Grid of posts 2×3

      Suven kukat varsissaan hytisevät pohjatuulessa, veneet laitureissaan, sieponpojat pöntön pohjalla Jossain flexi napsahtaa, kun koira vainun saa jääkarhusta Sade alkaa vasta iltapäivällä Palanut on kyläsepän paja, vaiennut läkkisepän vasara, vaan reppu eteisessä odottaa, on toivon heinäkuu Read more

      Mikä minua painavia käskee kirjoittamaan, isovarpaita niihin vain potkitaan Podetaan mustaa, irtovaa ja uutta kasvaa kynttä koko vuoden Laineen kevyt loiskahdus kiveen, pysähdys rantaviivan hiekkaan Read more

      Mustikanlehtien ja kuusenkerkkien heleys murtuu pian maastonvihreäksi, pihlajankukilla on jo patinaa Ihmiset paatuvat kesän täyteyteen, kyllästyvät rauhaan, alkavat kaivata sotaromantiikkaa kuin elokuun kuutamoiltoja       Read more

      Asetu siihen kalliolle, ota ote sen kolosta ettet huuhtoudu veden mukana Anna aaltojen tulla, liikutella sinusta kaikki mikä ei sinuun kuulu Tuntuu kylmältä, hytiset, haluat antaa jo periksi, malta hetki vielä, vesi vetäytyy Aurinko kuivaa, kaikki sinussa asettuu kohdilleen Read more

      Pistin tyynyn alle seitsemän nokkosta: lupasin tanssia kanssasi avojalkanokkostanssin, vikkelän kuin tulisilla hiilillä Ennemmin möisin sata vuotta maatani kuin söisin niistä nokkosista tehtyä keittoa Read more

      Torstaina lauma tuhtia nuorisoa Alkossa, lausuttuna tavoitteena neljän päivän putki Mitä ylistävää voi sanoa Suomen suvesta, se on niin ärtynyt kaikista kuvauksista Katsoo kylmäkiskoisesti ihmiskulissiaan: parempi minulle, että heräisitte öljynhajuisella teollisuusalueella * Lehtokerttu kertailee loputtomia tarinoitaan riemulla, joka tunkee turran mielen sopukoihin, sen aina uusi viini virtaa vanhaan leiliini Koettelee nahkani venymiskykyä Read more