Puut nuo toivossa väkevät paremmin näkevät

kuin joosefit ja mariat, silmujen suurenevin silmin

näkevät pihlajanmarjakoin silmin

linnunpönttöä katsastavan tiaisen

rungon rosoista evästä etsivän puukiipijän silmin

näkevät varjoissa lymyävän kuuhiipijän silmin

Vanha puu eliömaailman sankarein

ja konnin (ihmisen projektio lajistaan) on

latvallaan haistellut kaikki maailman tuulet

juurillaan pistänyt konnat käsirautoihin

(kerran gangsteritsaarinkin luut, syö sen pahat hiukkaset)

Nopeasti päättyy puun sata, kaksisataavuotta

sirisevän terän hampaisiin, loppunäytös

paperisilppuna viemärissä, tuhkana uunissa

pahoina hiukkasina taivaalla

seinänä pidättelemässä tuulta ja taulua

jossa lapset kiipeilevät puiden oksilla

Kanto juurineen jatkaa hetken kuin ei mitään

miehen parta kasvaa vielä hetken

ristinpuulla kuolleenakin

Viite: viikon 12 krapu on kuva: https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/03/17/punaiset-hiukseni/#comments

Kirjoitushaaste on otsikon kanssa tasan sadan mittainen ja sitä ylläpitää susupetal

Tammikuun kihlajaiset peruttu

kihlat palautettu kultasepälle

helmikuussa heilastelu loppui

maaliskuussa mahalasku pelottava

persmäki jaetut kattilat päässä kahva

sarvena otsassa lasketaan kivikkoon

kohti kivikautta kuunaamat nauravat:

näin on sovittu ei voi mitään

paperi kivi sakset kivi paperi sakset

monikaan asia ole useinkaan niin kuin näyttää

mutta päätökset tehdään sen pohjalta

päätti aikoinaan jo Kekkonen

ja sai asiat näyttämään siltä miltä halusi

eivät ne ole myöskään sitä miltä ne eivät näytä

siksi kai kysytäänkin miten asian laita oikein on

laita kiinnostaa meitä tyhmiä aina enemmän kuin ydin

joka jää ymmärrykseltä piiloon kuin luuydin putkiluussa

pääasia peittyy sadalla oheisella yksityiskohdalla

jokaisessa aineksia kaikki kanavat tukkivaan skandaaliin

eikä tarvitse välttämättä olla edes erityisen tyhmä

fiksukin menee sekaisin triviaalin runsaudessa

eikä ole helppo erottaa sivuasioita pääasiasta

kun tunteet hyppäävät kuin vietäriukko

mielen syvästä pimeästä resonoimaan

omien kipukohtien kanssa

Viite: viikon 11 krapusanat ovat sekaisin, tyhmä, fiksu. Krapu on kirjoitushaaste, jota ylläpitää susupetal https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/03/10/tavallisen-tyhm/#comments

Teksti otsikon kanssa on oltava tasan sata sanaa.

jos olen villakoira, älä kaivele minua

haluan pitää ytimen itselläni

jos tähtäät sanoilla sitä, älä kovin tarkasti

tarkkuus välittää vain sumuista haamukuvaa

riittäisikö että siellä jossakin se on mitä on

riittäisikö että sanon: marjametsä on kirkkoni

hongat sen pylvässali pohjoinen on minulle etelä

ja lumi meri, sukset jolla, jolla seilaan sen mitä seilaan

runolla huudaan tuulelle, se huutelee jotain takaisin

kumpikaan saa selvää toisistaan tai jotain sinne päin

Onko ihminen puuttuva rengas Tuntemattoman ja Olemattoman välissä

ihmisestäkö puuttuu jokin rengas tai ruuvi vai jotakin liikaa

ihmisiä liikaa jossakin, liian vähän toisaalla, missä ei ole

sieltä viedään nekin, jotka ovat ja tungetaan sinne

missä ennestään vaarallisen ahdasta

Jos menee kahvilaan tavatakseen toisia

niin toisessa kahvilassa ei ole ketään ja toinen on liian täynnä

molemmissa tapauksissa tuloksena on yksinäisyyttä

sellainen on surullista: kuin näkisi kuvan, jossa hyvällä maulla

satoja vuosia sitten tehtyä rakennusta uhkaisi kuivuuden

aiheuttama maastopalo, kuvan oikeassa ylälaidassa musta

lintuparvi lentäisi lähestyvää savua pakoon

edustalla lojuisi pari rikkinäistä polkupyörää

ja yksi kolmirenkainen henkilöauto

Ei ihmisiä

Viite: viikon 10 krapusanat oavat kuva, kahvila, vaarallinen. Krapu on otsikon kanssa tasan sadan sanan kirjoitushaaste, jota pitää susupetal https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/03/03/epnormaali/#comments

niin herkkä ja avoin, väärä tähän maailmaan

jossa pienikin aukko puolustuksessa    voi suistaa raiteilta

aluksi haluttua seuraa, läsnäolon ja toiveikkuuuden

tyyssija kunnes yksi ja toinen ärsyyntyi

sellaista optimismin määrää, joka ei millään

vastannut    maailman tosiasiallista tilaa, sanoivat

pessimistit, jotka pysyttelivät lattialla ja realistit

jotka varmuuden vuoksi nukkuivat yönsä matalassa sängyssä

vielä hämmästyttävämpää oli miten hyväksyvästi

hän otti vastaan törkeitäkin luonnehdintoja itsestään

aina valmiina juttelemaan mollaajan kanssa ystävällisesti

kaiken maailman asioista, itsestäänkin silloin, kun toinen kysyi

tämä piirre raivostutti joitakin suunnattomasti

jotka itse herkkähipiäisiä: mikä tämä herkkis

luulee olevansa, hipiä noin parkkiintunut!

jotkut puolestaan säikähtivät    tuota outoa piirrettä:

jotenkin hullu se on, ei puolusta itseään

jättivät peloissaan rauhaan: jumalanhullu!

nousevan auringon kajo työntyy huoneeseen

usvankin läpi, toinen taivaan puolisko nuokkuu viltti korvilla

kuten mieskin, jonka päätä usva myös sumentaa, koska on

selittänyt itseään: tällainen minä olen ja en ole sellainen

oli niin tärkeänä itsestään kuin teini-ikäinen, olisi parempi

vain olla ja toimia niin kuin on ja toimii ja jättää selittelyt muille

selittelyjen kautta luo itsestään vain kuvaa toisia varten ja alkaa kohta

itsekin uskoa luomukseensa ja samalla yksipuolistaa itseään

karsimalla sitä vähääkin ”mitä ei ole” ja korostamalla kaikkea sitä

mitä mielestään on; tähän ajatukseen tultuaan miehen päästä

sumu tuntuu hälvenevän ja saman hän huomaa tapahtuvan ulkonakin

Viikon 9 kirjoitushaaste krapu on jatkaa lausetta nousevan auringon kajo työntyy huoneeseen. Krapu on tasan sadan sanan kirjoitus otsikko mukaan lukien. Haastetta pitä susupetal https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/02/25/liian-myhn/#comments

lukemisesta ei tule mitään kirjoittajaminäni tulee

hyvää tekstiä lukiessaan mustasukkaiseksi, vaatii

heti tarttumaan kynään vaikka oikeastaan haluaisin

keskittyä nauttimaan kirjasta

sataneen lumen kolaaminen riittäisi liikunnaksi

tuisku kinosti määrän moninkertaiseksi

talon ympärillä jos katolla olevat romahtaisivat nyt

päivänvalo ikkunoista vähentyisi huomattavasti

puukiipijä noukkii muruja lintulaudan alta

järripeippo on parkissa lintulaudalla

nököttää niin että epäilen sen terveydentilaa

                      pihabongauspäivänä näin kymmenen lajia

                      kuusitiainen oli yllätys, pari vuotta näkymättömissä ollut

                       töyhtötiaista ei ole näkynyt vieläkään

lähellä olevan lähteen ansiosta muutama mustarastas

viihtyy näillä nurkilla, huolehtii maahan tippuneista jyvistä

oravien kanssa, jotka käyvät aamuvirkumpina ensin paikalla

                     …taidan jatkaa sen paremman tekstin parissa

                       Moravalainen yö *) kaukana täältä

* (Peter Handke)

muukalainen meren takaa nosti kovan kuumeen

muovirasioissaan     toi hän meille uuden huumeen:

rasiassa lisää rasioita kuin maatuskoja sisäkkäin

mutta onko muovi jo     tänä päivänä pois muodista

Tupperwarella loppu     konkurssin talousluodista

sen partaalla jo heilui, kas kummaa osake vain ylös kellui!

vaikka metallia, lasia, keramiikkaa puuta     moni ostaa mieluummin

kippoturnajaisia     yhä pidetään     miehet naiset etupäässä

jälkimmäiset muovikuosia   haluavat suosia

Visiokin firmalla on melko mahtava: elämää tää pidentää

planeetan ja ihmisen  sekä ruokahävikkiä vähentää     mutta

anteeksi jos epäilen (sen verran tuomasta on minussa)

no yhden edun löydän: jos tupperware putoaa, ei varvas siitä murru

ehkä en ois myöskään     konkkaa kovin surru

Viite: viikon 8 krapusanat ovat kuume, muovirasia, muukalainen. Krapu on tasan sadan sanan kirjoitushaaste (otsikko mukaanlaskien), jota pitä susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/02/18/vierasvaravaara/#comments

tukku tukku hampaitani

( se on kolme kappaletta)

on sanonut ruokapalkkatyösopimuksensa irti

mitä muita kappaleita ehtii vielä pudotakaan

jos pää ennen jalkoja, jalat jaksavat, mutta eivät

tiedä minne menevät, missä ovat, missä pitäisi olla

kädet aukovat ja sulkevat ovia, minne vievät, mistä tuovat

sormet painelevat nappeja, kuuluu ääniä, näkyy valoja

mielenkiintoista!

jos jalat ennen päätä, joutuu muiden huoleksi

miten pää sen kestää?

jos taivas olisi sininen ja aurinko keltainen

lumi vain valkoista ja metsä vihreätä

äänimaiseman klangi olisi kolkkoa, sen selkeys kylmää

jos kielenä vain suomi ja ruotsi, jos vain

uusklassisia julkisia rakennuksia, välissä asfalttia

jolla kävelisi valkoisia heteroja

kolmenkymmeneen milliin nyysityillä

viheraavikoilla entisillä metsänpohjilla

maan kaiku olisi kolkkoa, sen selkeys kylmää

               (älä tallaa nurmikoita, älä puita vahingoita

               istuin penkillä kiskobussia odotellen)

mielenkin värit ovat murrettuja, kielen murteita

sekametsässä puut säilyvät terveinä, faunan ja flooran kirjot

ovat rikkaita, lumella on monta väriä ja nimeä

ja on asuinalueita, joissa puukorttelit

ovat säilyneet asuntoina, säilyttäneet rakennuskulttuuria

kaupunkeja, joissa murteita ja kieliä kuin helluntaiepistolassa

Viite: viikon 7 krapu on väripalettii, tasan sadan sanan kirjoitushaaste, jota pitää susupetal

https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/02/11/lumi-peitt-maiseman/#comments

Kaksikymmentä vuotta sitten ostin

alennuksesta housut, jotka nyt ylensin käyttöön:

vihdoinkin olen kasvanut mittoihin

jotka täyttävät housunkauluksen vaatimukset

Keveiden rakennusten vaijerit kiristyvät kallioilla

tuimassa tuulessa, taloista puuttuvat räystäät: olisivat

kädensija myrskylle kurkistaa asukkaita katon kautta

kuumuus täällä on muuta kuin lämpötila

rantaviivalla pyöreiksi hiotuneita kiviä kokonsa

mukaan vyöhykkeiksi järjestyneinä

rannalla lääkettä ja vihannesta, väinönputkea

seassa suolaveden valkaisema tukki

paksu kuin tynnyri, Siperian metsissä kasvanut

             vanha kalatehdas museona: saaliit kehnoja

             ”valaat pyydystetty vähiin, eivät paimenna kaloja verkkoihin”

             syntyy kapina: kalastajat vastaan valaanpyytäjät

             joku ammutaan sotajoukko paikalle

Euroopan viimeiset belugit valkoisin kyljin tyrskyjen rytmissä

ylös ja alas tainnuttavat sillit äänellään ampuen

vankileirien Vienanmereltä perhelomalle lähteneet

merien kanarialinnut, rantakallioihin ikuistetut tuhansia vuosia sitten

soittaako kukaan niille enää musiikkia, kun palaavat?

Viite: viikon 4 krapusanat kuumuus, asukas, metsä. Krapu on tasan sadan sanan kirjoitushaaste, (otsikko mukaanlukien), jota pitää susupetal https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/02/04/julma-prinssi/#respond

kateuden miekka suosion kaulalla

             kuka uskaltaa huonon tiedon viejäksi tsaarille

pieni piiri pyörii, asema nousee, asema laskee

                         pois ei pääse

                         ulos pääsee ikkunasta

jälkikuva suljettujen silmäluomien takana

             putoamiskiihtyvyyden ajan

                         asfalttiin mätkähtämiseen asti

 kehän aukko sulkeutuu

             rinki ympärillä tiivistyy jokaisessa koukku

                         pois ei pääse

vesiletkut puhdistavat roiskeita kadulta

ennemmin tanssisin hitaan boleron areenalla Espanjan helteessä

kuuntelisin Chopinin pianokappaleen konserttisalissa

paimentaisin paskaisia lehmiä malawilaisessa kylässä

katselisin kaikki sen nimiset elokuvat sadan vuoden ajalta

osallistuisin Normandian maihinnousua valmistelevaan operaatioon

suostuisin jopa pitämään tuota kittanaa vaateriekaletta pimeässä

                                                           ennemmin kaikki nämä bolerot

kuin että näyttäisin rivosti kieltäni kerrostalon seinällä

kaikille ohikulkijoille

                                                                          on se rivoa

paitsi jos on taiteilija muuten on rivoa

näytellä vatsaansa ja rintaansa kaikille ohikulkijoille

paitsi jos on mies ja taiteilija on rivoa

näyttää miten leuhka on

paitsi jos on leuhkat eväät

ja voisinhan minäkin olla maalissa kynsiä myöten

jos kymmenen litran ämpäri

täynnä vihreätä maalia

keikahtaisi tikkailta päälleni

Viite: viikon 5 krapuhaasteena kuva https://susupetalsanat.files.wordpress.com/2024/01/vko-5.jpg

Kirjoitushaaste on tasan sadan sanan teksti otsikko mukaan lukien ja sitä ylläpitää susupetal https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/01/28/vihre-salama/#comments

kirjoittaa siitä mitä näkee

             ja siitä mitä ei kuin kaupan listaa

                         linssikeiton aineksista

katsella linssin läpi avaruuteen

             elokuun ensimmäisten tähtien aikaan

                         miettien mitä ne peittävät taakseen

kuunnella ääniä jotka peittyvät

             kuulumattomiin kuuluvien vuoksi

ajatella ajatuksia, jotka jäävät

             sen taakse mitä ajattelee

sanoa sanoja niin harvakseen

             että niiden välistä näkisi sanomattomia

Riemastuttavaa, riemastuttavaa, hoki keskijohdon päällikköpiru.

Tätä raivoa meidän on nyt ruokittava niin, ettei mikään yhtenäisyyden

kaipuu, konsensuksen vasta-aalto, yykoon ja kansainvälisten sopimusten

mahdollinen elpyminen ehdi enää estämään riemuvoittoamme.

Taivaan portilla Pyhän Pietarin polvet tärisevät kauhusta, kun jytky tuhoaa

Telluksen elämää ja Kim Jong-Unin itku vaihtuu nauruksi ja naurusaaret

itkusaariksi; tsaarin jatkumo väkevöitynä Hitlerin hengellä hymyää vinosti

Kremlin porttien takana, kun Xi vielä pähkäilee bisneksen ja tuhon välillä.

Vielä vähän töitä ennen lopullista ratkaisua (Endlösung): sana on vapautettava

kunnianloukkauksiin, rasismiin, kiihottamiseen kansanryhmiä vastaan.

Kun saamme vallan keikautettua, otamme nuo lait jyrkennettyinä takaisin.

Sitä ennen viattomien verta, tuskanhikeä ja lasten kyyneleitä.

Viite: viikon 4 krapusanat ovat riemastua, yhtenäisyys, raivo. Krapu on tasan sadan sanan kirjoitushaaste (otsikko mukaan lukien) ja sitä ylläpitää susupetalhttps://susupetalsanat.wordpress.com/2024/01/21/klikkiotsikoita/#comments

polaariyön pakkasessa potkin jakkaraa

se keikahtaa, luulin istujaa aivan muuksi

takalistoni heltyi

missä luuraa se kriittinen massa

joka pistäisi hösseliksi, onko se hirtetty

oransseihin kaulahuiveihinsa vanhaan metsään

tien tukkeeksi helmipöllöjen pesäkoloihin

niitä lintuja tutkijakaan ole nähnyt

kuullut yli vuoteen talviteltassaan

polaaripyörteestä karkaavassa pakkasessa

jatkan jakkaran potkimista:

globaalit ongelmat ratkeavat, jos perse kestää

A. oli ollut sitä mieltä, että mitä enempi menoa ja liikettä, sen parempi: ei tarvinnut vatvoa maailman ongelmia, edes omiaan. Nyt jotakin oli muuttunut, hän kauhistui, tunsi olonsa ruuhkaisen suorituskeskeisen toimintakeskuksen kasvottomaksi olioksi, jossa riennettiin rastilta toiselle, astuttiin toistensa varpaille, tönittiin, kuitattiin kaikki oho-sori!, jatkettiin seuraavaan pisteeseen, jossa oltiin ties monettako kertaa osaten ulkoa mitä siellä kuului ja kuka käski; jonotettiin hissiin ja tuijotettiin yhdessä nurkassa kattoa kuin siellä olisi jotain mielenkiintoista. Varovasti hengitellen.

Tänään A. ei pysähdy oman kerroksensa kohdalle, vaan jatkaa ylimpään kerrokseen asti, metsäiselle kattotasanteelle, istahtaa puutarhatuoliin. Kaupungin äänet siivilöityvät sinne kaukaisena tuulen huminana.

Viite: viikon 3 krapusanat ovat kauhistua, suorituskeskeinen, ruuhkainen. Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Kirjoitushaastetta pitää susupetal https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/01/14/yltkyllisten-uhraukset/#comments

kun kirjoitat niin totta kuin osaat huomaat pian

miten mahdoton monen on pitää sitä totena

             kerrosten välillä ei ole hissiä

             ne on noustava (laskeuduttava)

             porras portaalta

kun kirjoitat niin pötyä kuin keksit huomaat kohta

saavasi kannatusta ehkä tilaat ompelimosta gurun viitan

             kannattaa harkita kahdesti:

             se imeytyy ihoosi jos yrität riisua

             joudut repimään itsesi vereslihalle

Kirjoita totta ja epätotta niin vinosti että tapahtuu

rajaloukkauksia: ne paljastavat toisensa

             selustaan kiertämisen vuoksi

             pöty joutuu pöytään

             odottamattomaan syödyksi tulemista