Me olimme kiintyneet savupiippuihin
niiden tiilimosaiikkiin ja tummiin tuprahteluihin
raha sai haista lipeähiutaleet sataa koulun pihassa tukkaan
ja uimisen jälkeen piti mennä pesulle
Mutta patruuna oli paikalla hommat pyörivät
palkka juoksi leipä lensi lasten suuhun
Oli vain noustava aikaisin tehtävä
mitä kuului pomo käski
kolmasosan päivästä
kaksi kolmannesta vuodesta puolet elämästä
herroja piti tervehtiä kauniisti paitsi
kirota sai kun oli lakko
Pari kolme sukupolvea tottui ajatukseen
että näin jatkuu…
sanapasanen 
31 maaliskuun, 2011 at 12:46
Tehtaanpiippujen katveessa (jos kohta en tehtaan välittömässä vaikutuspiirissä kuitenkaan) kasvaneena tunnistin tuon asetelman. Tehdas pitää huolen omistaan: antaa töitä isälle ja aikanaan pojalle, äidillekin jos tarvetta on, järjestää asunnon, tarjoaa pienten peruskoulun ja isommille ammattikoulutuksen, tehtaan töihin pätevöittävän; tehdas pärjää kun sen väki pärjää. Vaan nykyään on toisin, kun patruunan paikalla on muodoton joukko kasvottomia osakkeenomistajia huutamassa kustannustehokkuutta…
TykkääTykkää
31 maaliskuun, 2011 at 18:13
Näinhän siinä kävi, joskaan ei sekään pelkkä onnenauvola ollut. Näin kai täytyi käydä ja onhan sitä mukava muistella (en itsekään tosin aivan välittömässä vaikutuspiirissä asunut).
TykkääTykkää
3 huhtikuun, 2011 at 18:35
Koskettava, elämä jatkuu sukupolvesta toiseen. Muodossa tai toisessa.
TykkääTykkää
3 huhtikuun, 2011 at 19:35
Nykyisin yhä useammin siinä toisessa muodossa, vailla savupiippuja.
TykkääTykkää