Lattian varjot

 

 



Valon vuodenkierto lattialla aikoja sitten

tyhjilleen jätetyssä asuinrakennuksessa

ei toistu yhtenäkään päivänä vuoden päästä:

jos olisikin samanlaista aurinkoa, samanlaista paksua pilveä

ikkunaan on jäänyt linnun höyhen, varjostaviin oksiin tullut

uutta kasvua tai joku niistä on katkennut lumen painosta



                  ja tuulen liike piirtää

                  varjoille uusia ääriviivoja lattiaan



Pölyn nanokerrokset kasvavat silmiltä salassa

samaan tahtiin kun rakennus muuttuu osaksi

ympäristön profiilia, samaan tahtiin kun

ihmiselämän äänet kuluvat seinistä

kun nurkkien terävät kulmat sulautuvat

osaksi metsää, joka ottaa sen vastaan

kuin tuhlaajapojan, jonka isä hylkäsi

 

 

 

 






Serhi Zadanille

 

 

Lämmin tuuli, aurinkoa

sinen seassa revityn vanun näköistä pilveä

haukka on käyttänyt nousuvirtausta hyväkseen

niin korkealle, että en tunnista, kun lojun riippumatossa

 

            lukemassa runoja käynnissä olevasta sodasta

 

Tämä kahtalainen todellisuus, joka kiertää paikasta ja

ajasta toiseen kuin tuuli: nyt lempeä, lepertelee

alkukesän haavan lehdissä, syksyllä terävästi

jään muodostuessa, ehkä pitäisi

 

            tuntea selkänahassa edes piikkimatto

 

lunastanko lukemisella oikeuden idylliini?

Putoanko kuiluun näiden kahden välillä

miten siedän todellisuuden molemmat puolet

onko minulla mitään jakoa muuhun todellisuuteen

minkä puolesta elää ja kuolla

kuin tähän, tässä ja nyt?       Tai

 

            menneitä kylmiä muistaen, tulevia ounastellen?

             

 

 

 

 

 


Altan rantakalliot

 

 

Synnymme valmiina

kehitymme keskeneräiseksi

meren pinta laskee ihmisten määrä

nousee veneiden ja saaliseläinten koko kasvaa

symbolit silokallioissa sakenevat alkaa tulla ahdasta

välivaiheessa ristiaallokko nousua laskua laskua nousua



Valmiina synnyimme keskeneräisenä lähdimme lämpötila

nousee veden pinta veneet pienenevät saaliseläimet

valaat turskaksi turskat ahveniksi myös merkit

kallioissa muuttuvat samassa tahdissa

kesken kaiken kesken kaiken

lähdemme vitkaan

 

 

 

 


Pinon pohjallinen

 

 

Polttopuupinon pohjallinen sisältää

puretun sängyn päädyt kymmenien vuosien takaa

(ei suositella poltettavaksi tulisijassa)



oli kai se sänky, josta heräsin lapsen itkuun

horjahdin unen tokkurassa päin seinää

päin taulua, joka keikahti kyljelleen



laudanpätkiä joissa jäämiä ulkoseinän maalaamisesta

niinä päivinä kun vesitihun seassa satoi tsernobiliä

eikä Ruotsista ollut vielä tullut tietoa



paneelia kanihäkin seinistä museoituneet hampaanjäljet

reunassa ehkä sama kani jonka jäljet edelleen

lattialistoissa, joka söi muovimattoa ja jatkojohdon päällikerrosta



             kenties siitä olisi voinut jalostaa rodun

             hoitamaan muovijäteongelman

 

ärsyttävän känkkäräisiä oksia jotka pilaavat

pinon tasalaatuisen muodon, olisi pitänyt polttaa heti

kun niiden vuoro tuli eikä lykätä sivuun



epämääräisiä osia puuesineistä

jotka muisti on jättänyt matkasta monta hajottajaa sitten



kevyeksi sisältä syötyjä puita joista kopistaessa irtoaa

ruskeaa pölyä mikä kytry lie syönyt

pinta vielä kovaa ja ruosteisia nauloja

tarjoutumassa rokottamaan jalkapohjaa



alimpana puusta karissutta kuorta ja roskaa

heinäkeriä, joissa joskus myyrän pesiä

Täydellinen turva kissan kynsiä vastaan

 

 

 






Siinähän se

 

 

 



Ihanaa että on niin paljon paikkoja maapallolla

joissa en ole koskaan käynyt enkä koskaan käy:

näin säästymme toisiltamme, säästämme toisiamme



oikealla landella esi-isät kaatoivat heinää viikatteella

niiden pojat kaava-alueella pistävät nurin kaiken

yli kolmekymmentämillisen päältäajettavalla



puuliiterin kokoamisohjeet puuttuvat paketista

mutta huvimajan ohjeet siinä on kymmenellä kielellä

väärinymmärryksen soveltaminen tuottaa toivotun tuloksen

klapit kaklattavat sisäänheittäjälle puutaheinää



nenänvartta pitkin katsotulle räkättirastaalle asumistukea

myönsin linnunpöntön kattoterassin muodossa pihapihlajassa

silmäluomi vain vilkkui kun lupasi jättää

minun herukkapensaani vastapalveluna rauhaan

Kyyristelee nyt pesässä kuin epäilisi minun katuvan sopimusta

 

 

 

 




Liikettä ja vastaliikettä

 

 

 

Ajan nostalginen kalvo

veden ja rannan välissä

ihmisten iholla

vartijakoiran hännän asennossa

veden ja ilman rajapinnassa

kallion valopuolen ja sen halkeamasta syntyvän varjon

 

Pidättyvä etäisyys istujien kesken:

purjeveneen pohjalastina

suvun ja maailman historiassa

kolhiutunut köli, rispaantuneet purjeet

vastauksena tyvenen tylsyyteen

liikkeen ja vastaliikkeen vaihtelu sukupolvesta toiseen

 

Horisontissa saaren silhuetti

onnen tyyssijasta:

ympärillä vesi tyrskyineen suojamuurina

vieraita tulijoita torjumassa

poistumisen houkutusta myös:

täällä ollaan, täällä pysytään, tälle antaudutaan

 

Tuulen ja veden jyminä, lokkien kirkuna

pitämässä loitolla maailman kohinat:

järkytyksiä lietsovat otsikot haalistuvat

kuin iltapäivälehti sateessa ja auringossa

Maatuvat ennen lukijaansa

 

             tässä yksityisyyden yhteisessä hetkessä

             vielä leppeän meren äärellä

 

 

 

Viite: viikon 20 kirjoitushaaste kravun aiheena on kuva:https://susupetalsanat.wordpress.com/2025/05/11/tule-hyv-kes/#comments

Haaste on tasan sadan sanan mittainen ja sitä ylläpitää susupetal:

 

 

 


Matka ja muutos

 

 



Kirjosieppo pyrähti maisemaani Afrikan

matkaltaan, ei ihan takki auki, niin on viileä

Oli kai päässä taju, että tässä viime kesänäkin



             Voiko olla sama jos on talven Afrikassa?



Mielen universumissa ajatus kiertää kaarevaa rataa

päätyy välillä takaisin lähtöpaikkaansa

jossa tunnistaa ennestään tuntematonta



             Kuin katselisi entistä läpinäkyvän kalvon takaa



Patterin ja seinän välissä hämähäkkien suojelualue

pölyimurin aloittaessa jahdin ne pelastautuvat sinne:

omat nimet kirjassa, kirjan kannet kiinni, tuprii, tuprii!



             Kierros imuruudessa geevoimien puristuksessa

             voi olla kohtalokas honteloille raajoille

             näyttääkö patterintaus sen jälkeen samalta?

 

 

 

 






Huonomminkin olisi voinut mennä

 

 

 

Olisin voinut jättäytyä kyydistä ja kävellä

pistää nutun nurin päin ja kävellä takaperin

olisin voinut tehdä uraa maankiertäjänä

tai pullopostikirjailijana, variksenkesyttäjänä

tai käpylehmipaimenena lakkautuvalla tilalla

 

             Olisin voinut opportunistisesti olla

             aina voittajan puolella ja oikeassa

             tai aina oppositiossa ja haastamassa:

             kerran luulin erehtyneeni, mutta sitten

             huomasin olleeni väärässä

 

Olisin voinut vain kuiskata enkä huutaa   Mutta en

Olisin voinut sanoa, että valinta on sinun   ei minun

olisin voinut olla kirkas ja selkeä, mutta harrastin sumeaa logiikkaa

 

Se meni niin kuin se meni

huonomminkin olisi voinut mennä

Lähdin aina siitä, että tähän on tultu

siitä eteen päin usein sumuista

 

 

 

 

Viite: viikon 19 krapusanat ovat kuiskata, valinta, kirkas. Krapu on tasan sadan sanan pituinen kirjoitushaaste, jota pitää https://susupetalsanat.wordpress.com/2025/05/04/jarin-eptoivo/#comments

 

 

 

 


Vappuna vapisee

 

 



Siitä kun valo alkoi lisääntyä

sen pysähtymiseen on saman verran aikaa

toisto ja perinne, jota ei voi horjuttaa



Joskus riitti paperihuiska, räpättävä pahvin pala

pyöränpinnassa pyykkipojalla kiinni

ilmapallo, josta ilmat lähti tai ilma vei



             ajeltiin pyörällä ja ajateltiin kesää

             räntää satoi, paleltiin vähissä vaatteissa

             torilla marssittiin, torvet soivat ja puhuttiin kovaa



Toisto muuttuu perinteeksi, sitten kliseeksi

jota elvytetään bileillä, joka muuttuu uudestaan

kliseeksi; patsaita lakitetaan, patsaita kukitetaan



Etääntyminen lähtökohdasta muuntuu muisteluksi:

kuinka väki taisteli, miten silloin örvellettiin

sama uutislähetys toistuu vuodesta toiseen

 

Nyt ei riitä muistelu, pään puistelu

tulevaisuus on hämärää kuin pimeys

moni jo kaipaa             toisteista menneisyyttä



 

Viite: viikon 18 krapu on vappu. Kirjoitushaaste on tasan sadan sanan mittainen. Sitä ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/category/krapu/

 

 

 




Aika meitä kutakin aikaa

 

 

Urahdat kun silitän korvalliselta, kuvittelenko äänessäsi surumielisyyttä?

Tiedän, että osaat ilmaista tunteitasi: kun tulimme viikon matkalta kotiin

pysähdyit keskelle portaita naukumaan närkästyneesti

Korvien asento täydensi protestin.



Ovi-ikkunan kautta tulevassa valossa musta turkkisi näyttää paikoin

suorastaan punaiselta. Yhdessä jalassasi on mutaa viimeisen ulkoilun

jäljiltä: kieltä ei enää kannata käyttää muuhun kuin veden latkimiseen



Täytit joitakin päiviä sitten 20 vuotta, mutta näinä päivinä on

on jäähyväisten aika. Tulen muistamaan hassuttelusi: iltalenkillä hyppäsit koiran

selkän, sisällä pistit matot kurttuun. Joskus istuit paikallasi ojan penkalla

kuin sfinksi odottaessasi myyrän pistävän nokkansa ulos kolostaan.



Nyt jaamme yhteistä surua elämän katoavuuden edessä.







Viite: viikon 17 krapusanat ovat jalka, valo, tumma. Krapu on tasan sadan sanan kirjoitushaaste, jota pitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2025/04/20/temppelin-valot/#comments




Credo

 

 

 

Uskon: en usko uskontoon, uskon uskoon

Uskonto on suljettu systeemi, joka on

piirtänyt rajat, joihin se yrittää ahtaa maailman

 

Uskolla ei ole rajoja, niin paljon asioita

joita emme tiedä, tiedä edes mitä emme tiedä

 

Usko on toivoa näkemisestä

tuntemattoman muuttumisesta tunnetuksi

epätietoisuuden tiedoksi, olemattoman olevaksi

 

Ihminen on epäluotettava, häneen on silti luotettava

niin kauan kuin luottoa on, mutta ei häneen voi uskoa

ihmiseen on turvattava, itseensä ja toiseen, vaikka hänestä ei ole turvaksi

 

Tunnustan, että uskon uskontunnustuksen

tiedän, että en voi sitä tietää, tietämättömyyden

olen päättänyt sietää              toivon vuoksi

 

Miksi uskoa siihen, jonka jo tietää

 

 

 

 


Vanhassa vara parempi?

 



Paremmin tietävät” tirskuvat perinteiden häkissä eläville, miten nämä käyttävät aikaa ja vaivaa jokapäiväisen elämän askareissa, kun ne hoituisivat digitaalisesti nappia painamalla.

Jos säästyvä aika menisi psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen terveyden hyväksi, niin sen voisi ymmärtää, mutta usein on päinvastoin: nekin rapautuvat. Rutiininomaiset arkipuuhat pitävät kehoa ja mieltä toiminnassa paremmin kuin nappi.

Jos kriisi iskee, napinpainallukset eivät ehkä aiheuta missään mitään liikahdusta. Sormi menee suuhun, jos on päästänyt perinteiset taitonsa kuihtumaan tilaan, jota uusavuttomuudeksi kutsutaan.

Ennakoimatonta kriisiä sanotaan mustaksi joutseneksi. Nyt on jo monta asiaa, joista sellaista voi odottaa. Oikeastaan ne eivät olekaan enää mustia, vaan vähintäin harmaita.





Viite: viikon 16 krapusanat ovat tirskua, perinne, häkki. Krapu on tasan sadan sanan kirjoitushaaste, jota ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2025/04/13/suklaamunat/#comments

 

 

 




Lethe 2

 

 

 

Portin jälkeen virran ylitys, katson taakseni:

portin päällä kyltti: HOITO tekee vapaaksi

 

Mieleen muistui miten olin osoittanut suosiota

naiselle, joka piteli kylttiä torin laidalla

Siinä ei lukenut mitään, mutta ne tiesivät

mitä hän ajatteli siihen ja hänet vietiin pois

 

Muistin myös väittäneeni: oikealla kuninkaalla ei ole

lippalakkia, orjatyönä teetettyä, vaan villapaita

 

Minulta ne löysivät kaksi kuvaa: raksamies vapaalla

pukeutuneena mekkoon ja museokuva ammutuista

biisoneista        Kiellettiin kunnian ja ylpeyden ajan alkaessa

 

Kielestä kiellettiin sijamuoto translatiivi:

että jokin muuttuu jonkinlaiseksi ja pääte on  -seksi

 

Minut poistettiin huutoetäisyydeltä

väärä kuningas pukeutui tukkaansa  

kansa hurrasi ja minut vietiin labyrinttiin

 

virran taakse, josta palasin

Nyt kaikkialla hiljaista ja autiota

 

 

 

 

 


Tämän polun muistan

 



Mutkat polussa kätkevät suunnan

se ei selviä kuin kulkemalla

antautumalla sen vietäväksi



Polulla kiven halkeama laajenee vuosi vuodelta

jäätyen sulaen täyttyen maan tuotteilla alustaksi

heinätupsuille, männyn taimikin uskaltaa sekaan



Kauas näkyvästä kolhusta puun kyljessä tiedän:

polku tekee mutkan vasemmalle, kiertää kohta

katajan oikealta, kallion päällä ohut kerros



sammalta jäkälää kanervaakin, kuopasssa

puolimaatunutta risua, ympärillä juhannusviikon

tuoksua: linnea borealis



Riuku vinossa polun yli, mietin kauanko menee

kun kumarrun päästäkseni ali

entä siihen että harppaan yli



Polkuun on tullut kaarrosta muurahaispesän

laajentuessa, polulla työmaakuljetuksia

harpon hetken kanervikossa



Polun päässä pohjahiekkaa pienesti

liikuttava lähde, kepin nokassa kippo

hellepäivän kulkijan iloksi

 



Viite: viikon 15 krapuhaasteena on kuva:https://susupetalsanat.wordpress.com/wp-content/uploads/2025/04/vko-15.jpg?w=581&h=437

Krapu on tasan sadan sanan kirjoitushaaste ja sitä ylläpitää susupetal:https://susupetalsanat.wordpress.com/2025/04/06/sammalmttt/#comments

 

 

 






Viiltoja

 





Tuntematon möhkäle avaruudessa

saa matemaatikot liikkeelle: voisiko se

törmätä meihin, tehdä pahaa jälkeä maahan



kuten naapurin vanhapoika: palasi Ruotsin tehtailta

kotitilalleen, kaivoi lapiolla suolle ojia huvikseen

tai että hänet muistetaan            huonosti



arpeutuvista haavoista kuivuneella suolla

Jäänmurtajilla saa jäämeren auki että pääsee

tekemään reikiä ja kuoppia pohjaan



Jotakin pyrkii pintaan

yrittää ottaa muotoa ajatuksena:

viiltävä valon välähdys, jossa kuva



jää epäselväksi, putoaa pimeyteen

ehtimättä muodostaa hahmoa:

unidentified flying object

 

 

 

 






Niin meni aikaa

 

 

Näköjään tässä kävi näin, vaikka tuskin muistaa mitä kaikkea

sitä suunnitteli tulevaisuudekseen muuta kuin että nainen

piti saada, naista piti saada ja lapsia



Valtio alkoi takaamaan opintolainaa, opiskelu tuli mahdolliseksi

Korkeammat uravaihtoehdot kiehtoivat, kuihtuivat

perhe-elämän rakennustyömaalle, johon



kumpikin toi omat mörkönsä: kun se pahinta on ollut

on se ollut työ ja tuska, psalmistaa mukaellen

Arava ja pankki antoivat lainaa sen minkä uskalsivat ja



korot juoksivat kilpaa inflaation kanssa, siinä

se lainakin suli, välillä mieskin kun kolmea lainaa lyhensi

eikä kaverin möröt sallineet työelämän tosiasioita



Melko täyspäisiä lapsista kuitenkin lienee tullut

Pariskunnan jäätkin valuivat vedeksi

ilta-auringon leppeytyvässä lämmössä





Viite: viikon 14 krapuhaaste alkaa lauseella Näköjään tässä kävi näin. Tekstin tulee olla tasan sadan sanan mittainen, otsikko mukaan laskien. Haastetta pitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2025/03/30/sukkulointia/#comments

 

 

 

 








Ehkä keväässä on jotain

 



Niin kauan kuin ruoho pensaat

puut madot linnut kalat uusiutuvat

on sinullakin mahdollisuus



elpyä mieleltäsi ja keholtasi

yhdessä luonnon kanssa, muuntaa

menneet murheet iloksi



antautua uudistuvan luonnon tavoin

sen kasvuvoiman vietäväksi

Luonnonluojan huomassa



Ymmärtää se olennainen, jota kukaan

ei voi sinulle antaa      Eikä ottaa pois:

se hetki mikä sinulla on juuri nyt

 

 

 

 


Ohituksia ja pysähdyksiä

 



Mieleen muodostunut mekanismi

automaattiohjaus kertoo sinulle minkä

vastaantulevan kohdan voit ohittaa



etkä edes näe sitä, minkä kohdan vain

sivusilmällä ja todeta: ei aiheuta

toimenpiteitä, turha tuhlata aikaansa



ja minkä kohdalla: ohhoh, tässäpä jotain

jossa pysähtyä ihmettelemään! Ennen kuin

tajuatkaan sisäänheittäjä on kiskaissut



sinut uuteen tilaan, etkä ehdi selvittää ilmiötä

tutkia tuntojasi ottaa kantaa

joten pidä varasi, lasselasse liten!



Jos voisin antaa nuorelle minälleni

suosituksen, sanoisin: ohita nämä

viimeksimainitut paikat pysähtymättä



Pidä silmällä sisäänheittäjiä

että ehdit väistää, kun lähestyvät

ettei tarvitse taistella



Kiinnitä huomiota niihin asioihin

joita sinulla on tapana ohittaa

ja tajuta jälkikäteen



että ei olisi kannattanut





Viikon 13 krapusanat ovat ohittaa, kiskaista, taistella. Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Haastetta pitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2025/03/23/selityksi/#comments

 

 

 








Siellä missä kuljin kerran

 



SItä maailmaa ei ollut, jossa ollaan

jonkin puolesta tai vastaan niin raivona

että sillä oikeutetaan viha ja tappaminen



Oli valon lisääntyminen, hangen helmiäiset

niiden kostuminen ja pälvet puiden juurilla

makuelämykset talvehtineilla puolukoilla



kehoa ja mieltä virkistävä olotila tästä mitä nyt

ja odotettavissa olevasta, eikä silloin

ajatellut takatalvea, jokaisen kevään seuralaista



Ei ollut mitään ideaa, aatetta, ihmistä

jonka puolesta tai jota vastaan

Oli vain suksiurassa lyhenevät varjot



kun lumi aleni latua alemmaksi

Mäntyjen heräävät neulaset

pörhöllään lämmittävässä tuulessa

 

 

 

 










Raapivia kehiä

 

 

 

Sisäinen kommentoija, armoton: jos vastustat

puutaheinää: älä ole naiivi Jos mies ja puhe

yhtä puuta ne uskotaan todeksi kuten jää

lumi ja höyry  palautetaan vedeksi, jää muuntuu

vedeksi ja  valhe totuudeksi, mäki tasataan

 

Ihanteet kaasutuspuhetta ilmaan

muuttuneet idealismin synonyymeiksi

vastakohdaksi järjelle, joka vertautuu realismiin

joka pistää tunteet sivuun pahuuden edessä:

realismia on menettää alueitaan pahan hyväksi

 

Järjen, tunteiden, arvojen muunnokset

kiertävät kehiään toisiaan raapien, hangaten

pysähtyneiden kehien rajat erottuvat huonosti:

jos seisot kahden puolen rajaa saatat äkkiä havaita

vasemman ja oikean jalkasi lähtevän eri suuntiin

 

Syyllisyys pahasta minkä osaa kuvitella: kuin jo tekisi

Ja hyvästä: miksi et tee?

 

 

 

 

Viite: Viikon 12 krapusanat ovat mäki, hyvä, kehä. Krapu on tasan sadan sanan kirjoitushaaste, jota

pitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2025/03/16/mit-mietin-kun-en-saa-unta/#comments