Jokainen tarvitsee
oman nurkan jonkin loukon
johon hetkeksi käpertyä
niin pienen ettei mukaan mahdu
mikään maailman murhe
vain polvet leukaan
ja silmät kiinni
ajatuksen esteetön polku
paikkaan joka on arvoitus
paikkaan jonne se ei koskaan
tämän jälkeen ehkä enää osaa
22 joulukuun, 2010 at 23:07
Hyvin sanottu! Hyvin ajateltu!
TykkääTykkää