Tämä artikkeli on lähetetty tiistaina 1. helmikuuta 2011 kello 21:47 and posted in runot. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed.
Joskus elämässä joutuu kysymään, kumpi todellisuus on todellisempaa, tämä vai se rinnakkainen, minun todellisuus vai sinun. Ja mikä lukko on oikea, ja miksi se oikea ei avaudu vaan väärä.
Hieno runo. Upea kuva.
10 helmikuun, 2011 at 21:41
Niinpä… tai vain menneisyys.
TykkääTykkää
11 helmikuun, 2011 at 13:26
niin, tai vain väärä avain tai dementia tai…:-)
TykkääTykkää
13 helmikuun, 2011 at 05:39
Joskus elämässä joutuu kysymään, kumpi todellisuus on todellisempaa, tämä vai se rinnakkainen, minun todellisuus vai sinun. Ja mikä lukko on oikea, ja miksi se oikea ei avaudu vaan väärä.
Hieno runo. Upea kuva.
TykkääTykkää
14 helmikuun, 2011 at 18:23
Rinnakkaistodellisuus on teoreetteetisen fysiikan käsite, mutta ihmisten välisessä todellisuudessa se on usein käytäntöä 🙂
TykkääTykkää
13 helmikuun, 2011 at 16:47
Joskus on lukot vaihdettava. Sitten kuljetaan toisista ovista.
TykkääTykkää
14 helmikuun, 2011 at 18:24
Onneksi on muitakin ovia!
TykkääTykkää
14 helmikuun, 2011 at 17:27
Melkoinen pohdinta!
Onnittelut ainakin minulle hyvin lämminhenkisestä uudesta ilmeestä.
Yksinkertainen täynnä yksityiskohtia on kaunis.
TykkääTykkää
14 helmikuun, 2011 at 18:26
Kiitos, tuo blogin otsikkokuva, samoin kuin tämän runon kuva, on niistä maisemista missä sinäkin liikut!
TykkääTykkää