Se mitä tapahtuu
jää kovin hämäräksi koska se
sekoittuu vaahtoon
jossa mitään ei tapahdu
mutta se on näyttävää
Yhdessä tämä massa tunkee ihmisen
hengittävät huokoset täyteen kuin
tilastollinen vuosikirja numeroita
on niin kova huuto että hyvä meininki
on korvatulpat jos metsässä koko ajan
myrskyäisi ilma täynnä roskaa
jos sumu meren yllä ei väistyisi
jos aallokko estäisi rantaan pääsyn
sanapasanen 
9 tammikuun, 2011 at 20:17
Tämä on luettava moneen kertaan. – Luin muuten Hesarista (9.1.) Eino Santasen esseen Jokainen kirja on omituinen. Siinä kirjoittaja korostaa sitä, että runoja ei vain lukaista vaan niihin on paneuduttava eli runojen lukemiminen ottaa aikaa. Näinhän se on.
TykkääTykkää
9 tammikuun, 2011 at 23:40
Ajatusten jokia voi joskus ylittää mielikuvien silloilla.
TykkääTykkää
13 tammikuun, 2011 at 15:11
Tai sit ne joet repii mukaansa ja pitää ajelehtia pitkän matkaa, ennen kuin rämpii taas rantaan.
TykkääTykkää
13 tammikuun, 2011 at 21:02
Siihenkin on oltava valmis, jos mielikuvilla lähtee jokien ylityksiin!
TykkääTykkää