Lapasensa hukanneen lapsen
lumesta kylmät kädet
lämpiävät omissasi,
elämänsä eläneen vanhuksen käsi
kylmenee kädessäsi
Lämmön vaihteluja, jotka
virtaavat käsiesi kautta,
varastoituvat mieleesi
Niin kauan kuin siellä on lämmin,
ulkona saa olla niin kylmää kuin on
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/11/475-haaste.html
Mies seisoo vaaralla yhä tykkylumen sisällä,
linnunradan huurretta verenkierrossa,
maksa huurteessa lähikaupan huurteisista
Montako tarvitaan,
että iho sulaisi ja sisältä?
Tykkypää vinossa, kauanko niskanikamat kestävät?
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/11/474-haaste.html
Kivireppulit maan povessa,
kääntykää kuopissanne:
tekoelämä,
tehty ei syntynyt,
jatkaa siitä mihin lihanne uupui
Tekoäly,
ohjelmoitu ohjelmoimaan ohjelmaansa
jatkaa siitä mihin järkenne seisahtui
Älä enää laula marraskuusta,
sen kuolettavista päivistä:
maanantaina ei maadu kukaan,
tipahda enää tiistaina hautaan,
keskiviikkoisin ketään kuole, eivät
tomumajat torstaina pölyä,
perjantaisin ei ruumiita pestä,
lauantaina laudalla maata,
suntiolla ei sunnuntaina lapiotöitä
Älä enää laula kuolemankuusta,
laula tekoälyelämästä,
laula ikävistä ikävin, kun
kaikki on aina,
ei koskaan kaipuuta
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/11/473-haaste.html
En ole täällä paikallinen, pällistelen salaa silmänurkistani,
olen ehdottanut mielentilakseni paikalliseksi olettamaani
Värähtämättömyyttä
*
Metsän ja rakennusten kiertoaika, pyy lopun edellä
Punaposkilasten kiinteistöinvestoinnit risumajoihin,
nopeat voitot kotiutuvat turvaan ennen romahdusta
*
En ota kantaa kivitaloihin(ne?), oletteko hankkineet ystäviä
väärällä mammonalla, saaneet heiltä ikuisen asumisluvan, ei kuulu minulle
Etsin mielikuvien kerrostumista fossiloituneita ilmaisuja,
vuosien vesi himmentää niitä, pitää pölyn loitolla
Anna minulle hämähäkki katossa,
ettei minun tarvitse pelätä
perustusten olevan yhtä hiekan kanssa
Anna minulle karhun pelko metsässä
ettei minun tarvitse pelätä,
että metsää ei ole
Anna minulle mörkö pimeässä,
että en pelkäisi valoja,
jotka vievät tähdet taivaalta
Säikytä minua naamiolla,
etten osaisi peltä
sitä mikä sen takana
Anna meille meidä jokapäiväinen
pelkomme, että voisimme tehdä siitä
viitan, joka peittää pelon
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/10/472-haaste.html
Lauloin sadonkorjuun syyskuun,
lauloin kuoleman marraskuun
Lauloin kaipuun haikeudesta tai jostakin sen takana
Kaipasin äidin tissille, Jumalan kämmenelle, rakkaan syliin?
Kuljin pisteestä aa pisteeseen bee, sinä pisteeseen cee
Syytän lokakuuta, en voinut seurata enää perhosen lentokuviota
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/10/471-haaste.html
Mitä muuta olen
kuin valkosipulin kynsi?
Toiselle aromaattinen elämys,
toiselle ällöttävä lemu
Syksyllä istutettava, hyvin talvehtiva
Märältä tuoksuva kivi, jonka kylkeä
ahven kiertää ja näykkii?
Sisäveden laimea, suolaton haju
mereltä reputetun hätävara?
Kompromissien murtovesi,
johon joet laskevat ja valaat eksyvät?
enkä tiedä maailman rakentuvan siten,
että sitä ei voi purkaa
Ainoastaan räjäyttää
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/10/470-haaste.html
Märkähattu karjapaimen pakeni päissään
härkää haassa, härkä särpi märän särästä
Jäällä jäärä jäi jyrän alle:
märkä läntti kuivan veden päällä
Juokse sinä orhi
kun perässä on karhi
ja pelto on tulvinut tielle
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/10/470-haaste.html
Tuuli riisuu puita, pukee maata
Maa ujostelee uutta asuaan,
sävyttää ja pilkuttaa sitä näkymättömiin
Maan ajatukset eivät ole tuulen,
puiden jo keväässä
Tämä on pitkä maa, paljon on kierrettävä
ettei hukkuisi, ettei törmäisi puuhun,
että kohtaisi matkallaan toisen ihmisen
Kapea maa tämä on, toisen ohittaminen
voi silpaista pompasta napit
Hyvä maa, vahva maa:
Jumala on linna ja Linna on jumala
Hyvä täällä on pitkän, ei pää kolise kuhmuille
Karjalan honkiin, mitä tykkitulelta säästyi
on jauhettu alapään pehmoksi,
hyvä täällä on lyhyen: pensaita riittää
piilottaa molemmat päänsä
Pitkä ja laiha maa tämä on, mustat listat
ovat pitkiä ja valkoiset tummuvat sitä mukaa
kun niihin nimiä kirjoitetaan
Jano ja nälkä täällä on aina seuranamme,
on vara juoda ja syödä itsensä hengiltä
Sata vuotta sitten vaari teki sivustavedettävän
männyistä, joiden nilaa oli revitty petuksi
Vieläkin voi vanhassa metsässä tavata puita,
joiden kuorettomissa syvennyksissä
on soikeita järsimäjälkiä
Tiedän että tiedän:
tämä on paras maa mitä tiedän,
tänne ah tänne toivon
Tuhkanikin
Kadotettuja hetkiä,
ei takeita tulevista ja ymmärrys,
ilman vaatimuksia mistään,
palavat mielen miilussa
Nostavat katseeseen hehkua
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/10/469-haaste.html
Sää pysyy pääosin,
mutta rakoilee paikoin
sumua
Öiseen aikaan
varoituksia ei voimassa
(usko niitä kuitenkaan)
Jatkakaa samalla mallilla,
yllättää se aina kuitenkin
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/09/468-haaste.html
Pyrkimykseni ilmatiiviiseen
sisätilaan, hyvään mieleen,
joka sulkee kaiken epämiellyttävän ulos
ei onnistu
Johonkin jää vuotokohta, erotetut tilat
lähentyvät toisiaan, kohtaavat
kylmällä sillalla Kyynelehtivät
Oppisinko päästämään säätä sisään,
hengittämään sitä ulos,
luopumaan hermeettisuudesta
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/09/468-haaste.html
Kuun sirppi on leikannut,
sänkisen pellon päällä
ajelehtii
sumun kuultava kinos
Ladot räystäitään myöten,
hevoset rintamustaan, uivat
kohti majakkaa
Kiviraunion kirkas raita
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/09/467-haaste.html
Keskellä synkkää syksyä,
elämän pientä keveyttä
puolukka putosi varpailleni
ja kynsi meni mustaksi
(Anteeksi se olikin
litsaantunut mustikka)
Keskellä synkkää syksyä
hippiäinen hilisi kuusessa
ja ikkunat sirpaloi sisään
(Anteeksi se olikin järistys)
Keskellä synkkää syksyä
hirvimies tähtäsi
hirvikärpästä ja se vilisti
piiloon niskavilloihini
keskellä synkkää syksyä,
elämän pientä keveyttä
Mordorin musta valo tornissaan,
syöpäsolun suurentuneen tuman kaltainen
säteilee kylmää, älä puhu eskapismista
jos et tiedä tuskaa
Elävä väistyy runkoon, juuriin, maanaliseen
Näkyviin jäävä hämmentyy huomiosta:
aistivoimainen hehku verkkokalvolla,
pimeässä hetken jälkikuva
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/09/467-haaste.html
Yön pimein hetki
on jo riittävän pimeä
kompastua omiin ajatuksiinsa
Lohtua on tarjolla,
onko toivoa
ylittää
oma mielentilansa,
hetkiin,
joihin pimeä ja sade eivät yllä
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/09/466-haaste.html
Älä tarkkaile tätä kuin esitystä,
tämä on veto, joka tahtoo sinut mukaansa
Veto on kaikki eikä sen ulkopuolella ole mitään
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/09/465-haaste.html
Vastaantulevat saappaanjäljet ajalta,
kun kuu neljännestä pienempi,
sorkanjäljet tuoreempia
Ohut humuskerros hiekan päällä
ei kestä paljoja askelia
Syöksyvirtauksen niittämää
hopeakylkistä hongikkoa satoja metrejä
*
Kuu on täysi, Otava himmeä
Järvellä matala usva, tunnen sen
paljaissa jalkapohjissani
Kuura syntyy auringon nousuun mennessä
Täydellisempää hiljaisuutta on vaikea kuvitella
Sen rikkoo joutsen kuin haluten ilmoittaa,
että minut on huomattu
*
Hyvä veli kuukkeli,
aletaanko ruokapeli:
ota multa leipäpala,
älä säikkymään nyt ala,
ethän ole taimenkala
*
Matti Mustan tupa 7.9. 2017
Ovi ja ikkuna ovat vastakkaisilla päätyseinillä, piisi ja laveri ristikkäisissä nurkissa. Rautakamiina on takan sisällä, takan hormi on muurattu savutorven ympäriltä umpeen lämmön karkaamista estämään. Tai on parempi sanoa vähentämään, sillä hirret ovat paikoitellen niin murentuneita, että pieniä valokiiloja tunkeutuu raoista sisälle. Laveri on yksikerroksinen, eikä siihen sovi kuin kaksi aikuista vierekkäin. Huoneessa on lisäksi halkolaatikko. Nyt siinä on verkkopussitettua koivuhalkoa.
Metsähallitus on ilmeisesti luopunut polttopuiden tekemisestä ja ostaa valmiit klapit joltakin yritykseltä. Kun on tottunut vuosikymmenten varrella siihen, että tuvilla on edellisen kulkijan jäljiltä valmiit kiehiset ja laatikko kukkuroillaan honkapuuta, ja että itse tekee saman palveluksen seuraavalle tulijalle, se vähän oudoksuttaa.Toisaalta tulee mieleen, että ehkä kaatuneet kelopuut ja hongat saavat olla rauhassa paremmin näin. Kustannukset varmaankin ovat ratkaisseet.
Puuvajassa on edelleen jonkin verran halkaistavaa mäntypuuta ja kirves. Sen verran vanhan liiton mies olen, että käytän niitä ja jätän säkitetyt rauhaan. Tervaskiehiset jätän takan eteen, tepsivät koivuklapeihinkin paremmin kuin pelkkä tulitikku tuoheen.
Huoneessa on lisäksi pieni kaasuliesi. Se näyttää vähän epäilyttävältä, mutta toimittaa asiansa veden kuumentajana. Hirsistä murenee seinähyllyille pientä jauhoa ilmeisesti kaiken aikaa, sillä hylly ei pysy kauan puhtaana.
Alkuperäistä tuvassa lienee seinähirsien lisäksi lattialankut. Ne ovat leveitä eivätkä saumoistaan kovin tarkkoja, joten roskien lakaisu on joko helppoa tai sitten tosi vaikeata riippuen lakaisijan tavoitteista roskien sijoittamisessa. Vanhin kaiverrus, joka osuu silmiini, on päivätty 20.9. 32. Sinä kesänä oli olympialaiset Los Anglesissa. Matti Järvinen, Maailman Mattinakin tunnettu, voitti keihäänheiton, äitini oli rippikouluiässä, isäkin vielä alaikäinen, Kekkonen kävi Berliinissä säikähtämässä Hitlerin valtaannousua. Kaivertaja tuskin on enää hengissä.
Sisäkatto on niin matalalla, että pitkät saavat varoa päätään. Katossa kulkee kaksi kurkihirttä jaken sen kolmeen lohkoon. Ne koostuvat kuorituista, pyöreistä puista, poikittain kurkihirsien varassa. Puiden päät on veistetty liittymäkohdista. Ylimmäisen seinähirren kylkeen on lyöty lisätuki, jonka päälle pyöreät puut asettuvat. Siitä ne nousevat loivasti orsien päälle, orsien välinen osa on vaakatasossa. Laipio on siis aumamainen. Mietin mitä eristeitä välikaton päällä on, vieläkö muhaa, jota aikoinaan käytettiin vastaavissa rakenteissa.
Remontti on selvästi ammattimiehen työtä: korjauksissa on käytetty nähdäkseni käytetty alkuperäistä tekniikkaa, eikä mitään sellaista ole uusittu mikä ei ole ollut välttämätöntä. Ulkokatto huopakatteineen on ollut. Ulko-ovi sen sijaan ei. Matalammankin miehen on syytä kumartua, varsinkin tullessaan unenpöpperössä sisältä ulos.
Laineiden raskasmetallinen kannustus,
hitaan kaurapellon, pöllön silmän
vilkkuluomen lupsahdus,
pimeyttä pelkäämätön
Pohjoisen valon etumatka hupenee,
kilpailija etelästä läähättää niskaan
sanapasanen 