Tämä artikkeli on lähetetty tiistaina 5. huhtikuuta 2011 kello 12:02 and posted in haiku & tanka. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed.
Toimistot, rakennettu
uskoen talouskasvuun
jonkun talous lie kasvanut
jossain muualla,
rapistunut kaupunki palaa
juurilleen, hitaasti
kuparin vihreys
viittaa metsään
Hei, kiva ja tiivis runo. Annoin atomille jo 5 ja toiselle 4. Tälle ehkä hieman vähemmän. Kivoja lukea näitä, enkä minä osaisi tuota sen paremmin sanoa. Jostakin oudosta syystä jäin kaipaamaan ruskeaa väriä tuohon runoon, mutta eihän siihen enää rivejä voi lisätä. Kiva Blogi sinulla, Runoa ja proosaa.
6 huhtikuun, 2011 at 00:32
Tunnistinpa tuossa itseni!
TykkääTykkää
6 huhtikuun, 2011 at 10:56
Mutta hienoa, että kevään patinaa:-)!
TykkääTykkää
6 huhtikuun, 2011 at 08:57
Toimistot, rakennettu
uskoen talouskasvuun
jonkun talous lie kasvanut
jossain muualla,
rapistunut kaupunki palaa
juurilleen, hitaasti
kuparin vihreys
viittaa metsään
TykkääTykkää
6 huhtikuun, 2011 at 11:01
Kunhan kuparikatto ensin patinoituu puhki ja rakennus puretaan ja tontti jää autioksi, niin ehkä joskus metsä…eletään toivossa 🙂
TykkääTykkää
13 huhtikuun, 2011 at 18:26
Hei, kiva ja tiivis runo. Annoin atomille jo 5 ja toiselle 4. Tälle ehkä hieman vähemmän. Kivoja lukea näitä, enkä minä osaisi tuota sen paremmin sanoa. Jostakin oudosta syystä jäin kaipaamaan ruskeaa väriä tuohon runoon, mutta eihän siihen enää rivejä voi lisätä. Kiva Blogi sinulla, Runoa ja proosaa.
TykkääTykkää
13 huhtikuun, 2011 at 20:25
Kiitos Heikki palauttestasi! Kirjoittaminen on minulle osa ”mielen hengittämistä”.
TykkääTykkää