Grid of posts 2×3

    Hattuhyllyllä pipon vieressä lippis mumisi turhautuneena: kyllä minäkin näillä säillä hyvin riittäisin. Jätkä vain on niin urautunut, ettei osaa vaihtaa päähinettä sään mukaan Tuijottaa kalenteria, vaikka lumesta ei tietoa.   Pipo siihen, että odota rauhassa vuoroasi, tuuleekin niin, että se kun lippasi alle pyörähtää niin lennät kuin leppäkeihäs. Olisiko hauska lentää järven selkää Read more

  Valhetta valhetta valhetta ovat kaikki laulut maan, Putinlandian mutta ne lauletaan, muuta ei voi? Kotka meressä ui, ankkuri pohjaa kyntää Kalat pesivät kuusissa, myrkkyä kutevat maan päälle ja lasten kuolemaa   Lasisen lumen alla Karhu nukkuu luolassaan kukaan ei uskalla liikahtaa sillä luolan seinällä paistaa julman Gulagin aurinko Stalinin valvova silmä   Valhetta valhetta Read more

  Kakkalapiolla maanpiiriä jaettiin: miljardi sinne toinen tänne neliökilometrit vaihtoivat ryöstäjää kuin eläimiä torikaupassa maata teurastettiin juhla-ateriaksi koristeeksi silmät maan sisältä kädet vielä puun veressä Maa vastaa poltetun maan taktiikalla:                                            Los Angeles se ei näyttele                  ja filmitähdet pakenevat                          nyt oikeasti       Read more

  Lukeman viimeinen numero kierähtää nelosesta vitoseksi: koululaisena se oli joskus minulle huojentava huomio nyt pelkkää uteliaisutta: mitä vielä?              Valetaanko tinoja vai               tinataanko valoja ja kuka kenenkin?              Kierretäänkö kivi kuten kyntäjä ja              kasvava mänty kielekkeen alla              vai mennäänkö läpi harmaan kiven              entä mustan tai punaisen?              Aikansa kutakin, kutale: Read more

  Kun katsoo avaruusteleskoopilla linnunrataa tai paljain silmin vastasyntyneen vasan ihmislapsen jumalanpojan silmiin              voi syvällä nähdä saman              omien silmiensä heijastuksesta kunnes              ydin luhistuu ja valo sammuu aineen tiiviyteen                          Tähtien tuntijat toivat kultaa                          ei siitä tullut lusikkaa suuhun                          piti tyytyä puuhun, nauloille helpompaan iskeä kiinni elävää lihaa ajasta aikaan lopullisuuden Read more

    Kansa tarinoi historiansa kestääkseen menneisyytensä kuin yössä vailla pimeyttä, jossa kumarretaan                sellaisia jumalia ettei tarvitse tunnustaa              julmuutta, kuulla rääkättyjen olentojen              huutoja kalterien takaa, maan alta, raunioiden seasta   Suunnittellaan tulevaisuus että tarina on ehjä, tapahtuneet hiotaan tikuttomiksi sormien sivellä   Sileän alla karheat kerrokset nimeä vailla     Tunnistuksen sijaan kasvatetaan Read more