Syksyn sävel (rt)

 

 

 

Yön pimein hetki

on jo riittävän pimeä

kompastua omiin ajatuksiinsa

Lohtua on tarjolla,

onko toivoa

ylittää

oma mielentilansa,

hetkiin,

joihin pimeä ja sade eivät yllä

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/09/466-haaste.html

Mainokset

Veto (rt)

 

 

 

Älä tarkkaile tätä kuin esitystä,

tämä on veto, joka tahtoo sinut mukaansa

Veto on kaikki eikä sen ulkopuolella ole mitään

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/09/465-haaste.html


Merkintöjä autiotuvalla

 

 

 

Vastaantulevat saappaanjäljet ajalta,

kun kuu neljännestä pienempi,

sorkanjäljet tuoreempia

Ohut humuskerros hiekan päällä

ei kestä paljoja askelia

 

Syöksyvirtauksen niittämää

hopeakylkistä hongikkoa satoja metrejä

*

 

Kuu on täysi, Otava himmeä

Järvellä matala usva, tunnen sen

paljaissa jalkapohjissani

Kuura syntyy auringon nousuun mennessä

 

Täydellisempää hiljaisuutta on vaikea kuvitella

Sen rikkoo joutsen kuin haluten ilmoittaa,

että minut on huomattu

 

*

Hyvä veli kuukkeli,

aletaanko ruokapeli:

ota multa leipäpala,

älä säikkymään nyt ala,

ethän ole taimenkala

*

Matti Mustan tupa 7.9. 2017

Ovi ja ikkuna ovat vastakkaisilla päätyseinillä, piisi ja laveri ristikkäisissä nurkissa. Rautakamiina on takan sisällä, takan hormi on muurattu savutorven ympäriltä umpeen lämmön karkaamista estämään. Tai on parempi sanoa vähentämään, sillä hirret ovat paikoitellen niin murentuneita, että pieniä valokiiloja tunkeutuu raoista sisälle. Laveri on yksikerroksinen, eikä siihen sovi kuin kaksi aikuista vierekkäin. Huoneessa on lisäksi halkolaatikko. Nyt siinä on verkkopussitettua koivuhalkoa.

Metsähallitus on ilmeisesti luopunut polttopuiden tekemisestä ja ostaa valmiit klapit joltakin yritykseltä. Kun on tottunut vuosikymmenten varrella siihen, että tuvilla on edellisen kulkijan jäljiltä valmiit kiehiset ja laatikko kukkuroillaan honkapuuta, ja että itse tekee saman palveluksen seuraavalle tulijalle, se vähän oudoksuttaa.Toisaalta tulee mieleen, että ehkä kaatuneet kelopuut ja hongat saavat olla rauhassa paremmin näin. Kustannukset varmaankin ovat ratkaisseet.

Puuvajassa on edelleen jonkin verran halkaistavaa mäntypuuta ja kirves. Sen verran vanhan liiton mies olen, että käytän niitä ja jätän säkitetyt rauhaan. Tervaskiehiset jätän takan eteen, tepsivät koivuklapeihinkin paremmin kuin pelkkä tulitikku tuoheen.

Huoneessa on lisäksi pieni kaasuliesi. Se näyttää vähän epäilyttävältä, mutta toimittaa asiansa veden kuumentajana. Hirsistä murenee seinähyllyille pientä jauhoa ilmeisesti kaiken aikaa, sillä hylly ei pysy kauan puhtaana.

Alkuperäistä tuvassa lienee seinähirsien lisäksi lattialankut. Ne ovat leveitä eivätkä saumoistaan kovin tarkkoja, joten roskien lakaisu on joko helppoa tai sitten tosi vaikeata riippuen lakaisijan tavoitteista roskien sijoittamisessa. Vanhin kaiverrus, joka osuu silmiini, on päivätty 20.9. 32. Sinä kesänä oli olympialaiset Los Anglesissa. Matti Järvinen, Maailman Mattinakin tunnettu, voitti keihäänheiton, äitini oli rippikouluiässä, isäkin vielä alaikäinen, Kekkonen kävi Berliinissä säikähtämässä Hitlerin valtaannousua. Kaivertaja tuskin on enää hengissä.

Sisäkatto on niin matalalla, että pitkät saavat varoa päätään. Katossa kulkee kaksi kurkihirttä jaken sen kolmeen lohkoon. Ne koostuvat kuorituista, pyöreistä puista, poikittain kurkihirsien varassa. Puiden päät on veistetty liittymäkohdista. Ylimmäisen seinähirren kylkeen on lyöty lisätuki, jonka päälle pyöreät puut asettuvat. Siitä ne nousevat loivasti orsien päälle, orsien välinen osa on vaakatasossa. Laipio on siis aumamainen. Mietin mitä eristeitä välikaton päällä on, vieläkö muhaa, jota aikoinaan käytettiin vastaavissa rakenteissa.

Remontti on selvästi ammattimiehen työtä: korjauksissa on käytetty nähdäkseni käytetty alkuperäistä tekniikkaa, eikä mitään sellaista ole uusittu mikä ei ole ollut välttämätöntä. Ulkokatto huopakatteineen on ollut. Ulko-ovi sen sijaan ei. Matalammankin miehen on syytä kumartua, varsinkin tullessaan unenpöpperössä sisältä ulos.


Valon ultramaraton

 

 

Laineiden raskasmetallinen kannustus,

hitaan kaurapellon, pöllön silmän

vilkkuluomen lupsahdus,

pimeyttä pelkäämätön

 

Pohjoisen valon etumatka hupenee,

kilpailija etelästä läähättää niskaan

 

 

 


Torstai (rt)

 

 

Toivoa jaetun menetyksen verran

kaupungeissa merien rannoilla

pauhu ja vesien paisumus

 

Ketuilla on luolansa,

kuivat hiekkaiset suojansa,

ukkosen jumalan päivänä,

kun kallioista kaikuu

kumea jyly

 

 

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/08/464-haaste.html 

 


Unimatka

 

 

 

Suoriudun ylös roskia olkapäillä, takinliepeessä rapaa,

eletyn ja elämättömän elämän maasta

näen sinut pisaroivan sumun läpi

Sanot että kävellään, niin kävelen

ohi jääkautisen siirtolohkareen,

läpi hämärän kuusikon,

viljapellon pientaretta pitkin,

jossa karhu kauhoo kauraa

Kävelen vielä kun aurinko lopettaa

Kun en jaksa, painaudun heiniin

Sinä yönä ei sada

Myyrä liikahtaa ruohikossa,

pöllö liukuu oksalta, siipien

väkäsreunus vaimentaa äänen

Herään, pöllö nukkuu,

näen silhuettisi aamuvaloa vasten

olet jo liikkeellä, en tiedä minne

Nousen, kuulen pian askeleitteni äänet

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/08/463-haaste.html


Solmu (rt)

 

 

 

Jälkemme hävinneet askelten mereen,

tekstit lyhtypylväissä vaihdettu

siellä missä kuljimme kerran

Muistelon ja ennakoinnin välissä

hengitän syvään

Loppuunkäveltyjä kenkiä ei kannata

kasata polulle: niin kaun kuin uteliaisuutta,

riittää polkuakin

Kengännauhat pitävässä solmussa

syntyy uusia jälkiä askelten mereen

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/08/462-haaste.html


Laulu talosta tien varrella

 

 

 

Tien varrella talo, sinne portaat ja ovi

Ovi lukossa, lukossa kieli, se laulaa ja soi:

sinä olet jousi ja lukkopesän valtias,

minä olen kieli, joka voimastasi liikkuu

Sinä olet ovi, joka sallii ja sulkee,

minä olen saranat, joilla ovi kulkee

Mutta kuka nousee portaita ja kääntää kahvaa

Tien varrella talo, sinne portaat ja ovi,

ovessa  on lukko ja kieli joka laulaa:

kuka  kulkee   tiellä ,     joka       vuorille        vie


Vihreä (rt.)

 

 

 

Paljoudessa katse tekee monia ohituksia

Sinistä ja keltaista se loukkaa, yhdistää

Sitä sataa maa täyteen

Katseella ei ole vaihtoehtoja

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/08/461-haaste.html


 

 

 

Nyt kun on aikaa,

kun kiteeni ovat asettumassa paikoilleen,

osaksi jotakin, josta en paljoa tiedä

Ajattelen mitä ajattelen    Että kuljet metsässä ja ajattelet,

että istut kohta saunan portailla ja ajattelet mitä ajattelet,

metsän hämärää ja mustikoita, kaikkia jotka niitä syövät

 

Siellä missä auringon säteet

pyyhkäisevät korkeiden puiden latvoja, ennen pilviä,

ajatukset toisiaan

 

 

 

Lue lisää

Se mikä aina ei koskaan

 

 

 

 

Veden pyörteistä on noussut, taivaankankaan läpi revennyt,

             aikasäikeinliikkuja kivipesästään

Liekkirihmoin polttanut tiensä kaikkiin elementteihin

 

Läpi aikakausien, aistien rajallisten rajojen yli

             kuuluu sen äänetön kutsu

 

 

 


 

 

 

Hämärä joka sijaistaa aurinkoa yön yli,

sateisen päivän pitkä hämärä,

paksusammalkuusikon,

punarinnan hämärä marjapensaan alla

Valottoman kujan, kulissien, mielentilan, kielen,

tajunnanrajan hämärät

                               Porttina

                               jonka kautta

                               maailma vaihtuu

                               Mykiö laajenee ja supistuu

Lue lisää

Etiketti

 

 

 

Nousen portaita rinteessä,

koivikon seasta alkavia

Ne jatkuvat puurajan jälkeen

tummuvaa taivasta kohti,

päin Otavaa Hiljaisuuteen

jossa hengästyminen

on vastoin etikettiä

Pysähdyn tähän ajatukseen

Ajatus pysähtyy


Osien summa

 

 

 

Männyn oksat moittivat

runkoa mitättömäksi

Halusivat itse rungoksi

Kasvoivat kilpaa pituutta

Talvi satoi lumikuormaa,

eivät kestäneet sitä

Puu keloutui, tikat koputtelivat

Pesäkoloissa poikaset kuulivat

kuivuneiden oksien kähinää

siitä kenen idea oli kilpailla

runkoudesta


Aistit

 

 

 

Silmät kuin suolampi,

kasvavat reunoiltaan kohti mykiötä

Kuulo kuin peltitynnyri kosken partaalla

Haju ja maku: vaikka paskaa söisi,

jos sokeria päällä

Tunto on tunnoton, olokaan ei onneton,

ihan vaan olematon

Kuudes: kun otsassa kuhmu,

että törmään varmaan kohta johonkin


Möhö

 

 

 

Pilvet liikkuvat nopeasti, varjot uhkaavat,

tuuli ei tiedä minne se haluaa,

puut ovat ymmällään     Metsän päällä

Möhö, silmänsä tyhjiin satanut,

niiden pohjalla yhä kytö

Painan otsani maanviileään kosteuteen


Häive

 

 

 

Jotakin lähti, ja ääni,

tuliko se lähtijästä, paikasta

jossakin näköalueen rajalla,

tumma piste taivaalla,

oksien liike kuin yritys

estää näkemästä sitä

Aistimusten eripuraisuus,

unenkaltainen

 

 


Kaunis koditon

 

 

 

Kaunis etsii kotia

mielten suuresta joukosta

Että löytyisi nurkkaus,

johon päänsä välillä kallistaa,

Vaikea on sen löytää kotia,

joka ei ole kotiin syntynyt

Mielet täynnä koko tilan

vaativia riippuvuuksia

jotka roimivat ruoskilla orjaisäntiään

Yhden mieli rahaa, toisen ruokaa,

kolmannen seksiä, neljännen työtä

Niin kulkee Kaunis vailla kotia,

neljän tuulen tietään


Ottakaa varas kiinni!

 

 

 

Ei ole vaikea

saada aikaa kulumaan

Vaikea sitä on pysäyttää, pysähtyä,

tulla sen ystäväksi

Viimeinen tervehdys:

minä ja aikani kuljimme käsi kädessä,

marssia alte kameraden

Ei! Usein olemme sotajalalla

Tiedän kyllä mitä siltä haluan,

sitä en mitä se

minulta

Vie yhtä ja toista kuin varasteleva harakka


1955

 

 

 

Velipoikani paukutti

kantapäidensä nahkaa paksuksi

halkolaatikolla istuen Jussi Björling lauloi

Carnagie Hallissa, radiota meillä ei ollut,

mutta kuulin suosionosoitukset

kuusikymmentäkaksi vuotta myöhemmin

Kävelin kolme kilometriä pölyistä tietä

naapurin emännän ja poikansa perässä,

opettelin nousemaan pulpetista oikealla tavalla

seisomaan keskikäytävälle

Oliko vastaukseni oikein,

luultavasti ei,mutta niin alkoi kansakoulu

ja kaikki sen mukana