Tuijotan ajan jäävitöntä lävistäjää
että nyt olen ja että kohta en mitä se on
väliverhon takana seisoin sängyn vieressä
ajatellen että joskus olen isä kuin isä
Oli saanut rintamalle kirjeen josta
en tiennyt ennen kuin aika lävisti hänet:
veljesi kuoli toinen katosi kolmas vangittiin
tule sinä edes elävänä
Se on kova pyyntö läpi elämän
Nyt tehdään kirjaimista
leikkikehiä ja hiekkalaatikoita
ja ne kirjaimet muodostavat sanoja
kuten leikkikehä ja hiekkalaatikko
*
Nyt tehdään myös omenapuusanoja
joissa on kirjainomenoita
käärmeet luikertelevat siimeksessä
ja kehuvat että tulet viisaaksi jos syöt niitä
omenasta kurkistaa mato ja nyökyttelee: näin on!
*
Kun kirjaimet kipittivät toistensa luo
ja sanat ravasivat lauseiksi
ajatus arasteli olevansa kuokkavieras
Veti viltin korvilleen
uskoi että tulevat herättämään
kunhan ajat kovenevat
On tarinoita hukkuneista
jotka jäivät ilmataskussa
eloon kylmässä vedessä
mutta oletko kuullut kuolleesta miehestä
joka ei kuollutkaan jäätyään
aikataskuun jossa vietti sata vuotta
Eräänä talvi- iltana
joulukynttilän hämyssä
hän kurkisti peilistä
näkyivätkö hänen kasvonsa
keskellä hartioitani vaiko
jostakin olan takaa
Saarten silhuetit
kaislat kauhtuneet
pihlaja oksin peitteisin
veneet unillaan
Talvesta talveen jotakin
yhä paikallaan
Olen liian hidas ja hiljainen
tähän räiskyvään vuoden vaihtoon
(antakaa anteeksi kaikki
te joiden kello on oikeassa)
ajattelin pitää oman uuden vuoden
jonain sopivana päivänä
(kuitenkin ennen juhannusta)
kun kaikki merkit ovat kohdallaan
kun kuulen oikean äänen
Historian
pitkät liepeet repeilevät
maata laahatessaan kertyneistä
trendeistä tehtävänä
pitää yllä sykettä
sätkivää kuin kalan tuskanpotkut
Lahoamisvaiheen alussa
maapallossa jäärälaji homo stultus
kaivaa käytäviä kuoren alla
kirjanpitäjät pistelevät
nilaa hamsteriposkiinsa
syövät sanansa leipänä
idänräätälit lupaavat
puupalttoita lämpimikseen
järsivät jälttä
omenapuun siemeniä taskussa
mihinkäpä niitä hiekkakuopassa
Jokainen tarvitsee
oman nurkan jonkin loukon
johon hetkeksi käpertyä
niin pienen ettei mukaan mahdu
mikään maailman murhe
vain polvet leukaan
ja silmät kiinni
ajatuksen esteetön polku
paikkaan joka on arvoitus
paikkaan jonne se ei koskaan
tämän jälkeen ehkä enää osaa
Aamuyön
utuisella täysikuulla
lumi ja ilma ovat yhtä sinertävää sintua
kuin maidon kaikki kerma olisi
kirnunnut itsensä keskelle
voisilmäksi maiseman
jouluhuttua
