sanapasanen

hädin tuskin koputus erottuu hymnien virrasta    illan hämärässä

kävelen ulko-ovelle ja kuiskaan: tule sisään!          Hän tulee vielä

hiljaisemmin kuin  kuiskaus     istuutuu pöytään     katsoo silmiin

sanoo että alkoikin jo hieman palella      lämmitän kiireesti glögiä

Hän lämmittelee hetken kämmeniään lasin ympärillä ennen kuin

skoolaamme pitkälle yöhön         luemme yhdessä ajatuksia ilman

sanoja ja kerromme kuulumisia  ilman puheita       välillemme ne

jäävät kuten riippusilta luottaa vaijereihinsa     kuohuvan kosken

yllä    lopulta hän sanoo      että pitää mennä       ettei äiti huolestu

lähtiessään hän ojentaa kortin   etusivu on tuttu    kääntöpuolella

ristiässä

jätelautat kiertävät meren silmää

pulloina ja pusseina riekaleina hiutaleina

miljardeja tonneja joista syntyy miljoonittain

muovilintuja muovikilpikonnia muovihylkeitä muovimerileijonia
muovivalaita muovidelfiinejä

joka jouluyö pyörre kiihtyy massa tiivistyy

nousee spiraalina korkeuksiin

joka jouluyö syntyy

edellistä korkeampi muovijätejoulukuusi

loistaa muovikoristein

Trashatlantis ja Great Pacific Garbage Patch
toisillensa mantereiden yli vilkuttavat valojansa

joka jouluyö ammoin uponneet

aarrelaivat nousevat        ryöstösaaliineen

pyörrekuusten alle kiertämään

kuin viattomat lapset

joka joulun jälkeen

uudet muovihylkiöt

aloittavat purjehduksen

kohti meren silmää

kahdentoista vuoden jälkeen

auringon ja suolan haalistamat

pyörrekuusen koristeina loistavat

muovilintuina muovikilpikonnina muovihylkeinä muovimerileijonina
muovivalaina muovidelfiineinä

pidän ajatuksesta että on

kaukaisia saaria

minulla on pääsy niihin

vain mielikuvien kautta

en halua olla osana

pääoman tavaran ja ihmisten

vapaata vyöryä

jätän tilan väljäksi ajatuksille

kylästä kylään mereltä merelle

jätän tilan rauhaan

kuten en revi harvinaista kasvia

nähdäkseni sen juuret

se on vapauteni maksimi tilassa maapallo

luulet tietäväsi reunan ja tien

kaikki luulijat liikkuvat kohti keskiötä

pitkin omia sektorilinjojaan

tietämättä toisistaan       hämmästyvät

kun tapaavat keskipisteen sumpussa

eihän sen näin pitänyt

kun kuljet keskiöstä ulos poikkeillen

sektorilta toiselle       ymmärrät

ettei ymmärrys riitä      osaat sitä kohti

missä määrättömyys ja harvinaisuus kohtaavat

todennut siinä missä kulloinkin olet

päättymätön

yläkoulussa hän silppusi

palautetun kokeen käytävälle:

historialla ja uskonnolla ei mitään väliä

nyt hän uhoaa

isänmaallista paatosta

leijonapaita päällä

napsii kuvia liehuvasta suomenlipusta

liittää naamakirjaan

palan sotiemme historiaa

kantaa kylttiä Suomi suomalaisille

uuspatriotismin aallokko loiskii

kuin Itämeri Kolera-altaasta

myrskyn aikaan

rantateitä poikki

pieni lisäys

vuotuiseen lämpökertymään

kaasua lisää ilmakehään

kaikki rantatiet katkeavat

yhä massiivisempi ryntäys

kohti ylänköjä       kohti pohjoista

aatehistorian ja luonnonhistorian

vääjäämätön (?) ristiaallokko

talven lämpöennätykset paukkuvat

leijona tarkenee jo

ilman talviturkkia

pelkkä leijonapaita päällä

raja-asemalla käpälässä

polttopullo

torjumassa hyökkäystä

ilmansuunnasta josta itse tuli

tanssahdellen käyrällä sapelilla

tuolla perinteisellä pohjoisella

kynänteroitusvälineellä

kettu virnistelee viekkaasti

mokomakin tarhakarkuri

kosteaa lunta maa ja ilma täynnä

kuljen

poluttomalla polulla

jälkien ikä on lyhyt        teen uusia

entistä syvempiä        kävelen

että ne peittyisivät

haihtuisivat kohinat takana

visiot edestä         lumiuutimissa

ajatus        kaksiulotteisuus

jos haluat häivyttää

polullesi lankeavan

varjon

sinulla on oltava yhtä

kirkas valo kuin

varjon aiheuttajalla

auringosta on hyvä

pysyä riittävän kaukana

olin kolme kun oivalsin tuulen synnyn:

koska puut heiluvat

seisoin valetuilla portailla joissa

oli vuosiluku 1936

samanlaista järkeilyä Berliinissä silloin

nyt lepäät havuilla et nosta

valpasta odotuksen ja ihmettelyn katsettasi

et lyö etutassuilla leikiksi

ja takatassuja sivuille kuin hiihtäjä suksiaan ylämäessä

et heittäydy olkasi yli kieriskelemään

kuin painija molskillaan

lepäät nyt havuilla tutussa asennossa

kuin kettu kerällä häntänsä suojassa

kuin koivun katveessa kesäpäivänä

havuja alla havuja päällä ja multaa

ja tämä marraskuu

kaikki kuusitoista marraskuuta

vuosiesi jäljet

mielissämme

muistojäljet

sama se onko aseen nimi

peacemaker vai parabellum

tai sarjatulta purskeena

tai jatkuvana tulena

si vis pacem

                       para bellum

sama räiske ja todella:

himoittu rauha nopeutetusti

kaatuneille

kaikki kaadumme

mutta mitä kadumme jos