sanapasanen

On nastaa olla nastakenkä jäisellä tiellä, purra siihen jäljet kuin hiiren nakertamat

Kevytkenkäinen ultrajuoksija kuluttaa kengät kuussa, siellä kestävät: pitkin askelin, paino kuudesosa siitä mitä maassa

Aamutossut lintallaan tallustavat postilaatikolle: ai niin, tänään ei jakelua!

Seitsemän miehen seitsemän penikulman saapasrajat: Punaisella torilla poltettavaksi voitonpäivän myrkkyhaisuksi, rypälepommin osaksi, neljätoista jalkaa saappaiden täytteenä

Puun ja kuoren välissä pääsee helpolla, toisin kuin maan ja ihmisen: kahden tosipahan

Kenkärajaksi siinä puutuu, kelpaa enää lapsen leikkikaluksi, lehmän kaulaan pahan hengen karkoittamiseksi, pikasuutarin märäksi uneksi

Miltä näytän, kun minut on loppuunkävelty; pääsenkö kenkätelineen alimman tason alle paikkaan josta ei julkaista koskaan youtube-videoita

(Viite: viikon 18 krapuhaastekuva

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/05/01/mkkikauden-aloitus/#comments)

Korva tavoittaa hentoa huilusointua

                                      kiviseinän läpi

lämmin viesti siirtää tästä vankilasta

osaksi jotakin joka ei pysähdy ruumiin rajoihin

omien ajatusrakennelmien rajoituksiin

aina jossakin vaiheessa romahtaviin siltoihin

Mustarastas on sieni joka pyyhkii epätoivon taulun

nyt-kirjoituksesta, aukaisee oven muistoihin

ja toisen tuleviin päiviin, joiden määrästä hän oli huolissaan

silloin kun siihen ei vielä ollut mitään syytä

Lavertelu sitoo yhteen tämän tilan, hänen tilansa

sulavan lumen sihinän, heränneen kompostin höyryn

kukkivan niityn, varisevan syksyn, lumisen kummun

Päättääkö hän itse mitä ajatuksia hänen päässään kulkee

kiviseinien sisällä, jonne mustarastas tunkee laulullaan

joka on sieni joka pyyhkii nyt-ajatukset

Voiko hän tuntea tuntemattoman niiden takana

(Viite: viikon 17 krapusanat hento, epätoivo, lämmin

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/04/24/kevt-2/#comments)

Ketään ei enää ärsytä

laulu kerrostalossa

ei aiheuta koputuksia kattoon harjanvarrella

väliseinän moukarointia vasaralla

murjottavia katseita portaikossa

oletettua laulajaa kohtaan

                               Vanhan miehen verkkaisin liikkein

                               merikapteeni nostaa painoja

                               tärkeiden paperien päälle, lajittelee

                               tallentuneita muistoja lattialta

                               ettei tuuli vie mennessään

                               irrottelee särkynyttä lasia

                               vaimonsa valokuvasta

Torin puoleinen seinä on pudonnut kadulle räjähdyksen voimasta

jonka aiheutti ohjus, jonka saattoi matkaan

kenties hänen työkaverinsa        lapsenlapsi

jonka historian taju on verrattavissa kiinalaisen naisen

sidottuihin jalkoihin Song-dynastian aikana

Miettineekö vanha missä ovat

torin toisella laidalla olevan talon asukkaat, talon josta

on jäljellä mustunut runko, josta valo paistaa läpi

eikä tuulella ole mitään vietävää

(Viite: viikon 16 krapusanat tallentua, kerrostalo, laulu

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/04/17/mahdollisuus/#comments)

– Mulla on huono ja outo olo

– Miten olosi ilmenee?

– Vatsaa polttelee ja päässä kiertää kaikenlaisia aggressiivisia ajatuksia; sinuakin haluaisin lyödä turpaan. En tunne olevani oikein oma itseni.

– Vieläkö haet lepakoita torilta keittoosi?

– Ei, en tee nykyisin lepakkosoppaa, olen siirtynyt borssikeittoon.

– Kumman maan reseptillä valmistat sitä?

– Miten niin kumman, ihan tavallinen maa kai se on?

– Tarkoitan, että venäläisellä vai ukrainalaisella reseptillä.

– No kai se on venäläinen, mitä sitten?

– Näytähän sitä reseptiä…enpä ihmettele enää oloasi!

– Mitä oikein tarkoitat?

– Tarkoitan tuota zetalla merkittyä ainesosaa, torillako sitäkin myytiin?

– Joo, siellä vakuutettiin, että keiton sekaan kannattaa ehdottomasti pistää lusikallainen tuota kuivattua Zetaa.

(Viite: viikon 15 krapusanat huono, lepakko, tori

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/04/10/kaffepaussi/#comments )

Mieluummin sitä pistäisi päänsä pensaaseen

kuin kuumaan öljyyn, mutta maa on niin autio ja pensaatkin palavat

Palavat pensaat, talot ja tankit, autonrenkaat ja niiden alla

ihmisen liha käryää: uhrisavua saatanan mieleen

Saatana on mennyt mieheen, pitkän pöydän mieheen

joka pitää etäisyyttä elämään, mutta rakastaa kuolemaa

ja kellertävän mustunutta kättä, joka pilkistää

autonrenkaan alta

Lyhyt mies pitkän pöydän päässä, hänen palava

pensaansa tuhkana: käsi renkaan alta kurottaa

kohti hänen kurkkuaan, hänellä on kurkku

sillä hän on ihminen

On vaikka haluaisin lisätä etuliitteeksi epä-

Vaikka haluaisin mieluummin tunnustautua nyt

sudeksi kuin samaan lajiin kuuluvaksi

tämän lyhyen miehen kanssa

liian pitkän päydän päässä

Lumen hiljaisuus rikkoontuu kuiskintaan

siinä missä kiteet tömähtävät hangen pintaan

Puut ottavat lumen vastaan käsivarret ojennettuina

liikkumatta kuin kilpaillen kuka jaksaa suurimman painon

Heräävät lumouksesta, kun aurinko pilkistää

Pöllyttävät ympäristön näkymättömäksi alamäessä

hytkyvät hillitysti taivaalle osoittaville suksenpohjille

Hiihtäjälle siellä jossakin niiden alla

Jääkaapin nimi on Korrekti. Se aukeaa automaattisesti otuksen lähestyessä sitä. Eikä siinä kaikki: kasvojentunnistusohjelman avulla se käy läpi lähestyjän mielihalut ja onnistuu suurella todennäköisyydellä siirtämään oikean tuotteen laajasta sisällöstään tyrkylle, esimerkiksi kaikki kaksitoista olutmerkkiä, kun ulkolämpötila ylittää lähestyjän hikoilukynnyksen. Jos otus lausuu vielä tuotemerkin nimen, robottikäsi ojentaa sen olkaahyvätoivotuksin. Korrekti on jatkuvasti yhteydessä kauppaliikkeisiin, joista sisältö täydennetään kuljetuspalvelulla. Otus ei ole kuitenkaan täysin tyytyväinen Korrektin palveluun: välillä hän ei oikein tiedä mitä haluaisi. Siksi hän haluaa kehittää jääkaappia pitemmälle: sen tulisi vapauttaa hänet haluamisen vaivasta. Aivotutkimus on ottanut otuksen huolen jo asiakseen: tempun voisi tehdä aivoimplantin avulla.

(Viite: viikon 14 krapusanat korrekti, jääkaappi, temppu

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/04/03/temppuja/#comments)

Kysyn itseltäni antaako otsikko aihetta, mitä siitä saan:

                       klikkausuutisista kirjoitan huonoja runoja

Voiko absurdius vielä yllättää?           Alajuoksulla juova

                             lammas pilaa aina suden juomaveden

Peilijäällä liikkuja osaa pitää varansa                     Paitsi

                     jos päälle on satanut irrallinen lumikerros

Nopeat tunnekuohut kolisevat      kuin irralliset ruuvit

                                                           mielen moottorissa

Ei synny tuskaa tiedosta       Syntyykö tietoa tuskasta?

Opastin aluksia saaristomeren karikkoisilla vesillä. Mitä ankarampi keli ja kriittisempi lasti, sen tarpeellisemmaksi tunsin itseni. Kerrankin aaltojen korkeus oli yhdeksän metriä ja opastettava laiva keinahteli kolmekymmentä astetta molemmin puolin. Kapteenin ja minun yhteistyöllä onnistuimme pääsemään riittävän lähelle, jotta luotsi onnistui kiskomaan itsensä kannelle. Nippanappa. Myöhemmin kuulin, että ruuman lastina oli räjähdysainelaatikoita, jotka olivat sinkoutuneet pitkin lattiaa. Onneksi en tiennyt sitä siinä vaiheessa. Turhauttavinta työtä olivat oligarkkien huvipurret, jotka edellyttivät luotsin käyttämistä. Ne suhtautuivat ylimielisesti, eikä lastien sisällöstä koskaan saanut kunnollista selvitystä. Olen nyt eläkkeellä ja odottelen metallien maailmanmarkkinahintojen nousua. Sitten kelpaan uusiokäyttöön. Parempaa tuskin voi tässä iässä toivoa.

(Viite: viikon 13 krapukuva https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/03/27/autiosaari/#comments )

Miksi täyttäisit tilan ympäriltäsi

viimeistä nurkkaa myöten?       Se tila

vaihtuu kohta toiseen: olet aina tulossa

johonkin: et koskaan entisessä, et koskaan

vielä uudessa Joksikin jääminen

                                                     mahdotonta

on viivan vetäminen

tiettyyn kohtaan,                 se on vedettävä

siihen missä on,        kun sen aika on

Vaikka veteen, kiveen tai ilmaan

Hänen heikkoutensa on hänen vahvuutensa: hän on niin vertikaalinen. Se alkoi jo pienenä, kun hän kiipeili puissa. Pomona sama on jatkunut: hänen ajattelunsa nousee tasaisen tallaajan mielestä pilviin, mutta sieltä hän näkeekin nurkan taakse. Hänen asemaansa firman pomona ei kuitenkaan ole kyseenalaistettu, sillä omistajien mielestä hän on pelastanut yrityksen muutaman kerran perikadolta juuri tämän kykynsä vuoksi. Alaiset (itse hän vierastaa tätä sanaa) puolestaan pitävät hänen tavastaan kuunnella heitä. Hämmästyttävintä ehkä onkin, että hän on saanut suunnan käännetyksi ajoissa ilman, että siihen on tarvittu kovan johtajan imagoa. Fyysisestä kiipeilystä hän joutui luopumaan, koska loukkasi jalkansa pahasti kalliokiipeilyssä.

(Viite: viikon 12 krapusanat heikkous, pomo, vertikaalinen

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/03/20/isopomo/#comments )

Kivet lähtevät jokakeväiselle retkelleen haudoistaan

neulaset ovat neulasia, varisevat hankeen kuten ennenkin

vaikka metsä ei ole metsää, pelkkää puuta, materiaa

joksi ihminenkin muuttuu koneistossa, joka antaa ihmis-

materiaalille kaksi roolia: tuhoaja ja tuhottava      Säikkyjä

lintuja näkee harvemmin, ne parantelevat traumojaan

piiloissa lennettyään sota-alueiden yli, mutta tiedän

pellon reunan, karun ja kivisen, jossa kevätesikot

aikovat nousta kukkimaan ja rämeen, jossa vaiveron

vaatimattomat valkoiset kukkatertut aloittavat

kun juurella on vielä lunta      Kuten pajunkissatkin

Nyt en halua mainita leskenlehteä

sillä se tuo taas mieleen

Voitko tanssia puuta, jonka oksat repeilevät räjähdyksessä

juosta kissaa raunion koloon piiloon,  ulvoa jalkaan

haavoittuvaa koiraa        Keskensyntyvän kuolemaa

Ei, et voi Joku muu tekee sitä jo sinun sijasta

Voitko kirjata norot, jotka valuvat nokeentuvaan lumeen

ihosta tihkuen vaikka paleltaa, pommien sirpaleet

kehon ja mielen haavat     Kesken elämän kuolevat

Ei, et voi Joku muu tekee sen sinun puolestasi

                                                         Nokinen on lähtenyt

päästämään lumen valoa heijastamasta pelastamaan

vapauden siltä itseltään         sulkemalla suut ja silmät

                             luulee jakavansa avaruuden

oikeaan ja vasempaan,  yläosaan ja alaosaan

                                                    Mutta Vapaus:

kokonainen kuin vastuu, joka odottaa Nokista

Hänelle muut ihmiset ja kansat eivät ole itseisarvo. Niillä on arvoa siltä osin kuin ne edistävät hänen Venäjänsä mahtavuutta ja hänen kuolemattomuuttaan historiassa. Edellistä hän on päättänyt edistää alistamalla naapurimaansa ukrainalaisten itkua ja henkeä säästämättä. Se maa on hänelle kuin jälkiruokajäätelö pakastimessa, jonka hän haluaa syödä juuri nyt. Jälkimmäisen varmistuksen hän on aloittanut päättämällä kirjoittaa maailmanhistorian valmiiksi etukäteen, ettei kenenkään tarvitse myöhemmin mennä sitä repostelemaan. Kirjoitusprojektiaan hän on jo toteuttanut kirjoittamalla teoksen ’Menneiden asioiden oikea laita’. Tähän kaikkeen hän saa selkänojaa patriarkka Kirililtä, joka jo edellisessä hyökkäyssodassa siunasi hänen tykkinsä: että ammukset osuisivat varmemmin noihin uppiniskaisiin.

(Viite: viikon 11 krapusanat itku, selkä, jäätelö

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/03/13/rangaistus/#comments )

onko aamu vai ilta

Suunta ei kerro onko oikein

vasemmalle vai oikealle, syvyys

mennäkö ylös vai alas

Kirja ei kerro kuka kirjoitti

tarinansa, lähti huoneesta

oliko joku muu pelkkä kuvitelma

vai nopea lähtö, vastausta

on etsittävä ulkoa

missä maailma kaatuu syliin

ei lupaa olla ihmisiksi

eikä palaamisesta voi tietää

vastoin kaikkia pyristelyjä tai

niiden tuloksena kohtalo

on vastaus

Hänkö sen sanoi

ja että vanha viini on tuomittu väljähtymään, että menen

sinun vuoksi ja lastemme

kaikkien lasten

kirjoitit päiväkirjaasi

kun kuulet lauluja paremmasta

kun kitaran kielet siitä kertovat

olen tulossa jo eikä väliä

näyttääkö kello aamua vai iltaa

(Viite: viikon 10 krapukuva

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/03/06/salaisuus/)

Monni on hyvin hyvin vihainen: Pekka Töpöhäntä on välttänyt ansan ja siinä sivussa nolannut Monnin. Hänen itsetuntonsa on aallonpohjassa. Siksi hän turvautuu Pilliin ja Pullaan, joilta hän haluaa kuulla ylistystä omista kyvyistään. Pelokkaiden hännystelijöiden sanat kääntyvät päälaelleen. Monni haukkuu heidät typeryyttä aidosti edustaviksi otuksiksi. Se ei estä häntä määräämästä Pillille ja Pullalle uutta haasteellista tehtävää. Viha ei kangista hänen kykyään suunnitella ilkeyksiä, joilla hän tavoittelee apulaistensa avulla lisää valtaa ja samalla osoittaa kuinka paljon älykkäämpi hän on perässähiipijöihinsä verrattuna. Monni määrää Pillin ja Pullan menemään Ukrainaan. Ja täsmentää: ”tuotte minulle Kiovasta kaupungin isoimman rotan, elävänä tai kuolleena.”

(Viite: viikon 9 krapusanat täsmentää, aidosti, kangistaa

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/02/27/kehityskeskustelu/#comments )

Olen paikassa, joissa ajan taju nyrjähtää:

vanhan talon ullakkolla metsän piilossa ajan siirtymä

                                          johonkin jota kello ei tavoita

uni, jossa olen vankina luolassa,      joka on minä itse

Tulvaveden virtaus täyttää luolan, joka on minä itse

kellun sieltä ulos  kuin Nooan arkki Araratin vuorelle, juutun

korkelle paikalle, näen kaukana hehkun, se ei ole se himmeä

jota kaipaan, se on se räikeä, jota pelkään

                                                                           Näen oliivilehdot

veden alla viimeistä lehteä myöten               Kaikki kyyhkyset

                                                      puluja, joista ei viestinviejiksi

Siinä murheessa           kuulen kuiskauksen                vedestä:

älä ole murheellinen,    minä himmennän          tuon räikeän

miten Synti oli saatu vangittua peltipurkkiin. Uskottavimman huhun mukaan asialla oli ollut käärmeenmetsästäjä, joka nyt olisi hoidettavana saatuaan puraisun kantapäähänsä. Peltipurkissa Synti nyt kuitenkin oli, kiroili ja melskasi. Yksi sanoi, että olisi mukava vaihtaa se lasipurkkiin, useimmat olivat kuitenkin sitä mieltä, että näky olisi liian järkyttävä ja alkoivat miettiä miten saisivat tuhottua koko otuksen lopullisesti. Kylän leipuri ehdotti silloin, että hän kuumentaisi suuren uuninsa tavallistakin tulisemmaksi ja purkki heitettäisiin sinne. Ehdotus sai kannatusta ja kansa alkoi huutaa kuorossa rytmikkäästi: synti helvettiin, synti helvettiin, synti helvettiin! Korokkeelle nousi parrakas mies, joka loveen langenneena julisti: meistä tulee sen jälkeen synnittömiä.

(Viite: viikon 8 krapusanat mysteeri, synti, peltipurkki

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/02/20/varmistus/#comments )

Niitä päiviä kun lintujen äänet

latvustossa lisääntyvät ja käpytikka

on löytänyt peltirumpunsa pylvään päältä

Hiihtolatu oravakuusen alla hiekoitettu

suomuilla: käpyjä on paljon

siemeniä vähän      kuuman kesän jäljiltä

Päivä päivältä lyhyemmän ajan

valokeila viipyy pylväässä, joka joutaa soittimeksi, tikan pajaksi

Valomestarin vana taivaalla kasvaa

Almanakka roikkuu nurkastaan lävistettynä narussa keittiön seinällä. Levoton hahmo selaa sen sivuja merkintöjä etsien: aivan oikein, ylihuomenna se hulluus alkaa. Alma nakkaa almanakkaa narustaan heilumaan ja alkaa varustaa selviytymispakkaustaan: rinkkaan kuivamuonaa, kevyet ruokailuvälineet, tulitikkuja, puukko, jopa retkikirves varalta, kun ei tiedä kämpän kirveestä onko joku huligaani heittänyt sen hankeen. (Luultavasti eivät vaivautuisi niin kauas ilman autotietä, mutta varma on varmaa.) Pilkkivehkeet tietysti myös, vaikka vielä ei paras pilkkiaika olekaan. Kellarissa käydessään hän näkee ukon varaston kahden seuraavan viikon ajaksi: kilokaupalla makkaraa ja litrakaupalla olutta. Olympialaiset talvikisat ovat alkamassa. Sitä television ja ukon yhteismökää hän ei aio jäädä kuuntelemaan.

(Viite: viikon 7 krapusanat levoton, hahmo, almanakka

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/02/13/sydamellista-ystavanpaivaa-%E2%9D%A4%25EF%25B8%258F%25EF%25B8%25)