sanapasanen

Hänelle muut ihmiset ja kansat eivät ole itseisarvo. Niillä on arvoa siltä osin kuin ne edistävät hänen Venäjänsä mahtavuutta ja hänen kuolemattomuuttaan historiassa. Edellistä hän on päättänyt edistää alistamalla naapurimaansa ukrainalaisten itkua ja henkeä säästämättä. Se maa on hänelle kuin jälkiruokajäätelö pakastimessa, jonka hän haluaa syödä juuri nyt. Jälkimmäisen varmistuksen hän on aloittanut päättämällä kirjoittaa maailmanhistorian valmiiksi etukäteen, ettei kenenkään tarvitse myöhemmin mennä sitä repostelemaan. Kirjoitusprojektiaan hän on jo toteuttanut kirjoittamalla teoksen ’Menneiden asioiden oikea laita’. Tähän kaikkeen hän saa selkänojaa patriarkka Kirililtä, joka jo edellisessä hyökkäyssodassa siunasi hänen tykkinsä: että ammukset osuisivat varmemmin noihin uppiniskaisiin.

(Viite: viikon 11 krapusanat itku, selkä, jäätelö

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/03/13/rangaistus/#comments )

onko aamu vai ilta

Suunta ei kerro onko oikein

vasemmalle vai oikealle, syvyys

mennäkö ylös vai alas

Kirja ei kerro kuka kirjoitti

tarinansa, lähti huoneesta

oliko joku muu pelkkä kuvitelma

vai nopea lähtö, vastausta

on etsittävä ulkoa

missä maailma kaatuu syliin

ei lupaa olla ihmisiksi

eikä palaamisesta voi tietää

vastoin kaikkia pyristelyjä tai

niiden tuloksena kohtalo

on vastaus

Hänkö sen sanoi

ja että vanha viini on tuomittu väljähtymään, että menen

sinun vuoksi ja lastemme

kaikkien lasten

kirjoitit päiväkirjaasi

kun kuulet lauluja paremmasta

kun kitaran kielet siitä kertovat

olen tulossa jo eikä väliä

näyttääkö kello aamua vai iltaa

(Viite: viikon 10 krapukuva

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/03/06/salaisuus/)

Monni on hyvin hyvin vihainen: Pekka Töpöhäntä on välttänyt ansan ja siinä sivussa nolannut Monnin. Hänen itsetuntonsa on aallonpohjassa. Siksi hän turvautuu Pilliin ja Pullaan, joilta hän haluaa kuulla ylistystä omista kyvyistään. Pelokkaiden hännystelijöiden sanat kääntyvät päälaelleen. Monni haukkuu heidät typeryyttä aidosti edustaviksi otuksiksi. Se ei estä häntä määräämästä Pillille ja Pullalle uutta haasteellista tehtävää. Viha ei kangista hänen kykyään suunnitella ilkeyksiä, joilla hän tavoittelee apulaistensa avulla lisää valtaa ja samalla osoittaa kuinka paljon älykkäämpi hän on perässähiipijöihinsä verrattuna. Monni määrää Pillin ja Pullan menemään Ukrainaan. Ja täsmentää: ”tuotte minulle Kiovasta kaupungin isoimman rotan, elävänä tai kuolleena.”

(Viite: viikon 9 krapusanat täsmentää, aidosti, kangistaa

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/02/27/kehityskeskustelu/#comments )

Olen paikassa, joissa ajan taju nyrjähtää:

vanhan talon ullakkolla metsän piilossa ajan siirtymä

                                          johonkin jota kello ei tavoita

uni, jossa olen vankina luolassa,      joka on minä itse

Tulvaveden virtaus täyttää luolan, joka on minä itse

kellun sieltä ulos  kuin Nooan arkki Araratin vuorelle, juutun

korkelle paikalle, näen kaukana hehkun, se ei ole se himmeä

jota kaipaan, se on se räikeä, jota pelkään

                                                                           Näen oliivilehdot

veden alla viimeistä lehteä myöten               Kaikki kyyhkyset

                                                      puluja, joista ei viestinviejiksi

Siinä murheessa           kuulen kuiskauksen                vedestä:

älä ole murheellinen,    minä himmennän          tuon räikeän

miten Synti oli saatu vangittua peltipurkkiin. Uskottavimman huhun mukaan asialla oli ollut käärmeenmetsästäjä, joka nyt olisi hoidettavana saatuaan puraisun kantapäähänsä. Peltipurkissa Synti nyt kuitenkin oli, kiroili ja melskasi. Yksi sanoi, että olisi mukava vaihtaa se lasipurkkiin, useimmat olivat kuitenkin sitä mieltä, että näky olisi liian järkyttävä ja alkoivat miettiä miten saisivat tuhottua koko otuksen lopullisesti. Kylän leipuri ehdotti silloin, että hän kuumentaisi suuren uuninsa tavallistakin tulisemmaksi ja purkki heitettäisiin sinne. Ehdotus sai kannatusta ja kansa alkoi huutaa kuorossa rytmikkäästi: synti helvettiin, synti helvettiin, synti helvettiin! Korokkeelle nousi parrakas mies, joka loveen langenneena julisti: meistä tulee sen jälkeen synnittömiä.

(Viite: viikon 8 krapusanat mysteeri, synti, peltipurkki

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/02/20/varmistus/#comments )

Niitä päiviä kun lintujen äänet

latvustossa lisääntyvät ja käpytikka

on löytänyt peltirumpunsa pylvään päältä

Hiihtolatu oravakuusen alla hiekoitettu

suomuilla: käpyjä on paljon

siemeniä vähän      kuuman kesän jäljiltä

Päivä päivältä lyhyemmän ajan

valokeila viipyy pylväässä, joka joutaa soittimeksi, tikan pajaksi

Valomestarin vana taivaalla kasvaa

Almanakka roikkuu nurkastaan lävistettynä narussa keittiön seinällä. Levoton hahmo selaa sen sivuja merkintöjä etsien: aivan oikein, ylihuomenna se hulluus alkaa. Alma nakkaa almanakkaa narustaan heilumaan ja alkaa varustaa selviytymispakkaustaan: rinkkaan kuivamuonaa, kevyet ruokailuvälineet, tulitikkuja, puukko, jopa retkikirves varalta, kun ei tiedä kämpän kirveestä onko joku huligaani heittänyt sen hankeen. (Luultavasti eivät vaivautuisi niin kauas ilman autotietä, mutta varma on varmaa.) Pilkkivehkeet tietysti myös, vaikka vielä ei paras pilkkiaika olekaan. Kellarissa käydessään hän näkee ukon varaston kahden seuraavan viikon ajaksi: kilokaupalla makkaraa ja litrakaupalla olutta. Olympialaiset talvikisat ovat alkamassa. Sitä television ja ukon yhteismökää hän ei aio jäädä kuuntelemaan.

(Viite: viikon 7 krapusanat levoton, hahmo, almanakka

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/02/13/sydamellista-ystavanpaivaa-%E2%9D%A4%25EF%25B8%258F%25EF%25B8%25)

– Miksi sanot noita perinteisen tyylin veistoksia mauttomiksi?

– No ne ovat mielestäni niin harhaanjohtavia rivoudessaan.

– Niissä on siis sinulle liikaakin makua, pitäisitkö enemmän Paasikiven muistomerkin kaltaisista abstrakteista teoksista?

– Älä saivartele, en varmasti, mutta nuo sukuelimet… kai niille nyt jostain olisi löytynyt jalkaan vaikka uimahousut tai viikunanlehtiä verhoksi.

– Meinaatko, että eduskunnassa on liikaa munaa… eikä Raivaaja ja Sadonkorjaaja ainakaan uimaan ehtisi. Henkinen työ ja Usko tuskin osaisivatkaan, ja mitä viikunanlehtiin tulee…niitä Suomessa ole.

– Tuo naisen takamus muka Tulevaisuus!

– Pöljä, etkö tajua, että naisen sylissä on lapsi joka katsoo tulevaisuuteen, mutta sinä vain katsot naisen takapuolta, taisit paljastaa itsesi!

(Viite: viikon 6 krapusanat perinteinen, mauton, harhaanjohtava

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/02/06/nainen-konepellill/#comments )

Vuolit sanoja tarkasti ettei olisi

erehtymisen vaaraa, hioit niin huolella

ettei jäisi vaihtoehtoisia käsityksiä huoneessa

jossa ilmaisut järjestyksessä ja niillä kuvattu

                                 Todellisuus, kuten sanoit

kuin perhosia etikettineuloissa

kasveja herbaariossa, pöly suojana

ilmiöiden muuttuvalta luonteelta

Pariin polveen suku ei ole ollut joukkue

joka pelaaa samaa kiekkoa, etsii lätkälle reittiä samaan maaliin

jokaisella oma kiekko oma maila oma maali, niin kai pitääkin

Oliko ennen sotia onnen alkukoti, jonka sota räjäytti hajalle?

                           Kuvassa juureva isoisä, kasvoilla tutkimaton ilme

                           hänen nikkaroimassa sängyssään nukuin sikeitä

                           viime yönäkin käden ulottuvilla valokuva isästä

                           jossakin Karjalan korvessa, sotilasasussa hymyillen

Pirstoutuminen jatkui seuraavassa polvessa samaa tahtia

kosketus yhteisiin lähtökohtiin ohentui olemattomiin

kaikki rakentui sen varaan että kukin pärjää omillaan

on pärjännytkin pieninä populaatioina

                             paremmin tai huonommin vaikka suojametsiköt

                             niin pirstaleina että yhteydenpito

                             hakatun ja poltetun maan läpi on käynyt vaikeaksi

(Viite: viikon 5 krapusanat pärjätä, lätkä, reitti

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/01/30/sydnleikkaus/#comments )

Harakka lentää jotenkin huonosti, olen harmistunut

puhelimen käyttöongelmasta                   satatuhatta

nuorta miestä rajalla valmiina              hyökkäämään

henkien uhalla kun käsky käy                     Katkeralta

Osukoon ensimmäinen luoti                   televisiooni

niin kauan kuin on                              metsää ja lunta

voin ajatella                           olevani jossain muualla

kuin tässä                                                   katsomossa

Lennä harakka, lennä mutkille                            ettei

haukka                                                                nappaa!

Haastateltavan takki roikkui jotenkin oudosti hartioilla. Ehkä olkapäät olivat vain niin eri aaltopituudella. Tai pikemminkin korkeudella. Mies oli kunnanhallituksen haastateltavana, ehdolla kunnanjohtajaksi Pihtiputaalle. Puheenjohtaja pyysi: ”Kertokaa itsestänne, mitä te voisitte tehdä kuntamme hyväksi, jos teidät valittaisiin sen johtajaksi.” Mies näytti harkitsevan vastaustaan hartaasti. Kuin kävisi läpi mielessään puhetta, jolla aikoi vakuuttaa valitsijansa kyvyistään luotsata tätä pohjoisen Keski-Suomen, pinta-alaltaan laajaa mutta väestöltään vähenevää kuntaa kohti auvoisempaa tulevaisuutta. Sitten pohtiva ilme kasvoilla vaihtui kuin sisäisen ihmeen vaikutus olisi kirkastanut ilmeen ja suu aukesi huudahdukseen: osaan soittaa sähkökitaraa!

Hallituksen jäsenet katsoivat kysyvästi toisiaan. Ensimmäisenä ääneen ehti varapuheenjohtaja: aikoisitte siis elvyttää Saapasjalkarockin?

(Viite: viikon 4 krapusanat takki, vastaus, ihme

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/01/23/tyhj-tynn-p/#comments )

Entinen talonmies, nykyinen postimies, ennen Pikkarainen, nyt Hikkarainen

toimipaikka Lahti, sai talvilomaa kokonaisen viikon, ihan omaa

Hän heti aamausta alkoi jahti Vesijärvellä (tuolla järvien nimistä luovimmalla)

pilkkireppu täynnä vimpainta ja vekotinta kuten kaira ja reppu, josta sai jakkaran

Toimipaikka Lahti, sai talvilomaa kokonaisen viikon, ihan omaa

heti kun muutaman reiän väänsi, ja otti ensimmäisen naukun, saalis antoi odottaa

pilkkireppu täynnä vimpainta ja vekotinta kuten kaira ja reppu, josta sai jakkaran

otti toisen paukun ja kolmannenkin

Heti kun muutaman reiän väänsi, ja otti ensimmäisen naukun, saalis antoi odottaa

Tuli tuisku ja pimeni taivas, oli aamuun mennessä ohi elon vaivas, entinen talonmies

otti toisen paukun ja kolmannenkin

sittemmin postimies           Vain pilkki sojotti lumen alta

Tuli tuisku ja pimeni taivas, oli aamuun mennessä ohi elon vaivas, entinen talonmies

Hän heti aamusta alkoi jahti Vesijärvellä (tuolla järvien nimistä luovimmalla)

sittemmin postimies           Vain pilkki sojotti lumen alta

Entinen talonmies, nykyinen postimies, ennen Pikkarainen, nyt Hikkarainen

*) muotoa pantoum: https://fi.frwiki.wiki/wiki/Pantoum

Nuori mies kävelee vieraan maan suurkaupungissa . Muutama päivä sitten hän vielä käveli kotimaansa pikkukylän raittia. Jalkakäytävällä kulkee sadottain ihmisiä, lukituin ilmein tai tummenetut lasit kasvoilla. Hän yrittää katsoa tarkasti vastaantulevia kuin tarkistaakseen onko joukossa joku tuttu. Yhä jatkuva kasvojen virta alkaa lopulta väsyttää, hän antaa periksi ja sulautuu kasvottomaan liikkeen virtaan, jossa vastakkaiset norot kohtaavat törmäämättä toisiinsa, mikä hämmästyttää häntä. Askelten myötä kotikylä tuntuu etääntyvän yhä kauemmaksi, olotila muuttuu oudoksi: kuin olisi loputtoman liikkeen elementti, vailla menneisyyttä tai tulevaisuutta, itsekin vailla kasvoja. Juuri nyt se tuntuu hänestä hyvältä. Hän kokee tehneensä oikein lähtiessään, jättäessään taakseen pienet ympyrät.

(Viite: viikon 3 krapusanat jalkakäytävä, outo, sulautua

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/01/16/aamut/#comments )

sudensilmät ja kuunsirpit loistavat pimenevässä illassa

lumoutuvat toisistaan, purppuraa laseissa

lasin takana sade vihmoo mustaa asfalttia

lasin takana sade vihmoo mustaa

lasin takana sade vihmoo

lasin takana sade

                                                lasin takana

                                                kauan sitten menneiden kesien

                                                vanamopolut vuosien kerrosten

                                                tummien aikojen alta tuoksuvat

sudensilmät ja kuunsirpit lumoutuvat purppuraa laseissa

lasin takana kaistale laskevan auringon purppuraa, tuolilla

silmien sirpeissä ja manteleissa valot syttyvät silkkiin

                                                iho silkkinen, jäsenet

                                                silkkiset, rakastelevat

                                                vuosien lustot värähtelevät

                                                yönkuningattaren lehdykät

                                                hengityksen hiilestä kasvavat

                                                hengityksen tahtiin     aukeava kukka

hiili tiivistyy timantiksi, illan rusko on

purppuraa, purppuraa lasin pohjalla

lasin takana himertyvää punajuovaa

yön raukeus peittää, raukeus verhoaa silkin

(Viite: viikon 2 krapusanat rakastella, silkkinen, tuoli

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/01/09/mit-naiset-ajattelevat/#comments)

Lojun sängyllä, kuuluttaja luettelee veisattavat virret

säkeistön tarkkuudella, luen että universumi ehkä

laajenee valonnopeutta suuremmalla vauhdilla

että suomettumisen historialla on syvät juuret ja

pappi julistaa synninpäästön ennenkuin ehdin katua suomettumista

vastaan sain rokotuksen isän ja setien

sotakokemuksista ja Arvo ”Poika” Tuomisen kirjoista

Olisiko immuniteettini kestänyt viruksen hyökkäyksen

jos olisin toiminut politiikassa, rituaalit ja liturgiat

suojelevat että emme huomaisi, että emme ymmärrä

maailman muuttuvan näkymättömästi nopeammin

ja nopeammin, toisin kuin ihminen siinä kyydissä

                                       syli täynnä historian matkamuistoja

Halkaistiin loppuja pistaasipähkinöitä

lämmitettiin karjalanpiirakat paistinpannulla

Naposteltiin joulun jämiä ja pelattiin uunoa

kahdestaan voitettiin vuoronperään

Oli niin tylsää, että alettiin nauraan

Jos minut pilkottaisiin

tarpeeksi moneen tölkkiin

silakoiden jatkoksi syysmarkkinoille,

voisin tulla syödyksi

viattomien lasten päivään mennessä

Vaikutukseni kalasäilykkeiden laatuun pientä:

                                muutama hippunen luuta

                                parranpaloja millin murto-osina

                                mitä kaikkea sitä nyt onkaan

menevät snapsin ja valkosipulin kanssa

Saa kelvata kuin meri kaloille

merestä minäkin

Pistän marjaämpärit ulos täynnä vettä

on tulossa hyvä jäälyhtyjoulu

Puupinon pressu kuusten alla peittynyt suomuihin

oravilla hyvä käpyvuosi, hyvä oravavuosi kissalla

Komeron nurkassa punainen villamatto, rullaan sen

auki Jeesukselle imuroinnin jälkeen, kissakin tykkää

Terveysministeri on kohdannut enkeli Rafaelin (*)

viime kesänä, siksi Saara nauroi

Jossain loka-auto imee runkoviemäriä

tuoksahdus eksotiikkaa jouluviikolla

(*) nimi merkitsee Jumala parantaa

Kävelen kaupalta, repussa chileläinen

pinot noir ja saksalainen savuolut sekä kauramaitoja

Valokaapelimies haluaa tulla asentamaan piuhoja

emäntä ei diggaa, palataan digihommiin ensi vuonna

Tokmannin kääreistä auottu joulukuusi

karistaa huolestuttavasti kynttilöitä asetellessa

Ulkona pakkasta lähes kaksikymmentä, pientä sisäjumppaa

ennen viikon ensimmäistä saunailtaa

Vielä joululahja turvakodin eläimille:

päivän purut koko porukalle!