Joku minäkin
monelle tuntematon
Ohikulkija
24.2.2011
Runotorstain 196. haaste: joku
Kirjoittanut runopasanen
Tämä artikkeli on lähetetty torstaina 24. helmikuuta 2011 kello 19:01 and posted in haiku & tanka, runotorstai. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed.
14 responses to “Runotorstain 196. haaste: joku”
Vastaa Peruuta vastaus
Sivut
-
Arkistot
- joulukuu 2018
- marraskuu 2018
- lokakuu 2018
- syyskuu 2018
- elokuu 2018
- heinäkuu 2018
- kesäkuu 2018
- Tou 2018
- huhtikuu 2018
- maaliskuu 2018
- helmikuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- marraskuu 2017
- lokakuu 2017
- syyskuu 2017
- elokuu 2017
- heinäkuu 2017
- kesäkuu 2017
- Tou 2017
- huhtikuu 2017
- maaliskuu 2017
- helmikuu 2017
- tammikuu 2017
- joulukuu 2016
- marraskuu 2016
- lokakuu 2016
- syyskuu 2016
- elokuu 2016
- heinäkuu 2016
- kesäkuu 2016
- Tou 2016
- huhtikuu 2016
- maaliskuu 2016
- helmikuu 2016
- tammikuu 2016
- joulukuu 2015
- marraskuu 2015
- lokakuu 2015
- syyskuu 2015
- elokuu 2015
- heinäkuu 2015
- kesäkuu 2015
- Tou 2015
- huhtikuu 2015
- maaliskuu 2015
- helmikuu 2015
- tammikuu 2015
- joulukuu 2014
- marraskuu 2014
- lokakuu 2014
- syyskuu 2014
- elokuu 2014
- heinäkuu 2014
- kesäkuu 2014
- Tou 2014
- huhtikuu 2014
- maaliskuu 2014
- helmikuu 2014
- tammikuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- syyskuu 2013
- elokuu 2013
- heinäkuu 2013
- kesäkuu 2013
- Tou 2013
- huhtikuu 2013
- maaliskuu 2013
- helmikuu 2013
- tammikuu 2013
- joulukuu 2012
- marraskuu 2012
- lokakuu 2012
- syyskuu 2012
- elokuu 2012
- heinäkuu 2012
- kesäkuu 2012
- Tou 2012
- huhtikuu 2012
- maaliskuu 2012
- helmikuu 2012
- tammikuu 2012
- joulukuu 2011
- marraskuu 2011
- lokakuu 2011
- syyskuu 2011
- elokuu 2011
- kesäkuu 2011
- Tou 2011
- huhtikuu 2011
- maaliskuu 2011
- helmikuu 2011
- tammikuu 2011
- joulukuu 2010
Kategoriat
- haiku & tanka (27)
- kaikki muut sanat (8)
- lyhyet (proosa) (11)
- matkakertomuksia (3)
- pakinaperjantai (9)
- runoneva (7)
- runot (904)
- runotorstai (236)
- sirpaleita (16)
helmikuu 25th, 2011 at 00:28
Joiku tai haiku
jonkun suusta kynästä
jonkun iloksi
TykkääTykkää
helmikuu 25th, 2011 at 22:01
Kun ei osaa joikhata, niin pitää haikuta.
TykkääTykkää
helmikuu 25th, 2011 at 11:42
Tästä tykkään. Lyhyesti virsi kaunis.
TykkääTykkää
helmikuu 25th, 2011 at 22:03
Joskus on hyvä hillitä sanaista arkkuaan.
TykkääTykkää
helmikuu 25th, 2011 at 14:08
Mukava runo.Kadulla välillä tuntuu, että näen jokaisen vastaantulijan rypyt, rypyttömyyden ja että kukaan ei näe minua….
TykkääTykkää
helmikuu 25th, 2011 at 22:07
Välillä on mukava olla näkymätön joku ja tarkailla kulkijoita.
TykkääTykkää
helmikuu 25th, 2011 at 17:43
Näissä tämmöisissä lyhyen lyhyissä on jotain kumallista taikaa: niitä on luettava moneen kertaan, vaikka heti on juonessa kiinni, ihminen iloitsee tuosta pienestä ajatuksesta, jonka voi jakaa jonkun kanssa.
(Avoimessa yliopistossa olen nyt luovan kirjoittamisen kurssilla ja nautin, kun ensimmäösitä kertaa elämässäni olen kirjoittanut haikuja. Jännää puuhaa.)
TykkääTykkää
helmikuu 25th, 2011 at 22:19
Itse harjoittelin haikuja ja tankoja siirtymäriittivaelluksellani pari kesää sitten. Totta että jännää puuhaa. Hyviä oivalluksia sulle siihen!
TykkääTykkää
helmikuu 28th, 2011 at 00:56
ihmisen haiku . pidän.
TykkääTykkää
helmikuu 28th, 2011 at 18:47
kiitos kommentista!
TykkääTykkää
helmikuu 28th, 2011 at 03:22
HYVÄ!
TykkääTykkää
helmikuu 28th, 2011 at 18:49
kiitos!
TykkääTykkää
helmikuu 28th, 2011 at 12:22
tuntematon joku. Ja niin totta.
TykkääTykkää
helmikuu 28th, 2011 at 18:49
jokainen joku!
TykkääTykkää