sanapasanen

Maantie ole mikään Maan tie

Maa ei tietä tarvitse, kulkee hyvin ilmankin

kiertoradallaan auringon ympäri ajasta aikaan

Hyvin ja hyvin…, jos junassa tai bussissa

olisi samalla tavalla häiriköivä matkustaja

hänet poistettaisiin välittömästi kyydistä

muiden matkalaisten turvallisuuden

ja viihtyisyyden varmistamiseksi, nyt on lupaavia

merkkejä, että ihminen aikoo poistaa itsensä kyydistä

Vaikka sanotaan että maantie vie sinne tai tänne

niin ei se minnekään vie, kulkuneuvo tai jalat vievät

kulkuväyliä pitkin, ne on nykyisin päällystetty asvaltilla

eivät enää pölise ja ärsytä kulkurin silmiä ja kurkkua

omin jaloin kulkijat vain ovat kadonneet, eivät maantietä

eivät Maan tietä, vaan maan tietä, kaikille pakolliseen syvyyteen

viite: viikon 10 krapuhaaste on aihe: MAANTIE. Kirjoituksen tulee olla tasan sadan sanan mittainen. Haastetta pitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2025/03/02/siipirikko/#comments

Tuttavuudesta ystävyyteen

ei loikata kuin ojan yli

Hypyn aikana oja voi levitä joeksi

joki järveksi, ihminen meren aavaksi

Voisitko olla kivi, jolle loikkani yltäisi

voisinko olla saari, jolle jaksaisit uida

voisimmeko olla vene, joka uskaltaisi

tuntemattomalle merelle

Musta pilvi TT:n ympärillä          Jyrisee ja salamoi

ihmiset odottavat laintauluja, sieltä hän laskeutuu

päässään punainen lippis MMGA, kukaan ei tiedä

miksi ensimmäinen A on korvattu M:llä

mutta D tietää, hän ohjeistaa P:ia:

kuten tunnettua, hän on tyhmä ja altis imartelulle

sinun tarvitsee varoa vain, ettei hän huomaa

sinun ajattelevan niin Ei siitä tosin ole

suurta vaaraa, sillä hän on niin täynnä itseään

ettei voi kuvitella itsestään sellaista

Jos jotain ongelmia sattuisi, vedätät häntä

lupauksella rakentaa TT myös Punaiselle torille

Mutta se lippis… D:n idea ja P:n lahja T:lle

A(merica) on vaihdettu M(e:ksi), sillä onhan

hän sitä mieltä että       I´m America

make me great America!

Muistatko, tiedän että muistat, miten houkuttavalta

kaikki tuntui silloin: tie auki maailmaan, jonka halusit

jolle halusit antautua, oikein flirttailla sille

Lähteminen oli tunnetta vapaudesta

tuntemattomuus uteliaisuuden, ei pelon kohde:

täältä tullaan elämä ja kaikki sen kliseet todellista

Nyt mitä vähempi lähtemistä sen parempi

aina jonkinlainen kynnys ja ahdistus ylitettävänä

Huoli muidenkin lähtemisistä

Ei huonoja kokemuksia, ei tilastoja joista

perusteita pelolle, tuskin pelkkä ikäkään

järkikään ole kasvanut, media ja kuvittelukyky?

Kulkevathan ihmiset, enemmän kuin koskaan

ympäri maailmaa tallaten ihmisten pihoja kuin

vaellukselle lähtenyt sopulilauma   Kameroineen

Ajatus että olisi yksi heistä

jo ylittämätön kynnys

Ja kaikki muu sen päälle

Viite: viikon 8 krapuhaasteena kuva:https://susupetalsanat.wordpress.com/wp-content/uploads/2025/02/posliininukke-vko-8.jpg

Kirjoituksen on oltava otsikkoineen tasan sadan sanan mittainen. Haastetta pitää suspetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2025/02/16/ennustus/#comments

Luusahamiehen maassa

Hiekkajaltalla haudataan se

mitä jäljellä Oikeudesta jaetaan se

mitä jäljellä Ukrainasta: sulle kulttuuri

ja politiikka, mulle mineraalit ja rauhanpalkinto

Ukrainalle oikeus pitää lippua sisätiloissa

Eurooppa, etsikkoaikasi meni, Atlannin aallot

tuudittivat syvään uneen, silmät vielä aamusikkaralla

kun öinen kolkuttaja jo ui rantavesissäsi

etkä herännyt, et viitsinyt nähdä heräämisen vaivaa

nyt sinua puhdistetaan kuin saastaista ruumista

ennen hautaamista Kolkuttaja sanoo: olen Pelastaja

kun minä pelastan, on paras pelastua

tai pelastu ja kuole! Luusahaorkesteri

harjoittelee jo hautajaismarssia

– Siitä hyvästä että tyhjensitte tänään monta

toimistoa byrokraateista, voitte pitää huomenna vapaata

mutta ylihuomenna tuotte minulle Pentagonin paperit

– MITÄH!!!, eivät antaneet; onhan sieltä katkaistu sähkötkin…

…Whitemanin runoutta*) kynttilän valossa mustiin pukeutuneina!

huomenna menette sinne vapauttamieni kukkulan valtaajien kanssa!

– MITÄÄHH!!!, automaattiasein pihassa vastassa

pudottakaa sinne pari pommia!

– MITÄÄÄHHH!!!, eivät antaneet hävittäjää käyttöön, mitä röyhkeyttä

tämä ei jää tähän, yhdistäkää puhelu Vladille!

*) ”Tappelevat uskonnot ja riitelevät koulukunnat saavat

väistyä sivummalle, en unohda niitä mutta jätän ne omaan

arvoonsa, minusta on hyvään ja pahaan, aion kaiken uhallakin puhua suoraan

hillitsemättä luontoani, koko olemukseni voimalla.” (suom. Markus Jääskeläinen)

Viite: viikon 7 krapuhaasteen sanat ovat musta, runous, kynttilä. Haaste on tasan sadan sanan mittainen ja sitä pitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2025/02/09/runouden-kuolema/#comments

Maa hautaisi nämä sanat

ellei olisi niin jäässä

ilma imisi ne itseensä

ellei olisi jo niin sakeana entisistä

joki veisi puhemiehen veneessä

puheineen kuten on vieynyt muutkin

mutta Tämä

on juuttunut kiertämään akanvirran pyörrettä

uppoamattoman roskalautan keskelle

ihmiset hurraavat, ovat kauhuissaan

tuijottavat hypnoosin vallassa venettä

jonka kyljessä sen nimi:

EI HYVÄ!!!

Älä usko kaikkea mitä sinulle kerrotaan

mitä muut sinulle kertovat

mutta usko kaikki, mitä minä sinulle kerron

sillä sinähän tiedät, että se on niin ehtaa…

että kannattaa uskoa juuri sen vuoksi

ja sinullakin on paljon hauskempaa

kun uskot tarinoihini, eihän uskoa

faktoihin tarvita, nehän nyt ovat

niin kuin ovat joka tapauksessa

Minäkin sitten vastavuoroisesti uskon

kaiken minkä sinä kerrot minulle

ihmisistä ja asioista, jotka tunnet niin tarkkaan

ja joista on ilo kuulla, vaikka tietysti harmitteletkin

miten huonosti asiat nyt siellä taas on

Mutta onneksi meillä on mahdollisuus tässä

pistää ihmiset, asiat ja koko maailma

parempaan järjestykseen

Viite: viikon 6 kirjoitushaaste krapu on tasan sadan sanan mittainen ja alkaa lauseella älä usko kaikkea, mitä sinulle kerrotaan. Haastekirjoitusta ylläpitää https://susupetalsanat.wordpress.com/2025/02/02/syyllinen/#comments

Helsingissä neliökilometri elättää kolme tuhatta ihmistä:

murentelevat niin syödessään, että myös viisisataa rottaa

ja joka kolmannella rotalla on jo oma auto

Venäläiset ovat vallanneet Helsingin kaksi kertaa

ja saksalaiset kerran, nyt rotat, niin viisaita:

eivät ammu eivätkä pyri hallintoelimiin

Täällä maalla voimme vain kadehtia helsinkiläisiä

ja vähentää jätehuollon tehokkutta

paluumuuton toivossa

Kun ilmiö (tai ihminen) on mielelleni kovin ristiriitainen

tai monitulkintainen ja tarvitsen selkeyttä, jopa yksioikoisuutta

oman mielenrauhani vuoksi

niiin alan mielessäni typistämään ominaisuuksia sen mukaan

kannatanko sitä/häntä vai en: jos kannatan, sivuutan ”huonot” piirteet

epäolennaisina, jos vastustan, korostan ”huonoja”

Näin saan mieleni järjestykseen ja voin vapautunein mielin osallistua

kaikkiin polarisoituneisiin sanasotiin kulttuurin ja politiikan taistelukentillä

joissa toteutuva totuus on ”katsojan silmässä” ja mahdollinen

varsinainen totuus luuraa jossakin käsityskykyni ulkopuolella.

Vaaleissa voittavan totuuden määrää ihmisten lukumäärä, joka

on saatu kannattajiksi. Kilpailijat jyrätään massalla ja taulussa

näkyvä tulos on totta ja totuus, yksi ja sama (?) seuraavat neljä vuotta.

Viite: viikon 5 krapusanat kilpailija, taulu, lukumäärä. Haasteena on tasan sadan sanan teksti otsikko mukaan lukien. Haastetta pitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2025/01/26/tositeeveeformaatti/#comments

Kankkuun sattuu: putosin kärryiltä, hullu mies

hullun hevosen ohjaksissa kohti pirunpeltoa

toinen hullu vahasiivin kohti aurinkoa

luulee lentävänsä vaikka putoaa

kolmas kaikkein pyhimmässä pahimmassa

lasten verta uhraa alttarilla

ja neljäs …ehkä on vain yksi, sama

näkö, paikka, aika muuttuu

kärry vyöryy Pirun Peltoon

kolisten kolkkoon kotiinsa siis

Putosin kärryiltä, kankkuun sattuu

ehkä hyvä juuri niin

Hattuhyllyllä pipon vieressä lippis mumisi

turhautuneena: kyllä minäkin näillä säillä

hyvin riittäisin. Jätkä vain on niin urautunut,

ettei osaa vaihtaa päähinettä sään mukaan

Tuijottaa kalenteria, vaikka lumesta ei tietoa.

Pipo siihen, että odota rauhassa vuoroasi,

tuuleekin niin, että se kun lippasi alle pyörähtää

niin lennät kuin leppäkeihäs. Olisiko hauska

lentää järven selkää pitkin? Silmien suojaksikaan

sinusta ei ole, kun aurinko niin matalalla killittää.

Jätkä katseli ikkunasta ulos: tuuli tosiaan ravisteli

oksia vinhasti. Aurinkokin jo yllättävän korkealla.

Ulkomittari näytti nollaa. Mutta ulos teki mieli.

Hetken hän empi hattuhyllyn luona: mitähän sitä…?

Veti sitten pipon päähän. Ja sen päälle lippiksen.

Viite: Viikon 4 krapusanat ovat pipo, vieressä, mumista. Krapu on tasan sadan sanan mittainen

kirjoitushaaste: https://susupetalsanat.wordpress.com/2025/01/19/jlleennkeminen/#comments

Valhetta valhetta valhetta ovat

kaikki laulut maan, Putinlandian

mutta ne lauletaan, muuta ei voi?

Kotka meressä ui, ankkuri pohjaa kyntää

Kalat pesivät kuusissa, myrkkyä kutevat

maan päälle ja lasten kuolemaa

Lasisen lumen alla Karhu

nukkuu luolassaan

kukaan ei uskalla liikahtaa

sillä luolan seinällä paistaa

julman Gulagin aurinko

Stalinin valvova silmä

Valhetta valhetta valhetta vain

ovat Putinlandian laulut

mutta ne lauletaan, siellä

Pääskyset vielä pitkää talvea

viettävät järven pohjassa

Karhu nukkuu vuodesta toiseen

Kotka meressä ui, sen pohjaa

ankkuri kyntää, mitä tekee

lasisen hangen ratsastaja?

murhia murhia murhia vain

ettei koskaan kukaan muu

prinsessaa sais, joka ei ruusua huoli

Viite: viikon 3 kirjoitushaaste krapu sanat ovat kuusi, lumi, lapsi. Kirjoituksen tulee olla tasan sadan sanan mittainen. Haastetta pitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2025/01/12/uneton/#comments

(Runoni on jonkinlainen pastissi Aale Tynnin runosta lasinen vuori, erityisesti sanat ”valhetta valhetta valhetta on kaikki laulut…” toimivat virikkeenä. Tynnin runo on myös sävelletty: https://www.youtube.com/watch?v=_qQGQBwhfEQ)

Kakkalapiolla maanpiiriä jaettiin:

miljardi sinne toinen tänne

neliökilometrit vaihtoivat ryöstäjää

kuin eläimiä torikaupassa maata

teurastettiin juhla-ateriaksi

koristeeksi silmät maan sisältä

kädet vielä puun veressä

Maa vastaa poltetun maan taktiikalla:

                                           Los Angeles

se ei näyttele                  ja filmitähdet

pakenevat                          nyt oikeasti

Lukeman viimeinen numero kierähtää nelosesta vitoseksi:

koululaisena se oli joskus minulle huojentava huomio

nyt pelkkää uteliaisutta: mitä vielä?

             Valetaanko tinoja vai

              tinataanko valoja ja kuka kenenkin?

             Kierretäänkö kivi kuten kyntäjä ja

             kasvava mänty kielekkeen alla

             vai mennäänkö läpi harmaan kiven

             entä mustan tai punaisen?

             Aikansa kutakin, kutale:

             leikataanko pässiltä pää vai pallit?

Mennäänkö takki auki torille

suu auki suurista sanoista ja korvat tukossa?

Onko enemmän ymmärrystä kuin

väärinymmärrystä määreellä tahallinen?

             Muminaa     Ärtymys kasvaa?

             Ehkä hiukan liioittelen?

Kun katsoo avaruusteleskoopilla linnunrataa

tai paljain silmin vastasyntyneen vasan

ihmislapsen jumalanpojan silmiin

             voi syvällä nähdä saman

             omien silmiensä heijastuksesta kunnes

             ydin luhistuu ja valo sammuu aineen tiiviyteen

                         Tähtien tuntijat toivat kultaa

                         ei siitä tullut lusikkaa suuhun

                         piti tyytyä puuhun, nauloille helpompaan

iskeä kiinni elävää lihaa ajasta aikaan

lopullisuuden päättymättömällä jatkuvuudella

jatkuvuuden päättymättömällä lopullisuudella?

             Arvoituksen tavoin tähtikuvioiden sumuissa

             syntymässä avautuvissa silmissä

             heijastus olennosta, jonka olemus

sanoja tavoittamattomalla tavalla

aineen ja hengen tuolta puolen

tosiolevaisen inkarnaatio: Ecce Homo!

Kansa tarinoi historiansa

kestääkseen menneisyytensä

kuin yössä vailla pimeyttä, jossa kumarretaan

             sellaisia jumalia ettei tarvitse tunnustaa

             julmuutta, kuulla rääkättyjen olentojen

             huutoja kalterien takaa, maan alta, raunioiden seasta

Suunnittellaan tulevaisuus

että tarina on ehjä, tapahtuneet hiotaan

tikuttomiksi sormien sivellä

Sileän alla karheat kerrokset

nimeä vailla     Tunnistuksen sijaan

kasvatetaan tarinoihin kuorrutusta

             jälkipolville

             jäätynyt suru, kun ei tiedä

             mitä on menettänyt

Härkien heinillä ei pitkälle pötkitä

pitää olla puuroa ja varsinkin lientä

pitää olla sika! ja sinappihuntu

niin että tuoksahtaa talven säässä

yöhön maailman raskaaseen

Jos sammuu sun tuikkeesi tuo

jos laakson kukkaset hankeen

lumen alle on nukkunut myös

pieni veljesi enkelien maasta

Surun sävelet soi, vuolaina virtaa

Kiitävi aika vierivi vuodet

sekin niin synkkää ja ikävää

vaikka on joulu ja kattilat täynnä

itkua kuuluu ikkunan taa

ei siinnä onnelan kaukomaat

Jos mielilämminhellä

on hauskaa olla iloinen

aamusta iltaan tähtinä loistavat

silmät särkevät surun entisen

mi kasvoi elämän teillä

Kotimaani ompi Pohjantähden alla

sydän huokaileepi niin kuin enkeleillä

kuin villisorsan valitus on mun nuoruutein

kivinen ja kaita surusta raskas aamulla varhain

oi jos ilta joutuisi enkä minä laula kallioille

kaukana on mulla maja pien

kaiken sulle käsilläni kannan Pohjolan yössä

rantakoivun alla sinun lohtuas kaipaan

sinä kuulut päivään jokaiseen

hymyilet vaieten

Oi miksi minä tummana synnyin niin kuin

syksyinen yö aina sielussain

aavan meren tuolla puolen

on vain yksin hän vois liekin sammuttaa

ei saavu koskaan riemujen rikkaus

siks oon mä suruinen niin hiljainen

on kylätie niin kauan minä tramppaan

Uudelleen jos tulla voisin

ennen kuin kukkii se orjanruusu

mun hautani reunalla

muista minua silloin

Viite: Sata ja seitsemän sanaa Suomesta

(Lähde Kultainen laulukirja Karisto 2011)

Marraskuun matala aurinko killittää

suoraan silmiin kuin kysyäkseen miten aiot

selvitä pitkän hämärän läpi

matalamielten korkealentoisessa maailmassa

                         jossa rististä tuli miekka

sen vaakapuusta suoja miekkaa pitelevälle kädelle

ja pystypuusta miekanterä veren vuodatusta varten

Ei ymmärretty sen veren merkitystä

joka vuoti pystypuuta alas maan ja taivaan välissä

                         Joskus toivoin olevani se

joka kirjoittaa rakkaudella

kunnes realismi yllätti housut kintuissa

Yritän unohtaa ja elää silleen keveästi

sanoo nainen Moskovan kadulla

Linnunradalta jokaiselle riittäisi oma aurinkokunta

imperialismiin taipuvaisille useampikin

voisimme kuvittaa sen mieleiseksemme

vetää päähän kuin pensaan

             piiloon heimojumalalta, joka on palannut

             kun emme ymmärtäneet pystypuuta

             alas vuotaneen veren viestiä

Viite: viikon 49 krapu on tasan sadan sanan mittainen kirjoitushaaste, jota ylläpitää susupetal. Tällä kertaa aihe on muuten vapaa.

https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/12/01/sata-sanaa/#comments