sanapasanen

’kaikki mikä virtaa       pysähtyy

pupillit jäätyvät laajuuteensa

valkoiset rystyset ohjauspyörään

liikennevalot vaihtumiseensa

vain tyttö suojatiellä

h i d a s t e t u s s a l i i k k e e s s ä

jokainen millisekunti

kestää minuutin                   ikuisesti

koivujen vihreää vähän

keltaista takana kuuset

tummat kuin pohjoinen yö

tuohiset rungot takana kallio

tumma kuin pohjoinen yö

valon lähde on laskenut mäkeä

justeerin mustaan terään

perse verillä

hän kertoi hänen vatsalihaksensa romahtivat

hänen naapurinsa ja osavaltiomme kuvernöörin vaimo

todistivat hänen vatsalihastensa romahtamisesta

yrityksemme personal trainer tarjosi apuaan

vatsalihasten romahdukseen

hänen ja tehokkaan tuotteemme (The Anticollapse)

ansiosta hän pääsi eroon romahtaneista vatsalihaksistaan

jos sinulla on ongelmia käänny luottamuksella puoleemme

sinunkaan ei tarvitse elää romahtaneiden vatsalihasten kanssa

neljättä koneellista ämpäriin tyhjentäessäni poimuri kimposi kädestä ja kolisi

pitkin kiven kylkeä kuulin tutun urahduksen huikkasin tuu pois sinut on nähty

Karhu kömpi kahden pikkukuusen muodostaman suojan takaa sen näköisenä

että oli ollut päiväunilla kertoi nähneensä taivalla Otavan nyökkäsin karhut

eivät erota unen ja toden maailmaa toisistaan enkä katsonut vaivan arvoiseksi

alkaa moisesta saivartelemaan mitäpä se haittaa näin meidän kesken kysyi

vähän nolona piarasinks mää sanoin äänen lähteeksi muuatta näyttelijää

joka oli pistänyt sen sitten runokirjansa nimeksi ja niin sai uusi taideteos

syntynsä kustannusyhtiö Otavan toimesta jatkoin vielä itsekin haaveilevani

sellaisesta uroteosta Karhu valitti pudonneensa kärryiltä lohdutin että niin

minäkin nyt pitää tyhjentää rakko ettei tuu housuun samalla mietin mikä

kannattaisi pistää runokirjani nimeksi selkäni takaa kuulin Karhun

kommentin: mulla ei tuu koskaan housuun  – hei tuohan kuulostaa hyvältä:

mulla ei tuu koskaan housuun siinä se oli! nimi joka ei sisältöä pahenna

jos ei sisältö nimeä enää tarvitsee vain keksiä muutama runo kansien

väliin ja se on siinä! vuolaasti kiittelin Karhua poislähtiessäni se raapi

päätään vähän ymmällään ja varmaan pyörittelikin sitä en enää katsonut

taakseni marjaämpäri pyöräntangossa päästelin metsätietä toistellen

mulla ei tuu koskaan housuun!

viitteet: http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirjat/antti-holma-kauheimmat-runot/2100003

https://sanapasanen.wordpress.com/2013/07/24/sola-dei-gloria/

kylän aamuaskareet                uneliaat

rutiinit ovat geopoliittinen suojamuuri

kauhun ja terrorin kokeneelle

lepokeidas     sateenapea vehreyttä

murtavat viivästyneen kukinnan väriläiskät

koivuissa jo häivähdys keltaista

ei johdu totisesti kuivuudesta

vesikuuro rappaa bussin ikkunaa

kylä häviää maisemaan kuin järven pohjaan

kaksipii kertaa juonen säde on valheen kehä

päättymätön kierros toisensa jälkeen       lopulta

käärme menee pyssyyn  sille syötetään panokset

carpe diem ja muuta paskaa

rikastetun jätteen iskeytymä

iskanderohjuksen kärjestä päin iltaruskoa

sitä rantakivillä ihailevien hanhien selkään

raskaiden ajatusten kärki tonkii pirunpeltoa

täällä syntymisen ja kuolemisen luottokorttivyöhykkeellä

mysteeriä kynnetään etsien sanaa

joka pysähtyisi kohdalle      mutta

vilistävät ohi sadasosasekunti per kappale –vauhtia

kuuluuko tämä johonkin

vai onko tämä se jossa kaikki on

moraalin jakolasku ei mene tasan

viisauslauseiden jakokulmassa

mikä määrä tietoa

on katoamassa

koiramme mukana:

ainakin kuudentoista talven

postinkeltaiset viestiketjut

heinätupsujen hajukirjeet

eikä ole hakkeria joka ne avaisi

ei digiarkistoa johon niitä tallentaa

voi hiljaisen tiedon katoa!

jos silmä tunnistaisi olevansa

silmä        ei se kuitenkaan

voisi nähdä itseään

jos tuntisin mammutin Olemuksen

olisi sivuseikka          näyttäisikö Se

norsulta      vai           kirahvilta

vierailin mustikkaplaneetalla

mustikassa

koversin sisältöä lusikalla suuhun

lujuuslaskelmien

puute kaihersi

kuinka ohueksi voin syödä

ennen kuin kuori

romahtaa päälle

kun tulin mustikasta

sininen olin

sisältä ja päältä

siniset sormet

sinisin ajatuksin

illat käyvät hämäriksi

yöt pimeiksi ja alan taas ihmetellä

miten on mahdollista

nukahtaa ja herätä

eksymättä siinä välissä

johonkin luolastoon

sen lepakkoisiin sokkelovesiin

lintujen aamulento yli spitaalisten muurien

saa auguurit vapisemaan

sunnuntaisateen jälkeiset

harmaa aamu

kuulostaa paremmalta kuin

näyttää

harakan siivet

vatkaavat viriävää ilmaa

ojakärsämöllä

on presidentille asiaa:

pietaryrtti ahdistelee

korkealla katveellaan

värisokeat muurahaiset

touhuavat että

tulee hyvä päivä

äiti kuoli

kitui kuukauden sairaalassa

sitä ennen erinäisiä aikoja

sadan vuoden aikana

monet ottavat osaa

minä otan sadan vuoden

aurinkoiset päivät

asettelen arkkuun

pehmikkeiksi

Eri kielet ovat, että se outous,

kun ei ymmärrä toista, pysähdyttäisi

Että syntyisi kuuntelemista,

korvat aukenisivat ihmettelemään

erilaisia ihmisiä,  toisenlaisia kieliä

Kuten lapsi kokeilee laatikon aukkoihin

kuutioita pallon koloihin, kolmioita kuution,

sovitellaan yhteen sanoja ja ilmaisuja,

ihmisyyden muotoja yli rajojen

Ilmaan nousevia höyhensanoja,

malmikiven sanoja pohjamudan syvyyksiin,

läpi jään ja kylmän veden,

villityssanoja kuin viina päähän

ja tyrmäyssanoja leukaperiin

Sanoja jotka imeytyvät ihmiseen kuin ravinto

Mitäpä siitä,

jos en kieltäsi ymmärrä,

enhän ymmärrä aina niitäkään,

joiden kieltä osaan

Puheesi on kiehtovaa musiikkia,

sanasi ropsahtelevat kuin

lämpimät sadepisarat

Mitäpä siitä jos en kieltäsi ymmärrä,

silmäsi ymmärrän

Älä kiellä kieltäsi, älä anna pois

Kieli on syntynyt ja kieli on

annettu syntyneelle

Jos se otetaan pois, jää tilalle

mykkä surun aukko, jää

niin monta reikää kuin sanaa,

tyhjät silmäkuopat, sammuneet tähdet

Kun sanat palaavat ja kieli,

pilviverho repeää ja tähdet syttyvät

öiselle taivaankannelle

aamu alkaa sarastaa

ja linnut laulavat

kukin kielellään

 
viite: http://www.helsinki.fi/sup/ajankohtaista/vaitos_pasanen.html