vaikka aamuun on vielä aikaa
ojan ylitin aivan liian myöhään
tajusin sanat
kaivaa itselleen kuoppa tarkoittaa
unien taloa
pohjoissuunnan katsominen kellonviisareista
onko poroja varten oranssin väristä poroaitaa
(vallankumouksen väri paliskunnat varokaa porot nousevat!)
kuka keksi kengännauhat
Mies puu ja runo
(viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/3208849/244-haaste/ )
Mätämme lautaselle soppaa läviköllä
kuka lävikön teki miten mitoitti seulan
mitä muuta kuin lautasella näkyvää
soppa sisältää
sattumuksia (?)
Museoissa naureskelemme
vanhojen reikäkauhojen tendenssiä
Kiipesit uutterasti
pääsit huipulle
teit tulosta
olit verkossa
sormi sormelta varvas varpaalta
ajatus ajatukselta
Eräänä päivänä huomasit
huipputuloksen lopputuloksen:
tulos(i) loppui(vat)
*
Harrastit ihmiskauppaa:
salakuljetit itsesi rajan yli
vapaa-ajan valtakuntaan
jouduit verolle kun
jäit kiinni panttasit sisäelimesi
Pää ei enää kelvannut
On syvyys jossa maan kuumuus
ja avaruuden kylmyys
käyvät sotaa raja liikkuu
suunta vaihtuu kahdesti vuodessa milli milliltä
Hetken kestää status quo
vällyjen alla
Ilma on tuulihattu
juuri kun sai routansa
haluaa sen sulattaa
vakaa maa kysyy
mistä nyt tuulee
vetisestä pelto-ojasta sorsa
empivä lempivä vastaa:
vetelästä etelästä
Räntäsateen alla
kestää joutsenen selkäkumpu
päätä ja kaulaa torkkuu
siiven alla tyynesti
olkoon aurinko missä on
ruoka on kaulan kantamalla
*
Neiti iloinen
persoonallinen perunanenä
luotsaa bussia läpi märän
läpi tuiverruksen yli sohjoisten tienpätkien
ohi pullapuodin räntäisen
läpättävän markiisikankaan
Koko pitkä maa kesänrakentajan
pilven alla joka räntää maata
Vuotsosta Kemiin etelämpänä
tien varren ojat ja purot tummuvat sulavesistä
yksi skootteri Rovaniemellä
ei kesää tee
*
Jossakin isot miehet
hakkaavat poloisen pientä
mustaa kiekkoa
kepeillä
telovat toisiaan
selostaja karjuu lumoissaan
Oi Suomen Kevät!
Jäätä pitkin ajoi
hevosellaan reessä seisoi
kuljin mihin suuntaan vain
se aina tuli vastaan
pärskyi hevon kuolainsuu
ja kuutamossa höyrysi
Aina oli yhtä pitkä matka
kotiin se liukui karkuun
valot kätköön rantametsikön
kulkujäljet mennessään
vei viima pitkin lumen pintaa
kai oman polun niistä rakenteli
Ei hullumpaa ei hullumpaa
se lauloi ajaissaan
ja läiski ohjaksin
nahkaa nasahtelevaa
Takamailla ulvoi sudet koirasudet
tanhuvilla vastasi
reki naukui jäällä
(viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/3203370/243-haaste/ )
Kuvani meni rikki
sen kiiltävä lasitus
sumeni säröille
ripustus petti
siihen oli kertynyt
niin paljon painoarvoa
arvovaltaa sananvaltaa valtaa
kuva jota niin huolella
rakensin vuosikaudet
ja nyt tämä moka
Sen kanssa on mentävä
läpi paprazziparven
kädet ojossa odottamassa
etuoven edessä takaoven takana
vaikka hyvin tietävät:
no comments
(viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/3198027/242-haaste/ )
Monia pitkiä öitä sitten
varjoni
ulottui lumilakeuden yli nyt
aurinko ylenee varjot lyhenevät
Varjoistaan kulkija tunnetaan
niistä voi ennustaa kantajansa
Latu poikki?
puun varjo vain
omansa on vaikempi ylittää
pitempiä arpien varjot kasvoilla
Kiven silmästä
sinkoutuu valo heittää
itsepintaisen seuraajan pilveä vasten
se murtuu kyynelpisaroiksi
sataa alas valon muruina
( viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/3192946/241-haaste/ )
Nuorena uskoin väriin
asiaan ja aatteeseen sen takana
Punaiseen
Vallan kumoukseen
Liput muuttuivat
imivät itseensä keltaista
oranssiksi asti
aatteen väristä jäljellä
värin aate
Kadehdin Punaista Paronia
kansakoulussa vihasin
Ateenalasten laulua
nyt melkein ymmärrän
Kun toisen silmäni
tilalla on näöstä kuoppa
siinä kehittämättä jäänyt filmirulla
Ajalta jolloin väri oli punaista
ja vain punainen oli väriä
(viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/3186781/240-haaste/ )
Mitan kurottava venytys
laudan lankun riman päähän
merkki ja poikki merkki ja poikki
Käsisahan ja sirkkelin
vasaran ja naulapyssyn
kuulosuojattu sinfonia
rumputulitusta ja kokotaukoja
Kuin tekisi luista ihmistä
lasisilmäistä
järven yli tuntureita tiirustavaa
aineenvaihdunnan putkistoja
huokoisen materian hengitystä
kohta sille pitäisi pukea turkkia
että lämpenee että sielu herää
että sanat alkavat ja aurinko
kun talven valkoiset madot
valuvat tummuvalta päälaelta
Tämä järven kokoinen ikkuna
supistuu jokilaaksoon
kaikki vielä jäässä
Tuuleton hiljainen
lumisateen laveeraus
tummat vaarat tuskin erottuvat
lumen ja taivaan välistä
Ajan päästä kaikki meltona
valuu valoon päin
(viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/3181262/23-haaste/ )
Sanoille on eduksi joutua
piinallisiin olosuhteisiin
viettää yö housuissa
jonka omistaja on säikähtänyt niihin paskat
kesä ulkona
paahteen sateen ja tuulen armoilla ahavoitumassa
saamassa astmaattisia kohtauksia
katupölyssä
Sanojen käyttökelpoisuutta edistää
tavarajunan alle litistyminen
naisen tissivaossa ja miehen
kainalohiessä kylpeminen
On hyvä käyttää sanoja
jotka on heitetty korkeuksiin
aaltoihin molskahtaneita sanoja
satojen vuosien päästä sukeltajan löytämiä
levien niljaannuttamia
vääntyneitä sanoja
kuin mutkille menneet naulat
kovaan oksaan osuttuaan
Sillä sellaiset sanat
eivät enää pelkää
eivätkä pelottele
Himo halu pyrkimys
levottomuuden lutkaäiti
polttaa luupilla reikää housuihin
kenen etu mustaa
kenen takaa musta
käryää
tuohen mirhamia
savuavaa mielen poltetta
Eivät talven lumet
enää riitä
niitä sammuttamaan
Ei tämän nauhan
pitänyt olla lyhyt
nyt jo purkissa!
Nopeutettu kelaus?
Manutko mellastivat?
(viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/3170154/237-haaste/ )
Sen verran pitää rikastua
ettei paskassa tarvitse pyöriä
lämpimikseen Sen verran
että välillä voi ottaa vähän ottaa
ja lähteä ja kulkea teitä
ja maita ostaa kahvit ja syödä lounas
Nukkua heinäladon lisäksi
matkustajakodissa joskus hotellissa
polkea pyörällä ja
ajaa linjamobiililla maalikyliin
kävellä näyteikkunan ohi ja ihmetellä
kaikenlaisia rahanpyydyksiä
Sitä vaan pitää varoa ettei rikastu
niin paljon että on pakko
rikastua koko ajan
kun pelkää että muuten alkaa köyhtyä
(viite: Pentti Haanpään päiväkirjamerkinnät)
Athenen pyhät öljypuut
muhkuraiset vääntyneet
keskellä savua
lähtöisin syntyvistä raunioista
Hiussuonisto kuivettuu
virtaus hidastuu solu solulta
huoltotie hidastuu läpi kuolleiden kerrosten
Oi ihminen
mitä olet
menettänyt
Oliivipuiden rauhan
Kun ne imevät atomisi
ja rauniot murenevat
silmillesi pääset osalliseksi
puiden rauhasta
Karvahattu ja talvikengät
päällekkäin jääkaapin edessä
muistuttavat
ota matkaeväät mukaan
Kenkien ja hatun väliin
pitäisi mahtua aamuhämärissä
touhuta itseänsä liikkeelle lattiapatjalta
toisten unia varjellen
Ulkona kirpeä
ja kirkastuva kevättalven aamu
kohta täysillä valoilla
Onnekas myyrä työstään
hangen alta
kurkistaa yöllä metsään
Männynoksalla lumikide
prisman lailla taittaa puolikuun valoa
siinä valossa näkee
hangella siipien kirjoituksen:
malta vielä mielesi kaikki
pöllöt eivät ole kuolleet
(viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/3163955/236-haaste/
Tunnetko miehen
jonka onnistuu kumartaa
moneen suuntaan ilman
pyllistystä yhteenkään
Niin liukkaasti
kääntyilee solmuille
ei luista ruotoa
joka murtua uhkaa
ei päällensä vedä hän
säkkiä tuhkaa
Hän lumovoimaa hohkaa
jolla kääntää
omat ja muiden takit
ja tätien täkit
tämä viekas suosikki mottonaan
mitä liukkaampi polku
sen kovempi kulku
(viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/3153012/235-haaste/ )
Kiva on
epämääräinen adjektiivi
joustava kuin sammakko
Lapsi kiukkuaa
ei ole kivaa
että ei ole kivaa
aikuisen kiva on
kohtelias tapa
olla sanomatta mitään
Kriitikon kiva on loukkaus
viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/3147205/234-haaste /
