sanapasanen

Käsipäivää hikoilutti,

halauksesta oli tulla yrjöt

Peiliä hänellä ei ollut,

mutta kissa mökkiläisen jäljiltä

Se somasti kehräsi, kun sitä silitti

Hän säästi sähköä pitämällä

päällä paljon vaatteita

Kapaloihin käärittynä

hän oli elämäänsä aloitellut

Kiikkustuolissa talvivaatteet

päällä se oli loppunut

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/11/476-haaste.html

Alaspäin kohteet niin pieniä,

että pyörryttää

muistella

Ylöspäin sumua, kädensijat sumussa,

kylmä käy lävitse, kun käsi ottaa kiinni

tyhjästä ja heilahdat sivuttain

Kun otteet ja jalansijat loppuvat,

sinne ei voi palata mistä lähti

Voit pudota vain ylöspäin

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/11/475-haaste.html

Lapasensa hukanneen lapsen

lumesta kylmät kädet

lämpiävät omissasi,

elämänsä eläneen vanhuksen käsi

kylmenee kädessäsi

                   Lämmön vaihteluja, jotka

                   virtaavat käsiesi kautta,

                   varastoituvat mieleesi

                 Niin kauan kuin siellä on lämmin,

                 ulkona saa olla niin kylmää kuin on

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/11/475-haaste.html

Kivireppulit maan povessa,

kääntykää kuopissanne:

tekoelämä,

tehty ei syntynyt,

jatkaa siitä mihin lihanne uupui

Tekoäly,

ohjelmoitu ohjelmoimaan ohjelmaansa

jatkaa siitä mihin järkenne seisahtui

Älä enää laula marraskuusta,

sen kuolettavista päivistä:

maanantaina ei maadu kukaan,

tipahda enää tiistaina hautaan,

keskiviikkoisin ketään kuole, eivät

tomumajat torstaina pölyä,

perjantaisin ei ruumiita pestä,

lauantaina laudalla maata,

suntiolla ei sunnuntaina lapiotöitä

Älä enää laula kuolemankuusta,

laula tekoälyelämästä,

laula ikävistä ikävin, kun

kaikki on aina,

ei koskaan kaipuuta

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/11/473-haaste.html

En ole täällä paikallinen, pällistelen salaa silmänurkistani,

olen ehdottanut mielentilakseni paikalliseksi olettamaani

Värähtämättömyyttä

*

Metsän ja rakennusten kiertoaika, pyy lopun edellä

Punaposkilasten kiinteistöinvestoinnit risumajoihin,

nopeat voitot kotiutuvat turvaan ennen romahdusta

*

En ota kantaa kivitaloihin(ne?), oletteko hankkineet ystäviä

väärällä mammonalla, saaneet heiltä ikuisen asumisluvan, ei kuulu minulle

Etsin mielikuvien kerrostumista fossiloituneita ilmaisuja,

vuosien vesi himmentää niitä, pitää pölyn loitolla

Mitä muuta olen

kuin valkosipulin kynsi?

Toiselle aromaattinen elämys,

toiselle ällöttävä lemu

Syksyllä istutettava, hyvin talvehtiva

Märältä tuoksuva kivi, jonka kylkeä

ahven kiertää ja näykkii?

Sisäveden laimea, suolaton haju

mereltä reputetun hätävara?

Kompromissien murtovesi,

johon joet laskevat ja valaat eksyvät?

enkä tiedä maailman rakentuvan siten,

että sitä ei voi purkaa

Ainoastaan räjäyttää

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/10/470-haaste.html

Märkähattu karjapaimen pakeni päissään

härkää haassa, härkä särpi märän särästä

Jäällä jäärä jäi jyrän alle:

märkä läntti kuivan veden päällä

Juokse sinä orhi

kun perässä on karhi

ja pelto on tulvinut tielle

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/10/470-haaste.html

Tuuli riisuu puita, pukee maata

Maa ujostelee uutta asuaan,

sävyttää ja pilkuttaa sitä näkymättömiin

Maan ajatukset eivät ole tuulen,

puiden jo keväässä

Tämä on pitkä maa, paljon on kierrettävä

ettei hukkuisi, ettei törmäisi puuhun,

että kohtaisi matkallaan toisen ihmisen

Kapea maa tämä on, toisen ohittaminen

voi silpaista pompasta napit

Hyvä maa, vahva maa:

Jumala on linna ja Linna on jumala

Hyvä täällä on pitkän, ei pää kolise kuhmuille

Karjalan honkiin, mitä tykkitulelta säästyi

on jauhettu alapään pehmoksi,

hyvä täällä on lyhyen: pensaita riittää

piilottaa molemmat päänsä

Pitkä ja laiha maa tämä on, mustat listat

ovat pitkiä ja valkoiset tummuvat sitä mukaa

kun niihin nimiä kirjoitetaan

Jano ja nälkä täällä on aina seuranamme,

on vara juoda ja syödä itsensä hengiltä

Sata vuotta sitten vaari teki sivustavedettävän

männyistä, joiden nilaa oli revitty petuksi

Vieläkin voi vanhassa metsässä tavata puita,

joiden kuorettomissa syvennyksissä

on soikeita järsimäjälkiä

Tiedän että tiedän:

tämä on paras maa mitä tiedän,

tänne ah tänne toivon

Tuhkanikin

Sää pysyy pääosin,

mutta rakoilee paikoin

sumua

Öiseen aikaan

varoituksia ei voimassa

(usko niitä kuitenkaan)

Jatkakaa samalla mallilla,

yllättää se aina kuitenkin

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/09/468-haaste.html

Keskellä synkkää syksyä,

elämän pientä keveyttä

puolukka putosi varpailleni

ja kynsi meni mustaksi

(Anteeksi se olikin

litsaantunut mustikka)

Keskellä synkkää syksyä

hippiäinen hilisi kuusessa

ja ikkunat sirpaloi sisään

(Anteeksi se olikin järistys)

Keskellä synkkää syksyä

hirvimies tähtäsi

hirvikärpästä ja se vilisti

piiloon niskavilloihini

keskellä synkkää syksyä,

elämän pientä keveyttä

Älä tarkkaile tätä kuin esitystä,

tämä on veto, joka tahtoo sinut mukaansa

Veto on kaikki eikä sen ulkopuolella ole mitään

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/09/465-haaste.html