hädin tuskin koputus erottuu hymnien virrasta illan hämärässä
kävelen ulko-ovelle ja kuiskaan: tule sisään! Hän tulee vielä
hiljaisemmin kuin kuiskaus istuutuu pöytään katsoo silmiin
sanoo että alkoikin jo hieman palella lämmitän kiireesti glögiä
Hän lämmittelee hetken kämmeniään lasin ympärillä ennen kuin
skoolaamme pitkälle yöhön luemme yhdessä ajatuksia ilman
sanoja ja kerromme kuulumisia ilman puheita välillemme ne
jäävät kuten riippusilta luottaa vaijereihinsa kuohuvan kosken
yllä lopulta hän sanoo että pitää mennä ettei äiti huolestu
lähtiessään hän ojentaa kortin etusivu on tuttu kääntöpuolella
ristiässä
sanapasanen 
Vastaa