin illaksi Petroskoin maantien varteen. Eteneminen pysähtyi (kanuuna)tuleen. Jouduimme viettämään yön asemissa läpimärkinä.

1.9. Ryssä oli lähtenyt pakoon yön aikana. Jatkoimme etenemistä klo 13.15 ja pääsimme tavoitteeseen. Hetken päästä tuli kuormastomme. Pystytimme teltat, saimme soppaa ja pääsimme lepoon.

2.9. Iltapäivällä nousimme kuormavaunuihin, taas jäi Säämäjärven kylä jälkeemme. Ajoimme n. 15 kmjamarssimme kolme km syrjään majoittumaan.

3.9. Herätys klo 3, komppania ryhmittynyt 5.25 marssille. Katkaisimme Prääsän maantien. Ryssiä jäi taas selän taakse. Etenimme maantien suunnassa. Pimeä tultua leiriydyimme maantielle.

4.9. Lähtö klo 5, 2.joukkue kärjessä, etummaiset ryhmät ketjussa, jälkimmäiset avojonossa Prääsän maantien suunnassa. Äkkiä saimme tulta sekä takaa että vähän myöhemmin edestä ja vasemmalta. Jouduimmeolemaan asemissa useita tunteja. Eteneminen jatkui iltapäivällä Kirvesvaaran kylän sivustalle. Tulitimme tiellä kulkevia joukkoja ja jäimme asemiin yöksi.

5.9. Reskan(?) pataljoona valtasi lopullisesti Kirvesvaaran.Marssimme puolen päivän jälkeen kylään ja majoituimme. Pojat hautasivat kaatuneet.

6.9. Lepopäivä. Vangit hautasivat kaatuneita tovereitaan.

7.9. Herätys klo 3. Pojat pahalla päällä. Marssille lähtö klo 6. Suurin osa lähti. Osa palasi teltoille takaisin. Pataljoonastamme 2 lähti marssille vain 5. komppania ja osa 6:sta ja Kkk. Loput palasivat majoituspaikalle. Divisioonasta lähetettykapteeni piti kuulustelun kieltäytyneille klo 13. Pojat lupasivat lähteä toisten perään. Klo 17 tuli lähtökäsky. Marssimme Suojunjoen varteen, nousimme ruuhiin ja soudimme virtaa myöten 7 km. Tapasimme pataljoonan.

8.9. Herätys klo 5, saikka ja lähtö Petroskoin tien varteen Raasulin kohdalla. Etenimme tien suunnassa: 5. kompp. Vasemmalla, 6. oikealla ja 4. takana.Ennen pimeätä yhteys Raasulista tulevaan Eerolan pataljoonaan. Saimme sata vankia.

9.9. Palasimme entiselle yöpymispaikalle, majoituimme Prääsän kauppalan pohjoispuolelle.

10.9. Lepoa

11.9. Vihollisen pommikoneita 8 aikaan. 28 poikaa haavoittui, 9 kuoli. Olin leppäpuskassa. Yksi pommi putosi 8 m, toinen 5 m päähän. Rapaa silmille.

18.9. klo 10 lähdettiin liikkeelle, oli saatu levätä toista viikkoa. Marssimme 4 km ja majoitumme asemiin, joissa olimme hyökkäysvalmiudessa.

27.9. Pataljoona liikkeelle klo 4 tavoitteena pura(?) linja. Saatiin kovasti tulta vastaan, eteneminen hidasta. Oma tykistökin ampui kovasti. Iltamyöhällä etenimme ketjussa säkkipimeäassä metsässä. Saavuimme tien varteen, majoituttiin. Kiväärin luoti meni läheltä: puhkaisi manttelini ja villapaitani.

Yksi kaatui, viisi haavoittui.

28.9. Siirryimme taakse päin. Kuormasto seurasi.

30.9. Liikkeelle klo 6. Tehtävänä katkaista taas maantie. Samosimme metsässä koko päivän. Maantien lähellä olevilta kukkuloilta saimme tulta vastaan. Otimme ne haltuun ja katkaisimme tien. Otimme asemat Säämäjärven tienristeyksen lähellä. Puolen yön aikaan JR 8 otti asemamme ja siirryimme taakse yöpymään

1.10. Marssille suuntana Petroskoi. Olimme siitä parin km päässä, kun tuli tieto, että se on vallattu.

6.10. Liikkelle klo 11. Marssittiin 20 km Petroskoista suoraan itään. Mentiin erään sillan yli pareittain. Matkan varrella nähtiin kovasti siviilejä.

(Päiväkirjamerkinnät päättyvät tähän. Kysymysmerkit sanojen jäljessä tarkoittavat, että kirjoitusasu tai sanan merkitys on epäselvä)

Sanojen kirjaimet kypsyvät

kesän lopulla siemeniksi, kerään

ne onttoon sauvaan

jonne sanat eivät mahtuisi

Silloin on aika lähteä solan kautta

sen särmiin sanat vain takertuisivat

silloin on aika etsiä

se kivi tunturista

kivi, joka oli hiekkaa meren

säveltäessä siihen lauluaan

Kun sauva resonoi

sen sävelmää

tiedän olevani perillä

Minä ja muurahainen samalla polulla, olen astua

sen päälle, kun se raahaa neulasta, pitäisikö kävellä varvikossa?

             Minä sille, että teillä on ne kapeat luotisuorat

             kulkisit niitä, jättäisit tämän kivisen ja mutkaisen minulle

             Se minulle, että teillä on ne leveät ja kovat

             asvaltit, kulje niitä, älä täällä sählää

Kuljen nyt kuitenkin, tutkin mustikoita

onko halla pannut, abortoinut raskaana olevat

Järripeipon yksitoikkoinen reviirijorina

minun ja muurahaisen taustamusiikkina