sanapasanen

Kuvittelinko joskus (jos, niin kauan sitten)

matkustavani keski- ja etelä -Euroopassa

istuvani jossakin tunnetussa kahvilassa

Cafe´ Miremontissa tai Caffe´ Florianissa

kirjoittavani sen hämyisässä nurkassa

kuolematonta surumielistä runoutta

                   En kuvitellut koskaan

                   että soutuveneellä Kiinaan

                   oli puhetta, ehkä läpällä että polkupyörällä

                   Espanjaan, mutta suunta meni päinvastoin:

                   Teno ja Jäämeren rannat, Pykeija

                   tunturien yö- ja päiväpuolet ja metsät

Nyt kun maailma natisee liitoksistaan ja

tuuli paukuttaa saranoillaan repsahtaneita ovia

tuhkapilvet ja noki lieskojen jälkeen

hämärtävät vähemmän tunnetutkin paikat

joissa viha on palanut karrelle, eikä puutetta ole

kuolemattomasta surumielisyydestä

Vuosia sitten, kun ihminen piti täällä valtaa, tapahtumia riitti:

joku ammuttiin kadulla kaksintaistelussa toista puukotettiin

korttipelin tuoksinassa, eikä kapakkapianistin soittorauhakaan ollut

taattua, seinälle kirjoitetusta vetoomuksesta huolimatta.

Hakku ja lapio olalla, sanko vyötäisillä reppuselkäisiä miehiä

kulki hullunkiilto silmissä pitkin purojen varsia kunnes asettuivat

kaivamaan. Rännistä löytyvät hiput suljettiin pieneen nahkapussiin,

jonka nyörejä löysättiin illalla saluunassa ja sen takahuoneessa.

Silloinkin kullan kaipuussa.

Rakennukset lienevät tuskin koskaan olleet kovin vaaterissa,

nyt kuin lähdössä mikä mihinkin suuntaan.

Turhan pohjoiseen harhautunut tikka koputtaa pehmentynyttä

hirttä turhaan: vähissä ovat toukat näillä leveysasteilla. Ja ihmiset.

Jos tapaat jonkun, sinun on syytä olla varuillaan.

Viikon 43 krapusanat ovat koputtaa, vuosi, valta. Kyse on kirjoitushaasteesta, joka on tasan sadan sanan mittainen (otsikko mukaan lukien). Haastetta ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/10/20/huijaus-2/#comments

Pakko oli hätistää ovesta enimmät

tunkeilijat jo ennen korona-aikaa, nyt

pitää puhelin mykkänä tuntemattomille numeroille

tuntemattomille jumalille:

robotit siellä vain soittelevat alanumeroita

ja soittoaikoja vähän vaihdellen: siinäpähän soitatte!

                   (vai maksetaanko jollekin muka palkkaa siitä

                   että monta kertaa päivässä monen viikon ajan

                   soittaa numeroon, joka ei koskaan vastaa?)

Pakko on hyväksyä muutos sietokyvyssä:

huononee tapahtumisen runsaudesta

iän mukana, toivottavasti vain siksi

että olisi valveilla niissä tärkeissä

hetkissä, jotka helposti vilahtavat ohi

Touhuissaan vilkkaana monitoimijana

ehdin mukaan liian moneen (liika on

hyvin yksilöllinen asia) minulla on

sokea piste silmäneulan kohdalla:

en ehdi nähdä sitä silmää

johon punaisen langan voisi pujottaa

Viikon 42 krapusanat ovat hätistää, ovi, pakko.

Krapu on otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Kirjoitushaastetta pitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/10/13/pelko/#comments

Ikkunasta ei näy auton autoa, ei bensalla eikä dieselillä kulkevaa, saati sähköllä. Ei niiden parkkipaikkaakaan. Puhumattakaan roboparkista. 

Sieltä näkyy tunturien lumisia kaaria järven ja metsänrajan yläpuolella. Niiden päällä valoisa raita taivasta, sitäkin ylempänä pilviä, joiden voi epäillä valkaisseen tunturit. 

Vasta muutama hetki sitten kuljin matkassa oleva omaisuus selässä niiden polkuja hurjassa myötätuulessa: rinkka oli kuin pallopurje selässä. Siitä syystä ennätin määränpäähän jo auringonlaskun aikaan. 

Taivaan  laessa on sinisiä aukkoja kuin pieniä lammikoita. Niistä ovat lähtöisin järven pinnan valoisat heijastukset. Niiden pinta-ala pienenee sitä mukaa kun pilviverho yhtenäistyy. Se enteilee paljaankin maan saavan kohta valkoisen laveerauksen.

Viikolla 41 on vuorossa jälleen kuvahaaste: https://susupetalsanat.wordpress.com
SusuPetal

Turistimatkoja toiselta planeetalta

toisesta aurinkokunnasta kaukaiselta galaksilta:

tulevat Telluksen löytöeläintarhaan

hakemaan meitä lemmikeikseen ja me

näyttelemme kunnollisutta kiltteyttä ja kaikkinaista fiksuutta

jotta tulisimme valituiksi, nimenomaan näyttelemme, sillä jos

oikeasti olisimme, emme olisi tässä alennuksen tilassa

tuntemattomien voimien hallinnoimassa

alennusmyyntinäyttelyssa

Sellaisiksi ovat olosuhteet muuttuneet, olemme olosuhteet muuttaneet

että mikä tahansa muualla missä tahansa universumin kolkassa

mieluummin kuin täällä Eikä kukaan vaivaudu edes

kuvaamaan sitä, sillä uhkakuviin oli kyllästytty kauan sitten

ennen kuin ne lankesivat kuin ajastettu sarjapommi

Niin kauan katseemme oli rajoittunut omiin varpaisiimme

ja sotkeuduimme lillukan varsiin niin pahoin että

joudimme luovuttamaan valtamme pois, Tuntemattomalle

Viikon 40 krapusanat ovat turisti, planeetta, lemmikki.

Krapu on kirjoitushaaste, joka on tasan sadan sanan mittainen. Sitä ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/09/29/viimeinen-kosmos/#comments

Utelias ihminen elää ja hengittää muiden elämää.

Se hengitys jättää sumuverhon peiliin, joten hän ei näe itseään,

eikä se häntä kovin kiinnostakaan: kaikki tapahtuu, tapahtuu jossakin

hänen ulkopuolellaan. Hän on kuin viestikeskus, johon havainnot

saapuvat ja jatkavat eri suuntiin. Omana itsenään hänellä

ei oikeastaan ole mitään sanottavaa.

Hänen vastakohtansa on simpukka, joka kuulee ääniä

kuorensa sisälle ja kuvittelee ulkoisen maailman sen perusteella.

Hänen tarvitsee harvoin kurkistaa ulos, jotta saisi itselleen tyydyttävän

selityksen siitä, mitä on meneillään. Eikä se häntä kovin kiinnostakaan:

kaikki mitä elämisen laatuun tarvitaan, on oikeastaan kuoren sisällä.

Virtaava vesi vaimentaa mukavasti mahdollisen ulkoisen hälyn.

Viite: Viikon 39 krapusanat ovat hengitys, utelias, sumuverho. Kyseessä on kirjoitushaaste,jonka on oltava tasan sadan sanan pituinen ja sitä ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/09/22/itku/#comments

muisti on pitkää ruohikkoa, jota ajan puutarhuri

lyhentää, osa korsista ei suostu katkeamaan

muisti on vuoristo, jota jääkaudet kuluttavat

jäljellä vain kovaa kvartsiittia

muisti on käkkärämänty kallion kolossa

kun myrsky kaataa metsää ympärilltä

monta yksityiskohtaa, paikkaa, asiaa, esinettä

joista jäljellä vain muistikuvia, muistajansa mukana häviäviä

                         rakennus parhaimmillaan lasten koti

                         tyhjäksi jääneenä pusikon sisällä rapistuu

                         raunioksi, kuopaksi kaivurin jäljiltä ehkä ainoa

                         mitä jäljellä: kyydistä pudonnut laudan pätkä

                         tai rajan takana nurkkakivi metsän keskellä

                         paikasta, josta piti kiireellä lähteä

                         nekin muistot varastettiin, luotiin politiikalla uudet

                         joilla entiset torjuttiin väärinä

muisti katoaa, muistot on keksittävä

kun veräjä sulkeutuu muistajan mukana

Viikolla 38 kravussa on vuorossa aihe ja aiheena on MUISTI . Krapu on tasan sadan sanan kirjoitushaaste ja sitä ylläpitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/09/15/muisti/#comments

1.

itse kullakin välillä heittää

monesta syystä syyläri ulos

vettä koneesta keittää

joku heittää vettä kivellä toinen kivellä vettä

kolmas vettä kivelle yksi kiveä kivellä:

loiskuu ja kolisee syylärissä kuumenee

2.

sillä voi pistää rahaksi että käyttää heikkoa

hyväksi pahaksi onneksi onnettomalle

monta pilkkaa osuu nilkkaan

hah hah hahana vallattomalla

jos käry käy kaltoinkohtelijalle

voi heittää koko jutun läskiksi

käyttää pontikkapannun mäskiksi

3.

onko makua vellissä jossa poljetaan

raakkuja puron koloihin

tapetaan virtaan yli satavuotiaat poikalapset

missä selkärangattomat nilviäiset ovatkaan

koneen sisällä ja alla hyvin hyvin korkealla

koneistossa jossa syödään rautaa

kettinkiä paskotaan jolla metsähippi

koneen kahlitsee

Viikon 37 krapusanat ovat heittää, maku, käyttää. Kyse on tasan sadan sanan kirjoitushaaste, ja sitä pitää susupetal:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/09/08/viikonlopun-ruokavihje/#comments

Löytyisikö kuvasta olennainen

laboratoriossa mikroskoopin alla:

elementtien simppeli mekaaninen kestävyys

             kemiallisia ja fysikaalisia yhdisteitä

molekyyleistä atomeista hiukkasista       vai

aerosolipullon painikkeella olevasta etusormesta

käsivarren kaarimaisista liikeradoista       nekö

             kavaltaisivat graffitin syvimmät syyt

tai ainakin syyt, joiden taakse kurkottelu

ei olisi enää tiedettä, jos motiivin lähdettä

                         ei voisi palauttaa tekijän

             aivosolujen ominaisuuksiin

jotka näkyisivät lukuina jossakin sensorissa

ja totuus tekijän mielentilasta mapissa X

                         rikosrekisterin jatkeena

vai olisiko kyseessä vimmainen tila, jota

luomiseksi mainitaan tai vähemmän vimmainen

suunnitellun ajatuksen toteutuma

protesti jäykälle elementille, sen turvallista rakennetta

suosivalle yhteiskunnalle, jonka turva on jäänyt näennäiseksi

vai pelkkää väritystä yksitoikkoiseen pintaan

                        kaikessa viattomuudessaan

Viikon 36 krapuhaaste on tällä kertaa kuva:

Kirjoitushaastetta pitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/09/01/vandaalit/#comments

Haaste on tasan sadan sanan mittainen teksti otsikko mukaan lukien.

– Mitä kuuluu?

– Kiitos, oikein hyvää, tulin juuri hautajaisista.

– Että mitä!?

– Kävin hautaamassa ilkeän kännykkäni.

– Miten voit sanoa yhteydenpitovälinettä ilkeäksi?

– Sieltä nyt tuli vain ikäviä soittoja ja viestejä milloin exältä, milloin perintätoimistosta,

             kaikenlaista kuraa niskaan näiltä ”yhteydenpitopalstoilta”,

              kaikenlaista mitä en ole ansainnut.

– No miten aiot jatkossa pärjätä ilman sitä?

– Hyvin, muutin metsään, löysin aution tuvan, jossa on toimiva hella. Päivisin keräilen

             risuja ja ongin kaloja, öisin käyn välillä hakemassa perunoita

             ja muuta pientä puutarhapalstoilta, ihan sen vähän mitä tarvitsen.

– No mihin sinä kännykkäsi hautasit?

– Syötyin leipäin makasiiniin, kasan alimmaiseksi.

– Mistä idea juuri tuosta paikasta?

– Sattui sopivasti silmään Päätaloa lukiessa.

Viikon 35 krapusanat ovat kännykkä, ilkeä, haudata. Krapu on tasan sadan sanan kirjoitushaaste,

jota pitää suspetal https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/08/25/kohtalokkaat-virheet/#comments

Uteliaisuuteni hiipuu nähdä tietää mitä

jokaisen mäen mutkan metsän mielen takana

tyytyväisyys lisääntyy, että voi ohittaa

asioita, joista ei mitään tiedä, että jättää

ilmiöitä omaan arvoonsa niille tilaa antamatta

                                        Kysyn mielessäni

minä vai maailmako on niin muuttunut

että rikkaruohoja, ei niitä harmittomia koristeellisia

vaan valtaan pyrkiviä tukahduttavia

näen enemmän kuin viljelykasveja

että tätäkö varten hiili vety happi typpi ponnistelivat

hiki otsalla miljardeja vuosia sitten huvikseen tai ohjatusti

                                       niin syntyi

kemian professoreja jotka ponnistelevat

hiki otsalla keksiäkseen keinoja palauttaa kaikki

takaisin atomitasolle

                                      ja niin maailma

pistetään turkin hihaan ja

nussitaan uusiksi

M aan antimet ovat kypsyneet metsässä

U rbaani mieli ei niistä piittaa

S otkuisen hakkion takaa ne usein on haettava

T arvitaanko orjia kaukaa idästä, että ne pöytään saadaan?

I tse keräten siistimpi sato, mutta monella mieli tökkii

K eräilytalouden perinnehdistys sinisin sormin, sinisin ajatuksin jatkaa

K ivaa toisille, toisille ei, mustikkapiirakka kaikille maistuu

A svalttiaivot menevät mutkalle poluttoman metsän äärellä

Ikäisekseni olen sangen ketterä kuin Imatran Ketterä

(ikäloppu kenguru, joka kompastuu omiin varpaisiinsa)

pitäisikö huolestua: Helsingin pörssi syöksyy, eikä meille kerrota

että ykköselle vai kotipesään, välipesillä niin väliä

mutta välikädet hamuavat kotiuttamista, vaikka varpaat sinisinä

Jalkineiden materiaali liian pitävää, minulle kävisi paremmin

liukuva, josta syntyy sulavuuden vaikutelma, ja sininen…

(kuin lumiukosta hellepäivänä!)

…kynsi puhuu puolestaan mielen jaloudesta

isänmaan puolesta kärsityistä uhrauksista

(itsekritiikki heikkenee dementian myötä, onko laitaa hyppiä

metsähippien kanssa potkimassa ikihonkaisia energiapuukasoja

kuin autonrenkaita äijäpiirissä, saada varpaansa niin siniseksi

että rasittaa hyvinvointialueen henkilökuntaa

yhden varpaansa pahoinvoinnilla!)

kesä on kesä ja kynä

             on kynä eivätkä

ne kohtaa, katsovat toisistaan ohi

kesässä on kolme pointtia:

              on kesä

              on kesä

              on kesä!

Sanojen epätarkkuus, tulkinnallisuus

houkuttaa ja harhauttaa vääntelyyn

tahalliseen ja tahattomaan väärinymmärrykseen:

                                                onko oikein

tehdä se mihin on oikeus

                                                onko oikein

tehdä se mihin ei ole oikeutta

aika huuhtoo historiaa

aallot kirjoituksia rantahiekassa

Saaristolaisaluksen alkaessa keinua

keho saa paijausta pyytämättä

liikuntaa ilman ponnistelua, luonnon armosta

keinunnassa ilman Titanicin historiaa

ilman isojen ihmisten pelkoja ja pelottelua

nelivuotias huudahtaa: ihanaa, me hukumme!

Ihanaa me hukumme pois rutiininomaisesta

veden liikkeeseen, ruumiintuntemuksiin

hukumme kuin uneen, tuulen huminan

ja veden kohinan ympäröimänä kuin

epileptisen auran hetkeen

jossakin sinertävän metsänrajan takana

raaka-ainevarastona pidettävien esiintymien takana

tappamiseen valmiin infrastruktuurin sisällä

madalletaan kynnystä tuhota elämää

auringon virkistämä metsä päästelee aerosolejaan

koiuvunlehti maistuu ceevitamiinilta

peipposparit jo hiljaiselossa pesäkunnittain

muurahaiset ja pieneliöt ahertavat       eivät

piittaa maailmanpolitiikan arkipäivästä

runopasanen

aletaan sota kevät kuluu nopeasti

kuin eläkeläisen päivät ja yöt

aletaan sota unohtuvat murheet

globaalit ja henkilökohtaiset

kaikki sodathan loppuvat aikanaan

päästään rakentamaan jälleen

jotain utta ja kivaa

museovirasto pitää suunsa kiinni

aletaan sota saadaan sankareita

hautajaisia ja paatosta

suuria tunteita pienille ihmisille

mikä elämäni biisi aletaan vaan

kevät sulattaa sammakkohorroksesta

näkemään auringon valaisemia pintoja

jotka hetki sitten talvipeitossa:

kvartsinvaaleat juovat kallion pinnassa

koloissaan syksyn kuihtuneita lehtiä

harakan uloste rapputiilen pinnassa kalkinvalkoista

vanhenevan ihon verisuonet kämmenselässä

kuultavat sinertävinä kalpealla talvi-iholla

verkkomaisen ihosolukon alla

oikaisu tarkoitti naapurin

mökin pakkolunastusta

Topi vastusti mökki törötti

majakkana kaikkia saatanan

byrokraatteja vastaan

talon-vei-helvettiin tee-vee-hoo

sitkeältä työmieheltä tupakkayskäkin sitkeä

vaikka me kahdestaan hiihdettin paljon

ei siinä mikään auttanut kun keuhkosyöpä

tuli ja tappoi mutta hänet muistan

hyvällä: käytiin kalassa

hänen nikkaroimallaan tasapohjaruuhella

enkä koskaan sen jälkeen ole saanut

niin isoa kalaa ongella kuin

kuusikymmentäluvun ensimmäisellä

juhannusviikolla: lahna painoi kaksi kiloa

tunti kun vielä maltettiin niin

Topi sai puoli kiloa isomman

kirjoitin siitä aineen opettaja oikaisi että

sormillaan kun kirjoitin Topin vetäneen

lahnan laidan yli kynsillään mutta kyllä

sellaiseen otukseen kunnon kynnet piti olla

ei tainnut opettaja olla kalamiehiä

Viikon 20 sadan sanan kirjoitushaasteena (krapu) on kuva:

https://susupetalsanat.files.wordpress.com/2024/05/vko-20.jpg?w=367&h=489

Haastetta, nyt kevään viimeistä ennen kesätaukoa, pitää susupetal https://susupetalsanat.wordpress.com/2024/05/12/luotijuna/#comments