Jossain varpujen ja sammalten välissä
kivien koloissa pienen veden ääntä
ei juotavaksi tarkoitettua
Jos kaivat sen esille, vain kivien kolinaa
ääni hukassa, mukissa juomakelvotonta vettä
Kysyt: mitä ja miksi
Voi kunpa tietäisinkin, ehkä jossain
minussa tiedetään, puuttuvat sanat
joilla ne ilmaista
Hänellä on anturit, niiden ansiosta hän osaa
väistyä oikeaan aikaan taustalle, sen hän tekee
taitavasti, kukaan ei kiinnitä häneen sen jälkeen
huomiota, hän välttyy törmäyksiltä, kivuilta ja kolhuilta
aikuisten umpimieliseltä äreydeltä ja tylyydeltä
ohittavilta katseilta, joiden kohde on tuntematon hänelle
asioita, jotka eivät hänelle kuulu, tuntuvat vain
Sateenkaaren väreissä hän matkaa tuulen mukana
ylös kuplista isoimmassa, niitä hän puhaltelee takapihalla
seikkailee tuulen mukana yli puiden latvojen
kuplassa ilma ei ole koskaan ummehtunut
se puhkeaa ennen pilviä ja ilmamolekyylit
vapautuvat leikkiin toisten molekyylien
kanssa, kertovat tarinaa matkastaan värikkäässä
ilmalaivassa, jonka saattoi matkaan eräällä takapihalla lapsi
joka ei halunnut jäädä vangiksi
Viikon 8 krapusanat ovat kupla, ummehtunut, vanki.
Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Kirjoitushaastetta pitää
susupetal:https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/02/19/vapaa-2/#comments
Minua kutitteli ajatus telttailusta Suomen vilkkaimmassa liikenneympyrässä. (En tosin tiennyt oliko se sallittua, mutta tuskinpa siitä giljotiiniin joutuisi.) Sähköautojen yleistyessä liikennettä uhkaa äänetön kevät, myös hajut uhkaavat hävitä. On korkea aika toimia. Löydän ympyrän läheltä Haagaa ja pujahdan rinkkoineni sisään. Tarjolla olisi puustoinenkin paikka, mutta haluan ehdottomasti lähemmäksi liikenteen atomsfääriä. Viritellessäni huonoja polttopuita makkaranpaistonuotiota varten, paikalle tupsahtaa mies rasvainen trasselitukko kädessä. Hänen Wartburgistaan on liikkumiselle tarpeellinen osa mennyt rikki, moottori käy siinä kaistatyömaan luiskassa ja kaksitahtinen fossiilinen tuoksuu nenään ihanasti. Trasselistukosta tulee hyvää syttyä nuotioon. Siinä sitten maistelemme mustaksi käristettyä makkaraa ja muistelemme menneitä hyviä aikoja, itäsaksalaisnostalgian maustein.
Viite: Viikon 7 krapusanat ovat telttailu, giljotiini, syttyä. Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Haastetta ylläpitää susupetal:
https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/02/12/miss-olit-kun/#comments
Perstuntumalta
sanoisin että eduskuntavaalit
ovat menossa ja tulossa sellaista
suukopua tuloista ja menoista
että korvakuulolta
kuulostaa: pimeässä hapuillaan käsikopelolla
paksut sormet kosketusnäytön tuntumaa
hakemassa pakkasessa
missä nopea tuuli kertoo
kahdella kylmän tuntuman iholla
ja suutuntuma on mustan kissan paksut posket sadan kerran jälkeen
Tyhjyys on poissaolemista olemisesta, mielen tila
joka osoittaa rajat sille mikä on mahdotonta
irrallaan kaikesta muusta, kaikista muista
onttoutta joka resonoi ruumiin onteloissa
linnoitus jonka käytävillä kalteroidut synkänpesät
ja varjo-olennot potevat heijastuksina
kauan sitten menetetyt vuodet nyt
tyhjyyden korvia särkevänä vaikenemisena
kuin huudon: lähde jos vielä voit
tästä tyhjyyden tavaratalosta sinne
missä ruohot, pensaat ja puut
lierot, linnut ja tuulet
sinne missä voit kohdata itsesi ja ihmisen
peremmällä kuin tuulikaapissa
jossa holvikaaret eivät rajoitu kattoon
jossa rautaportit eivät sulje mielen retkiä
Missä tuuli puhaltaa pois tukahduttavan pölyn
kypsäksi podetun tyhjyyden
tuo sateen, virkistää silmut ja siemenet
Viite: viikon 5 krapu-haaste, tällä kertaa kuvasta, ja on tasan sadan sanan teksti (otsikko mukaan ottaen). Haastetta ylläpitää susupetal:
https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/02/05/ansassa/#comments
Joskus haluaisin olla
se käkkärämänty kallion halkeamassa
monen ihmissukupolven ja maiseman
muutokset nähnyt, jonka oksilla linnut
ja rungolla muurahaiset ovat vaihtuneet
hitaasti virtaavan veden lailla
jota myrskyn uhittelu ei ole hätkäyttänyt
kuivuneen oksan katkeamista enemmän
lannistumatta se on kantanut lumiset taakkaansa
runko ja oksat kuin kierrebarokkia sinnittelyn jäljiltä
joka on nähnyt korkealta metsän muuttuvan pelloksi
pellon takaisin metsäksi, metsän aukoksi
jota puiden risaiset nauhat halkovat:
kuin huono yritys peitellä alastomuutta
En ole se käkkäräpuu kallion kolossa
katselen sen tarkkailijan olemusta
muusta metsästä erillistä asemaa
itsekin tässä maisemassa ulkopuolisena
USA:ssa presidentiksi tai edes ehdokkaaksi ei voi päästä kukaan, jolla on psyyke. Jos sellainen kohta paljastuu, ehdokas on mennyttä kalua: siihen kohdistetaan sellainen tulitus, että vähemmästäkin älyää luopua leikistä vähin äänin. Jäljelle jää siis vain ehdokkaita, joilta tuo harmillinen heikkous, psyyke, puuttuu. Lopuksi kaksi kylmää kuumakallea jatkaa peliä, joka saattaa sisältää mitä hullumpia juttuja (kannattajat esimerkiksi voivat leikata poninhäntänsä ja lähettää kirjekuoressa ehdokkaalle häntä fanittaessaan). Finaaliin päässeet soittavat toisilleen suutaan kuin keskenkasvuiset murrosikäiset tai avioeron partaalla hoippuva pariskunta. Kannattajat mylvivät kuin vapaaottelun katsomo ja toistavat finalistien kliseitä äänivarojensa voimilla. Lopuksi toisesta tulee maailman mahtavimman maan johtava henkilö, presidentti.
Viite: viikon 5 krapusanat ovat kylmä, kirjekuori, poninhäntä.
Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Kirjoitushaastetta ylläpitää susupetal:
https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/01/29/ylistys-villasukille/#comments
Epäluuloisuus on rasittava asenne: koskaan ei voi tuntea toivoa tai iloa. Paitsi silloin, kun epäluulo osuu kohdalleen. Ja osuuhan se väistämättä aina joskus. Kuten yksi ennustus monien erilaisten joukosta, oli sitten kyse lottonumeroista tai maailmanpolitiikasta. Iltaisin epäluuloinen ihminen pistää puukon tyynynsä alle kaiken varalta. Mielessään hän kuvittelee kuinka hyökkääjän tumma veri valuu vaalealle peitteelle, ja hänen tyrmistyneen ilmeensä, kun tämä yllättyy nukkujan valmiudesta.
Kaikkiin teorioihin, erityisesti ”oikeaksi todistettuihin”, hän suhtautuu epäluuloisesti. Mutta kuten sanonta kuuluu: ei poikkeusta ilman sääntöä. Niinpä moni epäluuloinen, ehkä jotenkin elämäänsä tasapainottaakseen, suhtautuu innostuneesti moniin todistamattomiin teorioihin. Niistä valtamedia käyttää ilkeästi ilmaisua ”salaliittoteoriat”.
Viite: viikon 4 krapusanat ovat epäluuloisesti, tumma, iltaisin.
Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Kirjoitushaastetta ylläpitää susupetal:
Ei pitäisi voida sanoa, ettei ole sanoja ilmaista
että sanat ovat tiukassa mytyssä
että niiden välistä puuttuu happea:
tumma äänetön möykky maailman hämärässä
Nälkäkin on ja söisin, en vain löydä
sopivaa lautasta tässä hämärässä
Jos minua ei näy niin usein siellä
sitä useammin olen täällä melkein pimeässä
En kysy sitä kysymystä en vastaa siihen
kysymykseen joka on esitetty liian usein
mutta kysy nyt kuitenkin
tämän hämärän ratoksi
Ihminen on laitos, joka suorittaa suoritteita
ihminen on ruokaa, jota algoritmikoneet syövät
glamourin kuoret, jonka sisällä reagointireppana
reppanalla tie tähtiin on auki:
vaalit tulossa, syytä olla mukava, jos ei ole mukavaa
menee mukaan vaan, kyllä se siitä ja jytky jymähtää
Oman ajattelun, ajattelunsa ajattelun vaikeus
reaktioiden kentillä, jossa nopeat syövät hitaat
sen sääntöjä on paha vastustella, vaikka omuus menisi
mitä siinä suutas soitat, tiedätkö muka
mikä on omaa kenelläkin!
Kuva on sievempi kuin kohde, joka on väline
naama on väline, rosoisempi kuin potretti
kupla ehjempi kuin todellisuus
mitäs siinä suutas soitat, tiedätkö muka
mikä on kenenkin todellisuutta!
Viite: viikon 3 krapusanat oma, vastustella, mukava
https://susupetalsanat.wordpress.com/2023/01/15/pts/#comments
(Krapu on tasan sadan sanan kirjoitushaaste, jota susupetal ylläpitää)
Läpi kuultavien verhojen heiluntaa, halutaanko
sieltä näyttää tulevia vai menneitä taas tulevia
olisiko jotakin
mitä ei olisi joskus ollut?
Jossakin pilarimäntyjen latvustossa humahdus
jotain siiville nousevaa kuin tuulenpuuska
jo korkean pilven katveessa
ennen kuin ehdit katsetta tarkentaa
Häilähdys vedessä, valon ja tumman pohjan
välissä peittyy kuplintaan
liikkettä päänahkassa, elohiiri
siipensä pudottanut hirvikärpänen?
Kiven varjo niityllä viettää pitkän ikänsä
auringon ja kuun valoa piilossa
olemisen ja olemattomuuden
liukuvalla demarkaatiolinjalla
Näinä päivinä nostradamusten puoleen
kääntyy paljon tarkkaavia korvia, silmiä
epävarmuuden sietämätön raskaus
nostaa vaa’assa sietämisen tuulen vietäväksi
On mahdollista ymmärtää vierasta kieltä
kuuntelemalla sitä kuin runoa, tunnistaa
menneen toteutumattomat vaatimukset
alkavan odottavat mahdottomuudet
Ajan portaaton liuku kolisee kaikissa portaissa
joilla sen kulkua luonnehditaan numeroilla ja nimillä
kiusaantuu hälystä, jota siihen nauhoitetaan
kuiskeen ja laulun peitoksi, ihmisen, linnun, valaan
Aika on runon kieltä, jota ymmärtää
hän joka kuuntelee kuullakseen
vailla tulkinnallisia väliintuloja
se on matkalla sinne mistä on tullut
Miten monta raporttia, analyysiä maan tilasta
pitää tehdä ymmärtääkseen ettei ymmärrä
sen menosta tuon taivaallista
ei sitä oikeassa olemisen määrää
ei sitä halun määrää takertua valtaan
ei sairaiden egojen vaikutusvallan määrää
ylpeydessään sokean kansan johdossa
pysäytä mikään kohtalon voima
kansan jonka identiteetti on kärsimys
jotta saavutettaisiin lisää neliömetrejä
lisää kansanvihollisia jahdattavaksi
lisää orjia saappaanuolijoiksi
Aikaa on tuhlaantunut
verisen mystiikan ihmettelyyn
tämä ei ole kiusallinen, ohimenevä kutina
Kaikuuko
läpi sielun kieltämisen, sen kuolemattomuuden
torjumisen, läpi lumen ja jään ja kaikkien kliseiden
joiden takana tai sisällä on ollut tai on merkityksiä
läpi järkeä loukkaavan torjumisen ja kieltämisen tässä
järjettömässä maailmassa
enkeli taivaan
kansalle, joka vaeltaa milloin pimeässä
milloin räikeästi ylivalotetussa kuoleman laaksossa
Kedot tyhjiä, lampaat ja paimenet poissa
enkelit äänittämässä lauluaan taivaallisessa studiossa?
Määrittelemätön olotila, jossa sanoja, ajatuksen alkuja
ja pätkiä sieltä täältä puolisukelluksissa kelluu virrassa
sekaan lorahtaa sivuäänien puroja jostain kauempaa
kuulen koskeeko kolmenkymmenen prosentin suojelu
minua, jos seitsemänkymmentä valuu
alavirtaan kehittämään energiaa turbiinin kautta
tammukat pysyttelevät latvavesillä pienissä puroissa
eivät joudu Nykyajan koneiden rattaisiin kuten Chaplin
tämä olo on kuin säkki, jota hakataan puun kylkeen
niin että hienojakoinen aines nousee sumuna ilmaan
tämä on ajoittain toistuva ilmiö, jossa minän
rajat liudentuvat niin että olen enemmän
olemisen neutraalia tajuntaa kuin joskus syntynyt
pakkasessa palellut, helteestä voipunut kehollinen
Tuulen kyydissä lumi on löytänyt tiensä metsässä, puissa
paikkoihin, joihin ei pääsisi suoralla pudotuksella
Jossakin käpyjen ja oksien koloissa, rosoissa piileskelevät
käpykääriäiset, siemensääsket, koisat, kiilukaiset
Metsätiainen napsii niitä kitaansa, lunta varisee
hennosti alas oravan tullessa lumivyöry
K aksi viivaa testissä
O ntto olo kehossa
R uoka ei maistu
O nneksi on oma koti, oma peti
N aama peilissä ei miellytä
A peus on tilapäisesti terveellinen tunne
Saksassa hämmentynyt vanha mies on laatinut ihmisten tappolistoja metsästysmajallaan, me suomalaiset vanhat miehet olemme muuten vain eksyksissä: listaamme uhanalaisia lajeja ja allekirjoitamme vetoomuksia eläinten suojelemiseksi. Tappolistojen tekemisen jätämme nuorille, vihaisille naisille. Pohdin aamuyöstä listauksen mahdollisia terapeuttisia ulottuvuuksia. Olisiko siitä apua tilanteessa, jossa elämä potkii päähän, kun lisäisi listaan aina sen nimen, jota elämä on käyttänyt välikappaleena potkimiseen? Voisiko siitä kehittää digisovelluksen, joka laskisi listojen korrelaatiot? Sen indeksiä vertailemalla seuraa kaipaavat voisivat varmistua toistensa sopivuudesta. (Aluksi oli terveellistä varmistaa tietysti, ettei löydä itseään toisen listalta.) Jos hyvin kävisi, pari suuntaisi yhteiselle lomamatkalle jonnekin lomaparatiisiin. Alkumatkan lentokentälle voisi tehdä OnniBussilla!
Viite: viikon 49 kirjoitushaasteena (krapu) kuva onnibussista. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan sadan sanan teksti.
https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/12/04/lomatunnelmissa/#comments
Katson vähän sivusta, vähän vinosta kun ajattelen
isänmaata ja äidinkieltä isää ja äitiä
heidän aikaansa ennen itsenäisyyttä
elämäänsä sen aikana
menetyksiä, uhkia, kipuja ja traumoja
sitäkin kun tekeminen ja oleminen, heidän ja Suomen
on ollut iloa ja onnea onneksi sitäkin
Olen ollut kuten oletetaan, tehnyt ja tuntenut
oletusten mukaan väsynyt istumaan
yleisönä kuulemassa katsomassa tuntemassa
alkanut ajatella esitetyn ohi alta ja päältä
ajatuksilla on omat reittinsä, mikä niitä estää
mitä niitä estämään
eivät kuluneet kliseet
ja pompöösit seremoniat
pysty vähentämään asian arvoa
Oma lenkkini sukupolvien, ihmisten ketjussa
on sulkeutumassa, sen kestävyys on arvoitus
hitsaako aika repeämät
ymmärryksen lisääntyminen taakse päin
edessä verhot, läpinäkymättömät
Nolla on täydellinen, kuplien kupla
cityvihreiden kahvila Kalliossa
Kahdeksikossa kuplia on kaksi
kahden kerroksen väkeä, pitävät
bileitä ilman ennakkoilmoituksia
väliin koputetaan lattiaa, väliin kattoa
Ykkönen on todellisuuden tikarin viilto
josta jää muistoksi arpi hipiään
Yhdeksän ja kuusi ovat itse asiassa yksi ja sama:
yhdeksän pää tyhjänä, kuutonen pää täynnä
Seiska on viiri navakassa itätuulessa
kolmonen pyllistää itään, avautuu länteen
Vitonen tulee kiikun kaakun toimeen:
vielä on jäljellä kahviin ja pullaan
Kakkonen simputti minua 67 vuotta sitten:
piirrätti kaksi A5-sivua joka toiseen ruutuun
Nelosia sen sijaan piirtyi itsestään neljä peräkkäin
kevättodistukseeni kahdeksan vuotta myöhemmin
sanapasanen 