Olen optimistijollalla purjehtiva pessimisti Tuurin merellä. Tuurilla seilaavat kuulemma isotkin laivat. Ei ole onneksi tullut vielä vastaan. Ehkä se johtuu aluksestani: että se on nimenomaan optimisti- eikä pessimistijolla.
Pessimisti noudattaa kansanviisautta älä nuolaise ennen kuin tipahtaa. Ja sittenkin niin varman päälle, että hyvä on ehtinyt tipahtaa ohi ennen kuin lipaisee tyhjää. Maassahan se jo on, pitihän se arvata, ei tästäkään mitään tullut. Ei niin.
Optimismi liitetään aivan syyttä suotta tulevaisuuteen: ajatellaan parhaiden päivien olevan edessä. Miksi ne paremmksi muka muuttuisivat? Vuorottelevat vain kuin vuodenajat.
Pessimisti pistää huonot päivät päällimmäisiksi, optimisti hyvät. Realisti tekee niistä kerrosvoileivän. Realisti on se, jota pessimisti pitää optimistina ja optimisti pessimistinä. Realisti pitää jalat maassa ja kengät jalassa. Siksi voimme hänet unohtaakin. Hän ei ole valovoimainen henkilö. Ja sehän jos mikä on paha vika.
Optimisti kolauttelee päätään pilven kulmiin eikä opi käyttämään kypärää kun taas pessimisti pitää vaikka ryömisi jo hiekkalaatikolta tutut enstex-haalarit päällään kulmapubista kotiinsa.
Optimistilla on valoisa mieli – ja lyhyt muisti. Jos kaiken raahaa mukanaan, niin kyllä siinä sielun selkä menee sellaiselle mutkalle, että ei paljon naurata. Optimisti toivoo, että asiat menevät hyvin ja hän uskoo toiveensa toteutuvan. Pessimisti tekee kaikkensa, että asiat menisivät hyvin, eikä usko sittenkään niiden menevän. Mutta kun menee niin hyvin, että hänelle järjestetään kunnianosoitus sen johdosta, hän epäilee koko juttua vitsiksi eikä muutenkaan jouda, kun jutussa on vielä yhtä sun toista hiottavaa.
Niin että kyllä kannattaa pyrkiä optimistiksi. Saa haaveilla pää pilvissä, jalat ilmassa ilman kypärää ja turvakenkiä ja sillä aikaa pessimisti hoitaa hommat. Hänellä kun aika ei kulu turhaan etukäteislipomiseen. Tuurin merelläkin tekee kaikkensa ettei se optimistijolla törmäisi siellä seilaaviin isoihin laivoihin.
sanapasanen 
11 helmikuun, 2011 at 20:01
Henkilökohatisesti suosin kerrovoileipää.
TykkääTykkää
11 helmikuun, 2011 at 20:25
Toisin kuin edellä väitettiin, sinä kuitenkin olet valovoimainen realisti:-)
TykkääTykkää
12 helmikuun, 2011 at 11:52
No mutta hei – kypärän alla menee tukka linttaan, enstex-haalarit hiostaa eikä TOD näytä hyviltä ja turvakengät on rasittavan painavat eikä sovi mihinkään asukokonaisuuksiin.
TykkääTykkää
12 helmikuun, 2011 at 14:46
Niinpä. Hyvältä näyttäminen luo optimistista atmosfääriä ja antaa vaikutelman hyvästä tyypistä. Kyllä siihen porukkaan kannattaa pyrkiäkin :-)!
TykkääTykkää
12 helmikuun, 2011 at 12:01
Miten olisi kauppa kasvanut, jos Keskinen, Tuurin kauppias olisi purjehtinut pessimistijollalla?
TykkääTykkää
12 helmikuun, 2011 at 14:54
No kauppahan olisi jäänyt kyläputiikin kokoiseksi – ja maailma pelastunut muutaman turhakkeen ostamisen verran!
TykkääTykkää
12 helmikuun, 2011 at 19:52
Höh. Kummasti sinun optimismi kuulosti ihan pessimismiltä. Niin voi peikot erehtyä…
TykkääTykkää
12 helmikuun, 2011 at 20:29
Jos optimismini on pessimismiä, niin kuinka suuri onkaan pessimismini 🙂
TykkääTykkää
14 helmikuun, 2011 at 14:04
Realisti sekoitus sekä optimistia että pessimistiä kuulostaa aika harmaalta. Syön mieluummin optimistin leipää.
TykkääTykkää
20 helmikuun, 2011 at 19:18
Vaikka olisikin kivi keskellä :-)?
TykkääTykkää