Kokeilun jokin tulos/ Valevalokuvaajan tunnustuksia


 

En vielä tiedä onko tämä välitulos vai lopputulos, mutta olen tullut siihen tulokseen, että en ole onnistunut kuvilla tuomaan tekstille juurikaan lisäarvoa. Piristävätkö ne sitten blogia on toinen juttu, mutta sitten voi kysyä ovatko tekstit niin tylsiä, että kaipaavat piristystä. Ja edelleen voi kysyä miksi tekstien pitäisi olla värikkäitä. Eikö pitäisi kysyä onko niissä ideaa.

 

Ehkä pakinassa ja proosassa kuva toimii helpommin. Runon symboliikan kuva voi kääntää naurettavaksi. Niin ehkä voisikin tehdä tarkoituksella, mutta se on jo kovin korkea taiteen laji. Todennäköisempää on että kuva lyö runoa kasvoille.

 

Homma ei siis toimi sillä tavalla, että kirjoitan runon ja alan miettiä onkohan minulla sattumalta jokin tähän sopiva kuva (tai voi toimia sattumalta, kuten mielestäni 10.1. runossa Systeemi ja mieli). Että sitten alan tehdä jotakin asetelmaa tietoisesti runoa varten siinä vaiheessa, kun runo on tarkoitus laittaa blogiin, on kyllä kuvantekemisen pilkkaamista (kuten esim. 7.1. runossa Pikkuleipätyö).

 

Puolivillaisuuden matematiikka ei ole yhteenlaskua, vaan kertolaskua. Puolivillainen teksti ja puolivillainen kuva eivät ole yhteensä yksi, vaan yksi neljäsosa. Jos sitäkään.

 

Tässä vaiheessa poistan itseäni ärsyttävät kuvat ja korvaan jonkin kuvan “paremmalla”, jos sellainen löytyy. Mielellään näkisin palautteessa muidenkin palautetta. Aion jatkaa kyllä ääneen ajattelua jatkossakin.

 

 


Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: