(Epä)toden näköistä

 

Laskelmointi todennäköisyyksillä

on löysää ja ylimielistä viisastelua

on kyse toden näköisestä

että jokin näyttää todelta voi

yhtä hyvin olla valhe

vaikka oikeus toisin päättää

ja epätoden näköinen voi olla tosi

yhtälailla kuin onnellisen näköinen ihminen

joka kohta hyppää ikkunasta

 



Runotorstain haaste 202: heijastuksia

 

Kehosta mieleen mielestä kehoon

sielusta toiseen prismojen kautta taittuen

heijastuvat tunteet odotukset kontrolli

 

Kuu aurinkoa lapset vanhempiaan

koira emäntäänsä ihmiset yhteiskuntaa

yhteiskunta ihmisiään

sukupolvien päästä

geenit tämän päivän säteilyä

 

Käsittämätöntä kuin lapselle

lukea kirjoitusta peilin kautta

Samaa mutta ei samanlainen

 



Riskiturvallista (suunsoittoa)

 

 

Mikä voidaan kuvitella

ei ole arvaamaton kun se tapahtuu

Turvallisuus tarkoittaa että riski toteutuu

vain kerran miljoonassa vuodessa

Lohdullista että jos ensi vuonna

niin sitten ei miljoonaan

 


Muuttotappiokaupungin tanka

 

Monta kerrosta

tyhjiä toimistoja

kauhtunein verhoin

Vihertynyt kupari

valuu kevään patinaa

 


Metsän ambivalenssi

Valon suuressa pankkisalissa aurinko antaa

sijoitusvinkkejä metsälle:

investoi kasvuun investoi tulevaisuuteen

kiintokuution hinta on nousussa

 

Pakkasyö uhkaa: pysy aloillasi

älä usko huijaria verokarhu herää

joudut puille paljaille

kylmän koneen kynimäksi

 


Keväinen läsähdys

Lenseä pilvinen kosteus

ottaa syliotteen hämärtyvästä

lumikentästä läsähtää läpi huokoisen

kerroksen läpi koko talvisen sadon

pusertaa roudan päälle

juoksevia kyyneleitä


Ei ilon ei surun ihan muuten vaan

 


Pulujen tanka

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pulut parittain

sillan alla asuvat

parit parvittain

taivaan sineen lentävät

Luulen ilman aikojaan

 


Pakinaperjantain haaste 227: ongelmattomuus

Ongelmattomuus on tila, jota moni tavoittelee niin kovasti, että joutuu sen kanssa moniin ongelmiin. Näin ongelmattomuus kumoaa itsensä ja voimmekin siirtyä varsinaiseen teemaan, ongelmallisuuteen.

Vaikuttaa, että on ihmisiä, jotka toistuvasti hakeutuvat tai ajautuvat ongelmiin. Ikään kuin heidän olemassaolonsa tunne riippuisi siitä. Olen ongelmissa, olen siis olemassa. Ongelmissa piehtaroiminen tuo elämään merkitystä ja draamaa. Ne synnyttävät tarvetta kääntyä toisten ihmisten puoleen, sillä toiset ihmisethän rakastavat minun ongelmieni pohtimista. Näin he nimittäin voivat unohtaa omat, minun tilanteeseeni verrattuna vähäisemmät päänvaivansa. Näin edistän samalla luontevaa sosiaalisuutta, josta nykyisin on niin kova pula.

On kyllä olemassa joitakin omituisia ihmisiä, joilla ei koskaan ole, ei ainakaan näytä olevan eikä puheista päätellen kuulu olevan ongelmia. Ilmeisesti he ovat päinvastoin kuin edellinen laji oppineet ennakoimaan ja kiertämään kaikki ongelmalliset kohteet. Ehkä heistä jo pienenä sanottiin, että on niin helppo lapsi. Kun sitä kehumista on kuunnellut pienestä pitäen, niin kai siihen on pakko uskoa ja siitä uskosta on tullut niin tärkeä osa identiteettiä, että sen ylläpitämiseen satsataan vaikka kaikki sielunenergia. Jos minulta menee vasen jalka, niin onneksi oikea, se vahvempi, on vielä jäljellä. Eihän siitä nyt kannata metelöimään heittäytyä. Monelta meni sodassa molemmat jalat ja vielä toinen käsi.

Ongelmattomuuden ehto on siis se, että ei tehdä mistään asiasta numeroa. Ongelmattomuus toimii niin kauan kuin näin matalasta profiilista ei tule sinänsä ongelmaa. Jossain vaiheessa joku skandaalilehti saa vihiä miehestä, joka on niin vaatimaton ja tasaisen tasapainoinen, aina vain toisten parasta ajatteleva, että tempaisee miehestä jutun, jonka jälkeen kaikki on mennyttä. Mutta taitava ongelmattomuuden merellä seilaava onnistuu kyllä pysyttelemään ongelmia aiheuttavasta mediajulkisuudesta erossa. Eikä se niin vaikeata olekaan, sillä maailma on täynnä medialle otollista ongelmahakuista porukkaa, joka ilomielin rientää uhrautumaan tälle alttarille ja pelastamaan jalkapuolemme ajautumasta myös mielipuoleksi.

 


Runotorstain haaste 201: jatkuu…(2.runo)

Ilmakehä liikkuu

tuuli ei tunnusta demokratiaa

taluttaa hiekan kaupungin päälle

ja karavaanin matka jatkuu

ohi unohtuneen keskuksen

dyynien alla nukkuvan

Leppymätön tuuli piiskaa

hiekan liike jatkuu aavikolla

vailla kiintopistettä



Runotorstain haaste 201: jatkuu…

 

Me olimme kiintyneet savupiippuihin

niiden tiilimosaiikkiin ja tummiin tuprahteluihin

raha sai haista lipeähiutaleet sataa koulun pihassa tukkaan

ja uimisen jälkeen piti mennä pesulle

Mutta patruuna oli paikalla hommat pyörivät

palkka juoksi leipä lensi lasten suuhun

Oli vain noustava aikaisin tehtävä

mitä kuului pomo käski

kolmasosan päivästä

kaksi kolmannesta vuodesta puolet elämästä

herroja piti tervehtiä kauniisti paitsi

kirota sai kun oli lakko

 

Pari kolme sukupolvea tottui ajatukseen

että näin jatkuu…


Kontrasti

Aurinko lirkuttelee hedelmäpuulle:

availehan rakojasi hei relaa vähän

tunnetko kuinka hivelen ihoasi

solujasi kuoren alta kutittelen

 

Valkotukkainen tarhuri

pukee puunsa säkkiin

mustasukkainen isä kaunottaren

korvat silmät peittää

 

 


Torni

Dinosauruksen kaula pensaikon yllä

lakeudenristi ilman maallisuuden vaakapuuta

nälkäiset katseet lukevat korkealle torniin nostetun

evankeliumin: elämänleipäaakkoset

Lentokone ei ole vielä törmännyt siihen

linnut kiertävät sen syyskuun yhdestoista

ja vuoden jokaisena muuna päivänä

Eivät usko lupausta huolenpidosta

läpi vuorokauden


Vaalin ja muuttolinnun tanka

Kaikenväriset

sotkevat maata

vaalikentällä

kaikki asut likaiset

Pulmuset lumen yllä



Runotorstain 200. haaste: runo

 

Joskus sanoja voi siepata haaviin

sanamerestä joka näyttää yhdeltä ja samalta

leväpuurolta

Kun ne ovat kuivuneet auringossa

voit pistää ne marssimaan peräkkäin ja hyppelemään

toistensa niskaan

 

Joskus runo on pieni vesinoro

kivien koloissa tuskin kuultava harvat

malttavat seurata sen juoksua kuin muurahaisen

varvikossa aivopoimujen uurteissa mutkailevaa

ratkaisemattomalta shakkitehtävältä näyttävää


Kriitikko sanoo lauseenne eivät ole

mitenkään omintakeisia ja kielikuvanne

ovat kauhtuneita vaatteita sanastonne

haisee ummehtuneelta merilevältä

Tavut jo menettelevät ja kirjaimet

ne ovat onnistuneita erityisesti etuvokaalit

 



Talviöitä kevättöitä

 

 

Sirppiä tuskin näki

kun keltavihreät valoverhot

pimeällä taivaalla seassa sinistä ja punaista

hulmusivat virtasivat suihkuina

muuttivat paikkaansa himmenivät

ja aloittivat alusta

 

Öisin luna lihoi

oli raskaana maaliskuulle

ja päivisin vasara paukkui

laudat liittyivät toisiinsa

kunnes molemmat lappeet

olivat ummessa alushuopaa varten

Aurinko kilotti viattoman tietämättömänä

aiheuttamistaan myrskyistä öisellä taivaalla

ja päiväisellä katolla

 

 


Runotorstain 199. haaste: idea

 

Autoni se ensimmäinen

puusta oli ja punainen

selkeä tekniikaltaan

ja herkästi ohjattava

toinen metallista vietärivetoinen

arvoituksen sisälsi josta selvää halusin

ja selvää tuli

autosta ennen kuin

aatto vaihtui pyhäksi yöksi


Isoilla pojilla lelut ovat

yhtä arvaamattomat edessä monta

pahaa yötä ja pahaa päivää

 


 


Runotorstain 198. haaste: tunne

 

Se tanssii veitsenterältä kiikkulaudalle

vetistelee vessan nurkassa

ei suostu hyväksi ei huonoksi

rengiksi isännäksi mielii

 

Vihan & Rakkauden

polttava tuli viiltävä

jään kylmyys ammottava

kuilun tyhjyys ilo

joka ratkeilee saumoistaan

 

Savuava sydän

ihmistä korkeamman tsunamin

sulattama vielä kipinää iskee

 


Maaliskuu

Odotettavissa maaliskuun aikana: epäsäännöllistä kirjoittelua, jos ollenkaan.

 

 


Vuodet

 

 

 

Vuodet

niiden varjot

kuin kinosten paino

katollani älä putoa oveni eteen

sula auringossa

valu noroina päin kevättä

Kukkien juoda


Runotorstain haaste 197: kuva

 

Kirjainten planeetat

sanojen aurinkokunnat

liittyvät lauseiden letkoiksi

kiertyvät pääni ympärille

tukalantiukaksi turbaaniksi

Olisinpa pitänyt turpani kiinni

 

( kuvan lähde:  http://commons.wikimedia.org/wiki/File:PSM_V03_D143_Transition_from_spiral_to_annular.jpg)