Tuijotan ajan jäävitöntä lävistäjää
että nyt olen ja että kohta en mitä se on
väliverhon takana seisoin sängyn vieressä
ajatellen että joskus olen isä kuin isä
Oli saanut rintamalle kirjeen josta
en tiennyt ennen kuin aika lävisti hänet:
veljesi kuoli toinen katosi kolmas vangittiin
tule sinä edes elävänä
Se on kova pyyntö läpi elämän
sanapasanen 
7 tammikuun, 2011 at 16:44
Yksi tuommoinen sotakirje sisältää niin paljon surua murhetta ja kaipausta, että sen käsittää vain sota-ajan elänyt. Meillä, heti sodan jälkeen syntyneillä, on jokin kummallien herkkyys vaistota asioita, kun näemme tuommoisen hiukan tuhriintuneen kuoren ja vaikka vain vilkaisemme käsinkirjoitettua teksti, hätkähdämme vuosilulukua. Sinulla on taito kertoa tuo tunne!
TykkääTykkää
7 tammikuun, 2011 at 17:57
Silloin käsittää myös, että ylenmääräinen paatos tuntuisi heistä kiusalliselta, jotka itse pitivät kokemuksistaan matalaa profiilia. 60-luvun lopulta alkaen osa nuorisosta piti heitä pilkkanaan (väärällä puolella olivat olleet), nyt osa nuorisosta tekee saman meuhkaamalla heidän kärsimyksistään isänmaallisuuden nimissä. (Esim. ”Suomi suomalaisille” -tyyliin)
TykkääTykkää