neljättä koneellista ämpäriin tyhjentäessäni poimuri kimposi kädestä ja kolisi
pitkin kiven kylkeä kuulin tutun urahduksen huikkasin tuu pois sinut on nähty
Karhu kömpi kahden pikkukuusen muodostaman suojan takaa sen näköisenä
että oli ollut päiväunilla kertoi nähneensä taivalla Otavan nyökkäsin karhut
eivät erota unen ja toden maailmaa toisistaan enkä katsonut vaivan arvoiseksi
alkaa moisesta saivartelemaan mitäpä se haittaa näin meidän kesken kysyi
vähän nolona piarasinks mää sanoin äänen lähteeksi muuatta näyttelijää
joka oli pistänyt sen sitten runokirjansa nimeksi ja niin sai uusi taideteos
syntynsä kustannusyhtiö Otavan toimesta jatkoin vielä itsekin haaveilevani
sellaisesta uroteosta Karhu valitti pudonneensa kärryiltä lohdutin että niin
minäkin nyt pitää tyhjentää rakko ettei tuu housuun samalla mietin mikä
kannattaisi pistää runokirjani nimeksi selkäni takaa kuulin Karhun
kommentin: mulla ei tuu koskaan housuun – hei tuohan kuulostaa hyvältä:
mulla ei tuu koskaan housuun siinä se oli! nimi joka ei sisältöä pahenna
jos ei sisältö nimeä enää tarvitsee vain keksiä muutama runo kansien
väliin ja se on siinä! vuolaasti kiittelin Karhua poislähtiessäni se raapi
päätään vähän ymmällään ja varmaan pyörittelikin sitä en enää katsonut
taakseni marjaämpäri pyöräntangossa päästelin metsätietä toistellen
mulla ei tuu koskaan housuun!
viitteet: http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirjat/antti-holma-kauheimmat-runot/2100003
https://sanapasanen.wordpress.com/2013/07/24/sola-dei-gloria/
sanapasanen 
Vastaa