Aihearkisto: runot

Tasatahtia

 

 

Pyrin pitämään

                pään ja jalat

                tasatahdissa

Jos jalat toimivat

                paremmin kuin pää

olen ennen pitkää tuntemattomassa paikassa

 

Jos pää toimii paremmin kuin jalat, turhaudun

Lyön päätä seinään antaakseni jaloille tasoitusta

Otsassa kuhmu, nilkka turvoksissa       Tasatahtiin

 

 

 

 


Tukevasti ilmassa

 

 

Lintu sanoi: siipesi näyttävät kovin mitättömiltä

Mato virnisteli: milloin palaat luoksemme

odotamme innolla yhteistä ryömintää

 

Puu huomautti: pyörit koko ajan paikasta toiseen

Oletko hukannut juuresi, hervoton?

 

Ripustin riippumattoni

puihin, joilla on tukevat juuret

Neuvoin linnulle matopaikan

 

 

 


Pihan kesää

 



Silmäripsien välistä, riippumatossa lojuen seuraan

taliaisen huoltolentoja: niiden tiheys vaihtelee viiden ja

kolmenkymmenen rahisettoman hengitykseni välillä



Omenapuun suunnalta hätäsignaaleja, nakutusta:

tuomaroin siniäisen hyväksi, häädän tikan tiehensä



Punarinta kupsehtii juhannusruusussa

herättelemässä sen nuppuja, pommiinnukkuneita

Onko siitä tullut masennusruusu?



Siilit viettävät poikashiljaisuutta, piikkien on vahvistuttava

kestämään harakoiden hyökkäyksiä



Hyttyset häätävät minut julmasta idyllistä sisälle

En halua uhrautua niiden lisääntymisen hyväksi

en lintujen ravinnon hyväksi






Asfalttipojat

 

 

Tällä pistokadulla uusi piki haisee

                        yli varisevien pihlajankukkien

Työkone piippaa, tela jyrää mustaa pintaa

Kadun varrella kolme taloa eikä

                        minulla ole autoa, lapsilla tilaa skuuttailla

Öljy on halpaa, hallitus elvyttää, suosittaa maltillista vierailua

 

Vanhaan, vaaleaan asfalttiin ovat

                        isot pojat polttaneet kumia

Kuviot näyttävät aseemiselta kirjoitukselta

 

 


Matkalla hoivakodin häiriköksi

 

 

En voi valita miten suhtaudun sattumuksiini

Valitsen kaikin voimin ei-sattumuksia

 

Olen kala, älä kysy minulta mitä vesi on, en tiedä

En katso itseäni silmiin, näen vain ulos

 

                                       olet ulospäin niin puhdas ja aatteellinen

                                       koska sisältä ahdas ja puutteellinen

                                       olet niin mainiota mieltä milloin mistäkin

                                       että kohoat saippuakuplana tuuleen

 

Syyllinen on aurinko, joka jää pilveen

                tai ei jää ja paahtaa hengiltä     Ja sortava

vihervassarikapitalistihallitus      Ja huominen

              joka ei koskaan tule       Ja siksi

mikään ei ole koskaan toisin     Eikä

huominen koskaan tule

 

En valinnut katkeruutta, se valitsi minut

 

 


Suoraan





Nainen sanoi: silmäsi näyttävät unenselittäjän silmiltä. Ja kun haukottelet,

on kuin uuninluukku aukeaisi. Kerran epähuomiossa ylikävelin miehen.

Hän joutui turvautumaan ensiapuasemaan. Sain sakkoja, mutta tuomari

vähensi korvauksesta uhrin omavastuuosuuden. Hänen mielestään kulkuni

oli niin äänekästä (sanoiko hän että kuin rytmiryhmä?), että oli kohtalon

halveksuntaa olla ottamatta sitä huomioon. Siitä lähtien olen hidastellut,

että ihmiset ehtivät alta pois. Kompassin avulla on helpompi kävellä suoraan.

Pidän suunnan aina sinne minne pohjoisneula osoittaa. Aiemmin se oli

pohjoisluoteeseen. Nyt se on pohjoiseen Magneettinen pohjoisnapa

yrittää hämätä minua liikkumalla itään. Voi olla että löydän itseni vielä

Siperiasta. Ennen kuin olen perillä. Haluan nähdä minne neula osoittaa,

kun se on pohjoisnavalla. Nainen kysyi lähtiessäni: mitäs sitten teet,

jos se osoitta sinua. Silloin kävelen takaperin.



(satunnaissanageneraattorista http://dea.fi/tools/kt_rnd.html napattujen sanojen rytmiryhmä, unienselitys, uuninluukku, pohjoisluoteinen, omavastuuosuus avulla tehty proosaruno)


Merihirviö

 

Mies sanoi menen Selkämerelle kalaan

Nainen epäili kovin tuulista joudut vielä meren vatsaan

Mies lupasi en mene Merenkurkkuun asti, en voi

siis päätyä Vatsamereen



Parempi niin, aatteleppas jos joutuisit Perämereen:

ulostuisit Kemissä rantaremmin nuotioon     Ripulipaskana




Aamun virrat

 

 

 

Viiden jälkeen pelkkää ajatuksenvirtaa

vai oliko seassa horrosta ja unta?

Miksi hernekerttu oli hiljaa ja kirjosieppo ei?

Tajunta on syvänteessä viipyvä ankerias

                          virran mukana kauas merelle kulkeutuva

Virta ei sitä tajua, tajuaako taju tajuavansa?

Muistojen bulevardin nostalgia

virtaa Minneapoliksen veren jälkeen

                           yleykkösen aamussa



Sitä mukaa kun rullaan pimennysverhoa auki, valo virtaa

Virta ei voi vain olla, sen on virrattava

 

 


Töyhtöhyyppä

Töyhtöhyyppä törmäilee         Valkoisessa Talossa

(ehkä rinnakkaistodellisuuttaan!!!)

rukousaamiaisella salaattilautanen koostuu

punertavista hiuksista             Veitset ja haarukat tärisevät

Alkujuomalasissa käsidesiä

Isäntä katsoo seuruetta tavalla, joka kertoo:

tätä maljaa ei oteta teiltä pois

 


Näinkin päin

 

 

 

Kun tulen vanhaksi, eikä edes Aninkaistenkadun liikenne

                     häiritse korviani, ostan kaupungista kesämökin

Hiihdän sinne talvella, kun niillä on hiihtoloma

                     ja kaikin puolin maltillisempaa

Kierrän kaikki museot           Kaukaa

                     mutta tutustun jokaiseen patsastettuun suurmieheen

Adolf Ivar Arwidssonista (miksi sinut on laitettu nurkkaan, häpeämään?)

                     V. Westerholmiin (otsaryppysi ovat kovin korkealla)

Tuuraan kun joku haluaa matkustaa kokoukseen

                     tutustumaan alansa uusiin virtauksiin

 

 

 


Perspektiivit

 

 

Iltayöllä maassa maaten kakofoniaa, häikäiseviä kiiloja

                       sammuvia ja syttyviä valoja kivimuureissa

 

Ilmasta käsin kierteissumu, jossa pisteet liikkuvat supistuvassa kehässä

                       ytimeen, sulavat kuin vasikkaa varten annettu sormus kultaliemeen

 

Voyager I:n kamerassa sininen piste, nollapilkkukaksitoista pikseliä

                       valloitettuja, tuhottuja Jerikon muureja, elävineen Montako

 

kertaa vielä, kerro oi Sininen Piste 0,12

                       riittääkö seitsemänkymmentä kertaa seitsemän!

 

Enkä enää välitä mikä kaupunki, maa tai maanosa

                       Mikä lampi, järvi tai meri                  Etäisyys

 

 

 

 

 

 

 


Ikkunanpesijä huomaa untuvan lasissa

 

 

Minkä linnun, miten kävi? Ruumista ei näy

Muuttomatkasta väsyneenä

huomiokyky herpaantui?

Hämäsikö heijastus vai säikähtikö haukkaa kissaa Ihmistä

Hymyilevää Ihmistä?

Mistä untuva irtosi, millä kiinnittyi lasiin?

Verikö liimasi, mitä törmäys vaikutti

elämään tai pesintään?

Jos elämä ei loppunut

 

 

 


Kesäporkkanan makeus

 

 

ei ole samaa kuin hunajan mielistelevä imelyys

(kuin joku kehuisi katteettomasti)

tai sokeripalan, jossa mausteena varastamisen sivumaku

 

siinä on syvästä mullasta ylösnousseen makeutta

(maamies muista miss’ onnesi on)

tynnyrin otsonipitoisen, happirikkaan veden huljutuksen makeutta

 

kun etuhampaat nakertavat sen liikkeelle

 

(lauletaan aariana mistä tahansa oopperasta

siemeniä vakoon kylväen)

 

 

 

 

 


Aforismeja tai jotain sinne päin

 

 

 

1. Kärsivällistä touhua on siilien lemmenleikki

2. Olen vakava humoristi, sanoi kissa kun hiiren ilmaan nakkasi

3. Politiikan verbaliikka, käsiteproteesien huutokauppaa

4. Kuoli kesken pyttytuomion, haudattiin istualleen

5. Mikään tie minnekään vie, nosta vaan tossua toisen eteen

 

 

 


Miten minä on ja tapahtuu?

 

 

 

Niistä kaikista kohtaamisista ja ohituksista

puheista ja puhumattomuuksista, tuntemuksista

ja tunnottomuuksista, tapahtumien sirpaleista

 

joissa olen ollut osallisena ja osattomana

muodostuu se minkä miellän minäkseni?

Vai minänäkö olen niissä ollut?

 

Kaikki virtaa historiaan kuin joki pimeään luolaan

Ryöppyää ulos onkalosta toisella puolella

mukana jotakin tuttua, jotakin muuttunutta

 

 

 


Kartta

 

 

 

Ensimmäistä jalkaa kolottaa Moskova, toisen jalan varpaita aavesärky

Jäämeressä, kolmas jalka potee leväihottumaa Itämeressä, neljäs on

pultattu tunturiin. Pöytälevyn päälle on katettu illallinen. Hinta määräytyy

otsasta mitattavan nöyryysindeksin mukaan     Maailma teoriana on kartta,

antiikinaikainen torso mare nostrumissa, ne miljoonat jotka poistetaankau-

kaisilta eivät suuntaudu läheisille. Kynän loputon teroitus:

kirjoittamiskelvoton

 

 

 


Auringonpimennyksen aikaan korona on valokruunu

 

 

 

Fifan hyväksymä pallo

poskellaan tuolilla

tuijottaa keskiympyrää tyhjässä katsomossa

Sosiaaliset kontaktit ja ja sukupuoliaktit

valtion erityisessä tarkkailussa

 

                       ja talouselämä

 

elpyy förskottikärryissä

mies keittiön lattialla

vääntää kyykkypaskaa, lapsi huutaa

sängyssä nälkäänsä

Kotiviini pöhisee nurkassa

 

Nainen polvillaan rukoilee

pöntön äärellä

yrjöä lopettamaan

Vessan ovi säpissä

 

 

 


Lähde

 

Teidän mielestä lähde ei ollut tarpeeksi siisti:

reunoilta tippui roskia, kelluivat ja upposivat

Nostitte vettä astiaan, kehuitte sitä vedepitäväksi:

toisin kuin lähde, jossa se vaihtuu koko ajan

 

meidän pysyy samana, kehuitte     Ja hinnoittelitte

 

Mutta se alkoi haista, astian makua

eivät pelastaneet mitkään hajusteet

 

Rosoreunainen, roskainen, vettään uusiva lähde

sivussa puiden siimeksessä sykkii syvältä maan uumenista

virkistystä kaikille, jotka sen reunalta kumartuvat juomaan

 

 

 


Unelma paremmasta maailmasta

 

 

kuoli      Uurteet kasvoilla syvenivät

puheet synkkenivät

 

luonnosta ja ihmisestä sen syöpänä

 

Siinä välissä, arvossa toinen

jokin Korkeampi Voima:

eivät mutaatiot selitä tätä kaikkea

 

Palasi kirkkoon, lähti oikeaan aikaan:

 

piinaviikon alkaessa:

ei tarvitse nähdä hukkuvaa

mahdollisuutta paremmasta maailmasta, kun

 

pelikasinoa rukataan kuntoon:

lisätään nollia taseen molemmille puolille

leikataan kaikesta, mikä

 

hidastaa vauhtia kohti ihmisen ja luonnon kuilua:

käymme yhdessä näin käymme aina rinnakkain

 

(Pentti Linkola in memoriam)

 

 

 


Uhan alamaiset

 

 

Luultavasti olen nisäkäs, en tosin tiedä mitä se tarkoittaa

kuulostaa kuitenkin paremmalta kuin kärsäkäs tai piikikäs

 

                             (Kahden reppuselän puheesta kuulin hyvän: vanhan metsän

                             harmaa henki        Uhan alamainen särähti ikävältä)

 

Pakenen ennemmin kuin taistelen, viihdyn

kuusikoissa, joissa jokunen haapakin, tikantakomakoloja

 

Minua ja kaveriani Hömiäistä yhdistää väri ja asuinalue

Keskustelemme ilmailun ajankohtaisista asioista: siivistä ja liitimistä

elinpiirin ja elintarviketilanteen ongelmista      Huolta aiheutuu

motopedosta, pidämme sitä silmällä, Hömi (tuttavien kesken) päivisin

Minulla on yövuoro Aamun koitteessa, illan suussa, raportoimme

 

                                  (Puhuimme myös kettingeistä     Ei taida olla meidän juttu

                                    aihe tuli repunkantajien puheista)

 

Tänään motopeto ei liiku, sen sisuksissa on vikaa, varaosa

viipyy Viruksen vuoksi (mikä ihana sana tuo Virus!)

Täällä ylhäällä ei tunnu nyt yhtään Uhan alamaiselta

 

Joskus toivon olevani vahvempi ja rohkeampi, kerran näin

unta, että joku runoniekka lausui minua tarkoittaen:

 

                                  Liiti uljas nahkasiipi korkealta oksaltaan

                                  hampaat tanassa

                                  päin hydrauliikkaletkua, reiän nakersi

                                  Komeassa kaaressa, nestesuihkun mukana

                                  katosivat voimat      motopedon leuoista

                                  Ylimmällä oksalla      lauloi ylistystä Hömiäinen