kauniit kakut menevät kaupaksi
epäileminen sisältä silkoksi silkkaa negatiivisuutta
niin on kuin näyttää näyttävän
ja näyttävästi muotoiltu esine asia ihminen
on enemmän kuin puoliksi myyty
on sentään suloista
jymäyttäytyä muodikkaasti
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/10/339-haaste.html
puukala airoevät melapyrstö
on vakaa kokea verkkoa pikkuaallokossa
siikaa siikaa siikaa mateen jäljiltä alapaula
solmuilla hauelta pätkä verkkoa
kalikalla armoton armollinen isku
taimen on heittänyt jo henkensä käärinliinaan
taju pois kurkku auki suomut pois vatsa auki suolet pois ja pää poikki
tämä on kurkunleikkajien saari universumissa
tuuli riepottaa vaahteran
litteitä kouria pitkin katuja
kertyy
kuolleisiin kulmiin kähisemään
kunnes puhuri keksii keinon
lonkkavaivainen mies tukeutuu seinään
ja ledien okaiset valokehikot kadun yllä
kuin Kristuksen kruunut
heiluvat johdoissaan kun ambulanssin ujellus
syöksyy korttelin takaa korviin
tässä kuopassa olen
pilaantuvaa lätäkköä
hukun roskiin pitää löytää hiekkaa
jonka läpi tihkua karistaa selästä paska
löytää tiehyt jota pitkin norua
isompaan väljempään raikkaampaan
puroon jokeen virtaan ikiaikaista veden tietä
matkata makeana suolaisena yli ulapoiden
loiskahtaa kaukana valkoiselle rannalle
roiskahtaa yli kalliopaaden
lasten hiekkalinnan vallihautaan
alligaattorin väijyvedeksi
hyökkäjiä pelottamaan
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/09/337-haaste.html
peilistä näkyvä
ei paljasta miehelle mitään
niistä tunteista jotka hänen sisällään liikkuvat
naamani on saapasnahkaa
pinnassa kelmeä vaha
tuntohermot tuskin välittävät
sormien kosketusta kasvoissa
hän tuntee paniikin nousevan:
nahkan alla komeroon suljettu lapsi
joka takoo ovea eikä kukaan kuule
jostakin nousee mieleen komeron
takaseinästä alkava salakäytävä
sinä hyppäsit lähtevään laivaan
minä jäin rannalle
omaa paattia rakentamaan
sinä seilasit veden päällä taivaan alla
minä sekaviin piirustuksiin
telakalla väsyin syventymään
yössä kuin laivat me kohtaamme
kunnes liumme pois
sinä jouduit moneen meren vaivaan
alukseni kohtalo rannalla
on lahota ja ruostua
kaikki laivat tästä satamasta
ovat lähteneet on jäljellä enää
lautta johon on pakko suostua
yössä kuin laivat me kohtaamme
kunnes liumme pois
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/09/336-haaste.html
sumajuoksijan
ei ole vara pysähtyä
pakko pysyä vauhdissa ja rytmissä
pölli pölli pölli pölli
veden yli vastarannalle saakka
*
etäisyys
elämisen idean
ja sen toteutuman välillä
on kuilu
joka vuosien myötä
täyttyy
itkuista ja nauruista
välinpitämättömyydestä
ylikuljettavaksi
pallo on pyöreä on optimaalinen muoto
laajenemiselle paine jakaantuu tasaisesti
kaikkialle kuin tasavero pyöreä pyörii
parhaiten sillä on valkoisimmat hampaat
ja hehkein hymy pyöreästä riittää kaikille
se säilyttää muotonsa kulman kulmaa ei
hatussansa ole jos on ei se ole porvarin hattu
naiset tarjoavat miehet syövät
hullukaalikeittoa kenttäkanuunasta
tehdään huutojako kahteen
mejamuut mejamuut
runoilijat kaivavat
sankarimyytit haudoistaan tilalle lasketaan
nuorukaiset vastajäähtyneet
äidit laulavat velisurmaajaa
kaiken nähnyt täysikuu kiertää hitaasti
tarkastamassa maanpiiriä sen verenhukasta
ja pelosta kalpeita joukkoja asentoon
jähmettyneitä pellon reunoilla
on sydämessä reikä josta verinoro
valuu maahan kasvaa virraksi
jonka kohina on kostonhuutoa
kuuro kuu ei sitä kuule
sen toinen silmäkin repsottaa
ja suupielet ovat vinossa
kun se sukeltaa takaisin pilveen
tiuskaisten että jatkakaa
ja aseiden suuliekit
syöksevät valoa yöhön
reikäsydämiset kaatuvat ehtien
lähettää viimeisen tervehdyksen
liipaisinsormestaan sinne jonnekin
siellä jossakin pimeässä laaksossa
on kansa joka rukoilee:
Herra jos sinä olisit täällä
he ampuisivat meidän sijasta sinua
sillä on parempi että yksi kuolee
kuin koko kansa joka syö ja syöttää
hullukaalikeittoa ja jonka
sydämessä on reikä josta verinoro
valuu maahan kasvaa virraksi
jonka kohina on kostonhuutoa
aurinko ja viriävä ilma
jahtaavat yön kosteutta
se pakenee savuna pitkin leikatta peltoa
pisarat paljastavat sängessä
ansaverkoston kaunis on kuolla
kauniimpi kävellä ilman askelmerkkejä
päin nousevaa valoa
*
sumupilvi pihtaa aurinkoa
koko aamupäivän
valonkorjaaja liikkeellä
hyvissä ajoin illalla
*
eivät nämä päivät ole
sitä varten että sinun
pitäisi niitä potea nauttia tai
surra että kohta karkaavat
ovat kai ihan muuten vaan
kuten sinäkin ihan vaan
muukalaiset korkeuksissa
matkalla maailman ääriin
se ei ollut satakieli
mustan mullan pellolla
muukalaisten riekaleet
se ei ollut satakieli
verirahat kelpaavat
sinetöidyt huulet
viljapelto veripelto
poika osasi mikä on osasi
muukalaisten metallihautaan
se ei ollut satakieli
(viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/09/334-haaste.html
MH17/MAS17 17.7.2014)
saappaat jalassa
sateessakylväjä sateeseen kylvetyt
kuolevat
kasken tuhkaan
syntyvät
korjaajat oras itää
vilja savuaa
tuleentunut elo palava pelto
leikkaajat kumarassa (kuin saappaat riisuttuina)
sirppivät sitovat kuhiloivat riihittävät
korpirukiin sato satakertainen
elo joka siirtää kuoloa
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/09/334-haaste.html
kaikki mikä ei pysy eikä mikään pysy
entisellään
pienenee tai kasvaa
kansantalous lehmänhäntä valtionvelka
venäjänpelko vehnäpelto ja kaura
kynnet ja multa
niiden alla pienet eliöt
osta pois sika säkissä
kasvaa säkki ei
äly kasvaa koneissa korteissa vaatteissa
ei päässä säkki
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/08/333-haaste.html
aamulla kannoin kompostoriin
hännän kaikki mitä
oravasta jäi
kissan jäljiltä Putin
ja Porosenko Minskissä
tänään
mennään näillä vai…
joka kerta kun kysymys miksi
nostaa päätään
työnnät kätesi
suurennuslasin polttopisteeseen
joka kerta yhtä varmasti
kuin aurinko on ja kipu
merkkinä tuntoaistisi toiminnasta
palohaavojesi arvissa
oikeudentunnon kertomus
kätket ne kuin itsensäviiltelijä ranteensa
pitkillä hihoilla kadonnut
säkki ja tuhka yhteisö
naavaisten kuusien keskellä hiljaisuus
hämärä joka kutsuu itsestä pois
keskelle itseäsi päivät
varisevat
numeroimattomina irtolehtinä
yksi toisensa jälkeen
kun maa kääntää
viilletyt kasvonsa sisäänpäin
nämä valkotiiliset ylpeät palatsit
koristeltu luodinrei`illä
kuin autiuden hengitystiehyet
kiislojen pesäkolot jyrkänteillä
säilyvät asuttuina
ja rytmikkäät tyrskyt kallioita vasten
jatkavat vielä kun tiilet ovat tummuneet
sortuneet raunioiksi ketun ja kärpän asua
vuorten himmertyvä siluetti
myrskylinnut nousuvirtauksissa
ihmisen sielu eksynyt miekkavalas
signaalien ryteikössä
annanko itselleni oikeuden olla kestämättä
maailmaa semmoisenaan
että aina jossakin losahtaa
sulkeutua mukavuuteeni
rajalla sokeat silmät ja kuurot korvat vartioivat
rauhaani mukaanlukien ihmiset
joista pidän
heidän ne puolensa joista pidän
heittäisinkö osan itsestänikin rajan taakse
vai hyväksyisinkö semmoisenaan
ihmiset ja asiat kuten ovat
ja ajan
kenelle kuuluu käännellä kalenterinsivuja
sinä päivänä kun ihmiset pakenenvat vuorille
yksi päivä on kaksi päivää
sukupolvien pituinen leiri vuorilla
läpi pölyn ja sateen hien ja kylmän
kaikuu elämän ja kuoleman kummallinen laulu
sisälläsi oli polte kauas
tästä kylmästä
se seurasi mukanasi huomaamatta
sait nimen jäänainen
nainen joka ei jää mihinkään
moni mies kävi kuumana jäähyllä
silmäripsiesi varjossa
kaikki keskikesän kliseet
kokoan kokoksi karjaisen
klikkaan katkaisijaa kaukainen kumu
kuin kitkutkatkut kesän koleus
kestäköön kai kuolemasta kerran
kasvaa kevät kaidat kundit
katkokävelyllä käyvät kolinalla
kihertävät kiljuissaan
kaljamaha kaukainen kuvitelma
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/06/332-haaste.html
sanapasanen 