Kartta

 

 

 

Ensimmäistä jalkaa kolottaa Moskova, toisen jalan varpaita aavesärky

Jäämeressä, kolmas jalka potee leväihottumaa Itämeressä, neljäs on

pultattu tunturiin. Pöytälevyn päälle on katettu illallinen. Hinta määräytyy

otsasta mitattavan nöyryysindeksin mukaan     Maailma teoriana on kartta,

antiikinaikainen torso mare nostrumissa, ne miljoonat jotka poistetaankau-

kaisilta eivät suuntaudu läheisille. Kynän loputon teroitus:

kirjoittamiskelvoton

 

 

 


Auringonpimennyksen aikaan korona on valokruunu

 

 

 

Fifan hyväksymä pallo

poskellaan tuolilla

tuijottaa keskiympyrää tyhjässä katsomossa

Sosiaaliset kontaktit ja ja sukupuoliaktit

valtion erityisessä tarkkailussa

 

                       ja talouselämä

 

elpyy förskottikärryissä

mies keittiön lattialla

vääntää kyykkypaskaa, lapsi huutaa

sängyssä nälkäänsä

Kotiviini pöhisee nurkassa

 

Nainen polvillaan rukoilee

pöntön äärellä

yrjöä lopettamaan

Vessan ovi säpissä

 

 

 


Lähde

 

Teidän mielestä lähde ei ollut tarpeeksi siisti:

reunoilta tippui roskia, kelluivat ja upposivat

Nostitte vettä astiaan, kehuitte sitä vedepitäväksi:

toisin kuin lähde, jossa se vaihtuu koko ajan

 

meidän pysyy samana, kehuitte     Ja hinnoittelitte

 

Mutta se alkoi haista, astian makua

eivät pelastaneet mitkään hajusteet

 

Rosoreunainen, roskainen, vettään uusiva lähde

sivussa puiden siimeksessä sykkii syvältä maan uumenista

virkistystä kaikille, jotka sen reunalta kumartuvat juomaan

 

 

 


Unelma paremmasta maailmasta

 

 

kuoli      Uurteet kasvoilla syvenivät

puheet synkkenivät

 

luonnosta ja ihmisestä sen syöpänä

 

Siinä välissä, arvossa toinen

jokin Korkeampi Voima:

eivät mutaatiot selitä tätä kaikkea

 

Palasi kirkkoon, lähti oikeaan aikaan:

 

piinaviikon alkaessa:

ei tarvitse nähdä hukkuvaa

mahdollisuutta paremmasta maailmasta, kun

 

pelikasinoa rukataan kuntoon:

lisätään nollia taseen molemmille puolille

leikataan kaikesta, mikä

 

hidastaa vauhtia kohti ihmisen ja luonnon kuilua:

käymme yhdessä näin käymme aina rinnakkain

 

(Pentti Linkola in memoriam)

 

 

 


Uhan alamaiset

 

 

Luultavasti olen nisäkäs, en tosin tiedä mitä se tarkoittaa

kuulostaa kuitenkin paremmalta kuin kärsäkäs tai piikikäs

 

                             (Kahden reppuselän puheesta kuulin hyvän: vanhan metsän

                             harmaa henki        Uhan alamainen särähti ikävältä)

 

Pakenen ennemmin kuin taistelen, viihdyn

kuusikoissa, joissa jokunen haapakin, tikantakomakoloja

 

Minua ja kaveriani Hömiäistä yhdistää väri ja asuinalue

Keskustelemme ilmailun ajankohtaisista asioista: siivistä ja liitimistä

elinpiirin ja elintarviketilanteen ongelmista      Huolta aiheutuu

motopedosta, pidämme sitä silmällä, Hömi (tuttavien kesken) päivisin

Minulla on yövuoro Aamun koitteessa, illan suussa, raportoimme

 

                                  (Puhuimme myös kettingeistä     Ei taida olla meidän juttu

                                    aihe tuli repunkantajien puheista)

 

Tänään motopeto ei liiku, sen sisuksissa on vikaa, varaosa

viipyy Viruksen vuoksi (mikä ihana sana tuo Virus!)

Täällä ylhäällä ei tunnu nyt yhtään Uhan alamaiselta

 

Joskus toivon olevani vahvempi ja rohkeampi, kerran näin

unta, että joku runoniekka lausui minua tarkoittaen:

 

                                  Liiti uljas nahkasiipi korkealta oksaltaan

                                  hampaat tanassa

                                  päin hydrauliikkaletkua, reiän nakersi

                                  Komeassa kaaressa, nestesuihkun mukana

                                  katosivat voimat      motopedon leuoista

                                  Ylimmällä oksalla      lauloi ylistystä Hömiäinen

 

 

 

 

 


Tietämisen jälkeen

 

 

Silloin en kysynyt vielä mitään, mutta vastauksia

sataoi ovista ja ikkunoista      Savupiipustakin

Nyt ne ovat vaihtuneet kysymyksiin

kuin lähestyisi epäröivästi tiheikköä

kulkemista pimeässä sen läpi:

peitteisiä onkaloita, turvaköysiä lahonneissa oksissa

Hetki sitten ohitimme toisiamme läheltä      Näkemättä

Nyt kohtaamme huutoetäisyyden päästä:

kuuleeko kukaan, kuuntelen

 

 

 


Huiputusta

 

 

Ei johdu siitä

että olisin ollut huipulla, kun

tukka on hakeutunut

tuulensuojaan niskan puolelle

 

Joskus vuosia sitten

kun päätä ei huimannut

huiputin tuntureita, itseäni

luullen olevani jaksava

 

Etsin nyt rinteestä

avoimen kohdan, josta näkee

edes yhteen suuntaan kauaksi

Tyynessä panorama laeltakin käy

 

Voisin taas kasvot aurinkoon päin

keinua suljetuin silmin

katsellen silmäluomien sisäpinnalta

valo-olentojen huoletonta tanssia      Värikästä

 

 


Sumea tajunta

 

 

Asioiden itsensä luonto:

mikään ei ole sitä miltä näyttää

Tuuli hymyilee vinosti, metsä nyökkäilee

 

Kuusen pyramidioksisto kestää säitä

maailman talouden kolmio keikkuu kärjellään

Olet kierrätyskamaa jo elävänä

 

Voit lausua maailmanmenosta

aina jotakin profeetallista

Olla oikeassa jollakin aikajanalla

 

Vaiketa on vain tietää mitä nyt

Virtaavat hiukkaset tönivät toisiaan:

kaikki näyttää siltä mitä se ei ole

 

 


Tuulessa vastaus

 

 

Nyt on aikaa selvittää

miten olemme olemassa

Muuten kuin rientäen

paikasta toiseen:

 

kirjoita se lauluna tuuleen kuten jäkälä

piirtää karttansa

kiven kylkeen ja vesi

silittaa kallion arpista selkää

 

Vastaan kun tuuli kääntyy, kaataa

maannousemakuusen kiveä vasten

talvipesän paikaksi:

ole minulle tyhjä tila

 

 

 


80 vuotta sitten (2)

(Teksti on isäni päiväys muistilehtiöstä 13.3. 1940 . Kieliasu ja rivijako autenttinen)

 

13 pnä Heräsin aamu
silla siihen klo 6 ai-
kaan että ryssä am-
pui rapnelleja ja väliin
tykillä Klo 22 aikaan
toi vänrikki H. ilmo
tuksen meitän kor-
suun että klo 23 ai-
kaan alkaa ase lepo
Pojat otottivat asemi
ssa jännittyneinä
hyökkääkö ryssä tä
llä ajalla Klo on vie
lä 20 min. vajaa 23
ei näy ryssää län
stä päin kuuluu vaa
n tykkien jylinä Klo
on 23 Vielä kuuluu ka
ukaa tykkien jymy ny
t on klo 2 min yli kai-
kkialla lakkaa nyt ei
siis ole enää sotaa Hu
rraamme kaikki juoksu
hautassa kaikilla käy
ryää kohta sikaarit ha
mpaissa keitetään ka
hvia ja ilotaan tämä
ei tunnu oikeen totel-
ta eletään historialli-
sia hetkiä

Vähän myöhemmin tu
lee tieto taas että rau
ha on tehtynä mutta
meitän on luovutetta
ryssälle maatamme
se tekee poikiin ma-
sentavan vaikutuksen
Tuntuu ihan kuin it-
kettäisi ei auta vaik-
ka sydäntä kirvelee

Ilta päivällä ilmes
tyy ryssiä jäälle me-
itänkin poikia pai-
nuu jäälle nyt ei
enää tapella vaan
ollaan veljellisessä so
vussa minäkin pai-
nun jäälle siellä kä-
ykin ryssien kanss-
sa vilkas keskuslelu
nauretaan ja huito-
taan käsillä vaihtan
erään lutin kanssa
tulitikku laatikon ja
sota miehen kanssa
rahoja pois lähti
essä ojen tavat up
seerit hyvästiksi kä-
tensä Tämä tuntuu
uskomattomalta joki
tunti oltiin sitten
veri vihollisia nyt
jo lyötään veljen kä-
ttä Vaikka on rauha
niin sittenni tun-
tuu mieli kovin
raskaalta

 

 


Helsinki vai Berliini?

 

 

Kun silmäsi samenevat

kuin turpeen rasittama puro, mietin

mitä merkitystä minun

on olla niin oikeassa, kenties parempi

että silmäsi loistavat tähtinä yön pimeydessä

 

Punnitsen niitä keskenään:

kannattaako ehtiä Helsinkiin

Jos pitää Berliiniä tärkeämpänä

 

 

 

 


Punainen tupa, ehkä perunamaa

 

 

 

Ohihurauttajan kyydissä

sen saattaa huomata:

leikkimökkiä vähän isompi tupa

Pääty tielle päin, neliruutuinen ikkuna

Seinissä punaista, pokassa valkoista      Vielä

 

Tunsiko asukas ilon läikähdyksen

päästyään omilleen, pois toisten nurkista?

Tunsiko hän kuuluvansa ihmiskuntaan

yhteiskuntaan, pitäjään tai kylään

Tässä, kaikkien niiden laidalla

 

joista todisteena hänelle tie äänineen

Kulkukauppiaskaan tuskin ansiomielessä

vaivaitui poikkeamaan      Maankiertäjä kenties

 

Ehkä lähempänä olivat enkelit ja oravat

tikat ja tiaiset, mäntyjen humina, niiden katve

kesän helteessä, sateen ja tuulen keskelle

pienen hellan lämpö      Vuode, pöytä ja tuoli

 

Kuviteltavissa olevia arjen toimia

Havaintoja luonnon elämästä vuoden kierrossa

Ajatuksia, mielenliikkeitä, tuntoja

Mihinkään kirjaamattomia?

 

 

 

 


Ylileveä kuljetus

 

 

Raharikkauden selkeyttä ihannoit

elämänrikkauden moneutta kammoksut

Et siedä geologisten kerrosten sekasortoisia murtumia

arkeologien palapelejä särkyneiden ruukkujen sirpaleilla

 

Rikkaudessa et ole päässyt niin pitkälle

että olisit kokenut sen köyhyyden, rakkaudessa siihen asti

että olisit kaivannut anteeksiantoa

Jakelet hyviä neuvojasi peiliinkatsomisesta

niille, joilla sen lasi on ollut sirpaleina alusta asti

 

Mikään tuskin estää sinun ylileveää kuljetustasi

törmäämästä siltarakenteisiin, salmia ei sittenkään

luoda vuoksesi umpeen

Tuskin mikään estää kiipeämistäsi ylimmälle lähtölavalle

loiskauttamaan ylipitkää hyppyä tasaiselle

 

Kun joskus liimailet itseäsi kokoon kuin arkelogi ruukkua

olennaiset osat mielestäsi koostuvat luiden sirpaleista

Mikä on muuta, ei voi mielestäsi mennä rikki

Miltä haltialta sait lahjaksi peilin?       Mielestäsi

 

 

 

 

 


Varjon maa

 

 

Varjo kulki edelläni, päätin vähän jututtaa

Oli ollut mielessä, aina jäänyt tekemättä

 

Missä sinä silloin, kun aurinko on pilvessä?

Tasaisesti kaikkialla, siksi en missään

 

Miksi olet lyhyt, kun aurinko on korkea?

Pysyttelen pienenä      Hänen Korkeutensa edessä

 

Miksi sinä pitkä, kun aurinko on matala?

Kasvan      Kohti öistä tehtävääni

 

Missä sinä silloin, kun yön pimeys?

Hallitsen      Päivän sarastukseen saakka

 

Käännyin kohti valoa

Varjo vaikeni      Selkäni takana

 

 


Maanpakolaisuusaavikolta

 

 

Maatessani rähmälläni kuten asiaan kuuluu

Valtiaan edessä, yritän salaa vilkuilla

mikä hän oikein on miehiään

Vahtiiko hän tarkasti tähän rituaaliin

antautumistani, pelon ilmaisua myöten

vai katseleeko kynsiään ja haukottelee

ruuansulatuksensa turruttamana

 

Mielessäni hypistelen veden hiomia kiviä

autiolla rannalla, menetetyssä kotikylässäni

Tunnen sormenpäissäni vielä niiden totuuden

joka ei revi ihoa verille

 

Kuvittelen valheiden rekkajonot

kauaksi maailman valtateille

 

 


Nelijalkainen

 

 

Virkistyin vedessä

Lämmittelin itseni kuivaksi tulen loimotuksessa

Niiden keskinäinen vihamielisyys

jätti jälkeensä savuavia, höyryäviä hiiliä

Piirsin niillä ihooni hätäviestin

 

Saapui nelijalkainen

Sanoi pohtivansa halusiko näyttää

ihmisen ystävältä kuten koira

vai ihmisen ystävän viholliselta kuten susi

Ei kuitenkaan enää ihmiseltä

 

Kysyin mikä sitten olet

Vastasi että siinäpä se

 

Jäin miettimään sainko vastauksen

Pyyhin viestin pois 

 

 

 

 


Vastaantulijalle

 

 

Esineet eivät tervehdi toisiaan

kappaleiden vetovoima on olematonta katuliikenteessä

Joskus haluaisin nähdä pilkahduksen silmissäsi

Todisteen että kuulut ihmisiin

Eläinkin kävisi, en aseta järjestykseen

 

Joskus epäilen onko takaraivossasi

huoltoluukku

Joskus silmäni näyttävät peilissä samalta

 

Silloin tunnustelen niskaani

 

 

 

 


Päivät kääriytyvät taas

 

 

 

Näin sen mikä oli tarpeellista

hämärän ja pimeän märässä ajassa

 

Vailla yönläpäisevää aistia

 

Nyt korkeus palaa, sen kova

ja sävytön valo ilman varjoja

 

Päivät kääriytyvät taas rullalle

kuin tupakan lehdet sikariksi

 

 

 

 


Tuntoja vuodenaikojen ja vuosien kulussa

 

 

Maaperä, levätköön lumen suojassa

ja kesäiset askeleet, ovat näännyttäneet

toisiaan kuin rakastavaiset  kesäöissä

 

Kerran hetki erota, sinusta ei ole kuljettavaksi

minusta ei kulkemaan, kuluttamaan kamaraasi

hevosen varsan vertaa

 

jokitörmän heinässä, tuulessa heilimöivää, haistamaan

nurmen vahvaa tuoksua, näkemään pilvien muuttuvaa asetelmaa

kuin mantereiden nopeutettu liukuminen taivaanvahvuudessa

 

Paljaat lepät kurkottavat jään yli siinä

missä äänettömät onkimiehet

niiden lehtevässä varjossa         Veneessään kesäiltana

 

 

 

 

 

 


Mitä perhonen lauloi? (2)

 

 

Perhosia olikin kaksi (isojen korvien taakse peittyy niin helposti)

Toisen siivissä nokea: vau mikä mesta, pistetää ranttaliksi

tuhannen tuusannuuskaksi tämä porvarisakkojen posliini-idylli

Toisen siivissä surua: älä hullua usko, älä kääntyile, pakita ulos

tulojälkiäsi, tämä paikka ei ole sinua varten

olet viidakon kuningas, savannin samooja

 

Norsu seisoo paikallaan, korvia kuumottaa

niitä leyhyttelee, jo tipahtaa paria kippoa, anarkisti

innostuu, noki sen siivistä pölisee

Toinen opastaa: rauha rauha, iisisti nyt, askel taakse      Noin     Ja toinen

 

Kadulla sireenit soivat, siniset valot vilkkuvat

kun norsu tunkee takapuoltaan ulos

 

Kovin hämillään hän vaipui kadulle

kun norsupyssy jyrähtää

Nokiperhonen tanssii ripaskaa

suruvaippa sulkeutuu korvaan:

sinä sentään yritit