alussa suo kuin suuri sieni
imi vedet kasvatteli karpalot ja hillat
kaikenlaista käkkärää kurkia ja hanhia
rämeitä rämpimään nevoja asumaan
kortetta kantturoille talven yli elannoksi
jussi kuokki suota pelloksi:
leipää nälkäisten suihin
mies itse siinä kuihtui
ja hikenä haihtui paidastaan
housujensa läpi solahti suonsilmään
konekuokka säästi jussia
teki suosta melko pellon
tuli kissalle turhan iso takki
liika vilja ei lyönyt leiville piti tehdä
metsäkollille sellupuiset liivit
ei tullut käkkyröistä
hyvää liiviä syöstiin koko suo
kattiloiden kuumaan mahaan
liemet pitkin ojia vellittämässä vesiä
pilaamassa Ahtin partaa
sanapasanen 
28 lokakuun, 2015 at 07:30
hienoa runokieltä, voi aistia suon tunnelman, runossa suo on lievästi personoitu tai ainakin suo suona on pääosassa, suota ei käytetä metaforana, suon surullinen elämäntarina; ensin luonnonvarainen suo, sitten Jussi kuokkii ja lopulta kone kuokkii ja lopputulos oli tämä:
”syöstiin koko suo
kattiloiden kuumaan mahaan
liemet pitkin ojia vellittämässä vesiä
pilaamassa Ahtin partaa”
TykkääLiked by 1 henkilö