sanapasanen

Suven kukat varsissaan

hytisevät pohjatuulessa,

veneet laitureissaan,

sieponpojat pöntön pohjalla

Jossain flexi napsahtaa,

kun koira vainun saa jääkarhusta

Sade alkaa vasta iltapäivällä

Palanut on kyläsepän paja,

vaiennut läkkisepän vasara,

vaan reppu eteisessä odottaa,

on toivon heinäkuu

Mikä minua painavia

käskee kirjoittamaan, isovarpaita

niihin vain potkitaan

Podetaan mustaa, irtovaa ja

uutta kasvaa kynttä koko vuoden

Laineen

kevyt loiskahdus kiveen,

pysähdys rantaviivan hiekkaan

Mustikanlehtien ja kuusenkerkkien heleys

murtuu pian maastonvihreäksi,

pihlajankukilla on jo patinaa

Ihmiset paatuvat kesän täyteyteen,

kyllästyvät rauhaan, alkavat kaivata

sotaromantiikkaa

kuin elokuun kuutamoiltoja

Asetu siihen kalliolle,

ota ote sen kolosta

ettet huuhtoudu veden mukana

Anna aaltojen tulla, liikutella sinusta

kaikki mikä ei sinuun kuulu

Tuntuu kylmältä, hytiset,

haluat antaa jo periksi,

malta hetki vielä, vesi vetäytyy

Aurinko kuivaa, kaikki sinussa

asettuu kohdilleen

Pistin tyynyn alle seitsemän

nokkosta: lupasin tanssia

kanssasi avojalkanokkostanssin,

vikkelän kuin tulisilla hiilillä

Ennemmin möisin sata vuotta maatani

kuin söisin niistä nokkosista tehtyä keittoa

Torstaina lauma tuhtia nuorisoa Alkossa,

lausuttuna tavoitteena neljän päivän putki

Mitä ylistävää voi sanoa Suomen suvesta,

se on niin ärtynyt kaikista kuvauksista

Katsoo kylmäkiskoisesti ihmiskulissiaan:

parempi minulle, että heräisitte

öljynhajuisella teollisuusalueella

*

Lehtokerttu kertailee loputtomia tarinoitaan

riemulla, joka tunkee turran mielen sopukoihin,

sen aina uusi viini virtaa vanhaan leiliini

Koettelee nahkani venymiskykyä

Oi Rosopehkiäiseni, Pulskahelysieniäiseni,

sinä Ontomantokuntikas, mokomakin

Suorasuusulkukotilo! Koko kauniin maailman

sulle annan, Altain kristallijärven, jossa

Ville Haapasalo liottelee krapulaansa,

jos vain suutelet poskeani, joka kasvaa

nuppijäkälää

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/06/460-haaste.html

Kaikki mitä tapahtuu

valetaan sulaan lasiin,

muuttuu lukituiksi kuviksi

Sanat kerätään lippaaseen

ja se suljetaan,

Eivät ne sopisi kulkemaan solasta,

jonka kautta tie jatkuu

Piilotan kirjaimet onttoon matkasauvaan,

ne kulkevat mukana tunturiin,

jonka kiviin meri on huuhtonut

omat merkkinsä

Kun ne alkavat resonoida sauvan kanssa,

tiedän olevani perillä

Menneet asetan järjestykseen

päähänpinttymilläni

Tuleviin varaudun ennakkoluuloilla

Siinäpä se nykyisyyskin kuluu

*

Selitin juuri aavistamaani

Ehkä hyväkin ajatus,

meni pilalle huonoilla sanoilla

*

Puhuttelin usvaa, suuni ilmavirta

ajoi sen tiehensä

Annoin sen ympäröidä itseni,

näin asioita, joista en ollut tiennyt

Sanassa on jotain hämärästi tuttua:

pari viikkoa tunnetta kuin olisi pudonnut junasta,

kierinyt penkkaa, tunnustellut pökerryksissä onko ehjänä

Sulanut sitten kesään kuin voi leivän päälle auringossa

Hätkähtänyt jossain vaiheessa,

että enää pari viikkoa aikaa

olla tekemättä kaikkea sitä mitä aikoi

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/06/457-haaste.html

Lehtisilmut paisuvat,

taivaanvalo oksiston läpi vähenee

Hiirenkorvien jälkeen viherseinä on valmis:

aurinkoisenakin päivänä hämärä

viihtyy huoneessani

Sinä senkin siipityyppä töyhtöhyyppä,

syöksyilet tukka putkella mustan pellon yllä

Multa menisi pää sekaisin, en osaisi ylös takaisin,

vaan peltoon mätkähtäisin, hengetönnä jäisin

lautasäkeen alle, lannoitteeksi leviäisin peltoon kaikkialle

Luota sinä siipiisi, syöksähtele ylösalas hempukkasi iloksi

minä luotan koipiini, pompin kynnöspellon poikki

omaksi olokseni

Sinua ahdistaa, että jotkut eivät vastaa tervehdykseen

Ne koulivat sinua ettet piittaisi

Voisivat sitten sanoa, että niin on ollakseen,

mikä se luulee olevansa

Vaistomaisesti olet pysytellyt erillään

välttyäkseksi samuuden kaavalta

Piittaa edelleen, anna siiventyngillesi mahdollisuus,

älä Janten laille, kuten moni meistä

Mies kulmabaarissa,

hammasta särkee

Ajan hammas syö rautahammasta,

ruoste valuu suupielistä,

suden kulmahampainen irvistys

Mielessä utuinen muisto maitohampaista,

maitolaiturin ajasta

http://runotorstai.blogspot.fi/2017/05/455-haaste.html

Olen neljän viitan tolppa risteyksessä

kaikkien ilmansuuntien keskiössä

Viittaan neljään, en mihinkään

(runoilija söi kirjaimet nälkäänsä)

Kulkija kysyy mikä vie Roomaan

En vastaa, että kaikki tiet tulevat sieltä

*

Näetkö viittani, jonka kärki on murtunut

Siitä meni Connecting People,

Millaista ohisohimista!

Kun ei malta,

päähänpinttymä ulostuu kynällä

Syöksy- ja nousukierteen edestakaisuutta

Levittäisi mielensiipensä,

antaisi liitää

Ahku fammu vammu

Emo emä enni eukko eiti

Muori mutsi maammo mummo    mummu mummi mamma

Nanna nenna tummu

Äiskä äippä äitsä äity     äitikkä äitiliini