Äkkijarrutus

 



Sokkeloisilla poluilla melkein törmäämme. Se on kuin käsky sanoa jotain. Hänellä ei ole mukana koiraa, josta juttua aloittaa. Aloitus on aina vaikeata, se on kuin häiritsisi planeetan kiertokulkua. (Planetaarinen järjestelmähän järkkyisi ja tuloksena olisi suuronnettomuus, joita maailma muutenkin on jo pullollaan.) Muutamalla rykäisyllä saan kurkkuni puhekuntoon, selviää että hän ei ole lukion oppilas; on kyllä käynyt koulunsa täällä (onko hän ollut oppilaani, olenko unohtanut?), mutta on täällä nyt vähän auttelemassa huonokuntoista isäänsä, (isä ainakin on ollut oppilaani?, ja hänen isoisänsä on luuultavasti minun sukupolveani?). Kysymyksiä jää esittämättä, toivottelemme hyvät jatkot, enkä saa tietää vastauksia kysymyksiin, jotka jäävät pelkiksi ajatuksiksi.

 



Viite: viikon 39 krapusanat ovat muutama, äkkijarrutus, koira.

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Kirjoitushaastetta ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/09/24/instagram-koirien-elm/#comments

 

 

 






8 responses to “Äkkijarrutus

Jätä kommentti