pidän ajatuksesta että on

kaukaisia saaria

minulla on pääsy niihin

vain mielikuvien kautta

en halua olla osana

pääoman tavaran ja ihmisten

vapaata vyöryä

jätän tilan väljäksi ajatuksille

kylästä kylään mereltä merelle

jätän tilan rauhaan

kuten en revi harvinaista kasvia

nähdäkseni sen juuret

se on vapauteni maksimi tilassa maapallo

luulet tietäväsi reunan ja tien

kaikki luulijat liikkuvat kohti keskiötä

pitkin omia sektorilinjojaan

tietämättä toisistaan       hämmästyvät

kun tapaavat keskipisteen sumpussa

eihän sen näin pitänyt

kun kuljet keskiöstä ulos poikkeillen

sektorilta toiselle       ymmärrät

ettei ymmärrys riitä      osaat sitä kohti

missä määrättömyys ja harvinaisuus kohtaavat

todennut siinä missä kulloinkin olet

päättymätön

yläkoulussa hän silppusi

palautetun kokeen käytävälle:

historialla ja uskonnolla ei mitään väliä

nyt hän uhoaa

isänmaallista paatosta

leijonapaita päällä

napsii kuvia liehuvasta suomenlipusta

liittää naamakirjaan

palan sotiemme historiaa

kantaa kylttiä Suomi suomalaisille

uuspatriotismin aallokko loiskii

kuin Itämeri Kolera-altaasta

myrskyn aikaan

rantateitä poikki

pieni lisäys

vuotuiseen lämpökertymään

kaasua lisää ilmakehään

kaikki rantatiet katkeavat

yhä massiivisempi ryntäys

kohti ylänköjä       kohti pohjoista

aatehistorian ja luonnonhistorian

vääjäämätön (?) ristiaallokko

talven lämpöennätykset paukkuvat

leijona tarkenee jo

ilman talviturkkia

pelkkä leijonapaita päällä

raja-asemalla käpälässä

polttopullo

torjumassa hyökkäystä

ilmansuunnasta josta itse tuli

tanssahdellen käyrällä sapelilla

tuolla perinteisellä pohjoisella

kynänteroitusvälineellä

kettu virnistelee viekkaasti

mokomakin tarhakarkuri

kosteaa lunta maa ja ilma täynnä

kuljen

poluttomalla polulla

jälkien ikä on lyhyt        teen uusia

entistä syvempiä        kävelen

että ne peittyisivät

haihtuisivat kohinat takana

visiot edestä         lumiuutimissa

ajatus        kaksiulotteisuus

jos haluat häivyttää

polullesi lankeavan

varjon

sinulla on oltava yhtä

kirkas valo kuin

varjon aiheuttajalla

auringosta on hyvä

pysyä riittävän kaukana

olin kolme kun oivalsin tuulen synnyn:

koska puut heiluvat

seisoin valetuilla portailla joissa

oli vuosiluku 1936

samanlaista järkeilyä Berliinissä silloin

nyt lepäät havuilla et nosta

valpasta odotuksen ja ihmettelyn katsettasi

et lyö etutassuilla leikiksi

ja takatassuja sivuille kuin hiihtäjä suksiaan ylämäessä

et heittäydy olkasi yli kieriskelemään

kuin painija molskillaan

lepäät nyt havuilla tutussa asennossa

kuin kettu kerällä häntänsä suojassa

kuin koivun katveessa kesäpäivänä

havuja alla havuja päällä ja multaa

ja tämä marraskuu

kaikki kuusitoista marraskuuta

vuosiesi jäljet

mielissämme

muistojäljet

sama se onko aseen nimi

peacemaker vai parabellum

tai sarjatulta purskeena

tai jatkuvana tulena

si vis pacem

                       para bellum

sama räiske ja todella:

himoittu rauha nopeutetusti

kaatuneille

kaikki kaadumme

mutta mitä kadumme jos

konemaailman sammumaton jyrinä

sen mereen raukenevat

tunnetut toivot

päättyvät maailman pimeillä portailla

tämä on nähty                 ehkä aika ja etäisyys

hitaiden askelten välissä

yhdellä jalalla horjahtelen

hämärässä

heikkoja signaaleja kuin lepakoiden

sitäkö on sananvapaus että

mielten luolastoista ajatusten

vankikopeista sinkoilee

taivaanlintujen kaltaisia

kaikenvärisiä   -muotoisia -kokoisia -painoisia

viattomanviallisia sanoja

sitäkö on sanojen vapaus

vaikka sanoja ei vapaa

että ryntäilevät kuin metsästä eksynyt hirvi

kaupungin viikonloppuruuhkassa

ja välimerkit

juoksentelevat lauseissa edestakaisin

paikkaansa etsien

ja pisteitä

esiintyy vain päällekkäin

siittämässä yhä uusia kertomuksia

luolista ja niiden vankikopeista