On sydämetöntä ja julmaa muodostaa jäätelöön liittyvä yhdyssana, jossa annetaan ymmärtää, että jäätelöön voisi liittyä jotakin epämiellyttävää ja epäilyttävää. Siksi en käytä sellaista sanaa muuta kuin ilmaistakseni mistä aiheesta tänään on kirjoitettava, niin vastenmielistä kuin koko teeman käsittely minusta onkin. Jään odottamaan milloin pääsemme kirjoittamaan aiheesta “lipevä lempi” tai “akkamainen hengenpelastaja”.
Kevät alkaa silloin, kun mieleen tulee, että nyt on sopiva hetki mennä grillikioskille ja nuoleskella yksi irtojäätelö. Lakritsi tai mango saavat kunnian aloittaa jäätelökesän. Ei missään tapauksessa vanilja, sillä se kuuluu lauantai-illan huumaan saunan jälkeen. Silloin siihen kuuluu myös marjahillo. Erilaisilla marjahilloilla siihen saa mielenkiintoisesti vaihtelevia sävyjä. Uskomattoman mainio on sokeriton puolukkahillo. Se toimii kuin vastaava puolukkamehu vodkan kanssa. Paitsi että pään sijasta kihahtaa vatsaan.
Tästä tuleekin mieleen teoreettinen asetelma, josta voisi seurata otsikon mainitsema tuote. Henkilö (en nyt tasa-arvon vuoksi tarkenna sukupuolta) hankkii litran vaniljajäätelöä, litran vodkaa ja käy kellarista hakemassa puolukkamehua ja hilloa. Näitä hän sitten naukkailee ahkerasti illan kuluessa. Kun osa nautinnasta menee päähän ja osa vatsaan, siitä saattaa syntyä kestämätön jännite näiden kahden valtakeskusen välille ja seurauksena on kompromissi: kaikki aineet tulevat ulos suun kautta niin vatsanperusteellisesti. Edelliseen pakinaan liittyen tästä voisi käyttää ilmaisua kierrätys. Varsinkin jos on ehtinyt vessan pöntölle ja tämä vessa on kompostoivaa lajia eikä vesivessa. Tietenkin olisi suotavaa, että ennen mainittua paikkaa ehtisi tapahtua hitaampi prosessi, jossa ravinnekierto olisi lähempänä käyttökelpoisuutta. Mutta nyt olen näköjään jumittumassa edelliseen haasteeseen, joten lopetan ja totean: haju- ja näköaistimusten pohjalta olen valmis hyväksymään tästä lopputuotteesta haasteessa mainitun ilmaisun.
sanapasanen 
16 huhtikuun, 2011 at 09:33
Hyväksyt siis lakritsijäätelön? Ilmeiseti sitä on kuitenkin nautittava snapsin kera tai keskivahvassa keskikaljakännissä?
Totta puhut, kun korostat, että sellaisesta jalosta tuotteesta kuin jäätelö ei voi puhua ällökkeenä. Se on jatkojalostettava kuvaamallasi tavalla, jos haluaa käyttää tuota jäätelöällöke-sanaa.
Asiantuntijat suosittelevat krapula-aamuksi jäätelön eikä suinkaan sillin nauttimista. Tämä neuvo kannattaa panna mieleen, onhan vappu kovin lähellä.
Silloin noita jäätelöällökkeita saattaa nähdä tievarsilla, mutta tarkkana tutkimuksissa on oltava, ettei sotke niitä koiran oksennukseen, joka eläin tuskin on nauttinut jäätelöä enempää kuin muitakaan juovuttavia aineita.
TykkääTykkää
16 huhtikuun, 2011 at 20:01
Eppäilen, että sillin nauttimisohje on jonkun ääriraittiin keksimä ajatuksena, että kärsikööt lisää, kun ovat aloittaneet.
TykkääTykkää
16 huhtikuun, 2011 at 09:39
Jotkut viisaat sanovat, että ristiriidasta syntyy ajatuksia. Peikosta näyttää, että niin tapahtuukin 🙂
TykkääTykkää
16 huhtikuun, 2011 at 20:04
Ainakin erilaisia ajatuksia kuin harmoniasta!
TykkääTykkää
16 huhtikuun, 2011 at 09:57
Kiirepakolainen on nähnyt pihalla jäätelöällökettä!:)
TykkääTykkää
16 huhtikuun, 2011 at 20:10
Mutta luonnollisesti se oli naapurirapun asukkaan aikaansaama!
TykkääTykkää
16 huhtikuun, 2011 at 13:28
Otitkin otsikon kokonaisuudessaan kirjaimellisesti. No se on hyvä, koska sinulla on lähellä esimerkki ällökkeestä, jossa jäätelökin oli mukana.
Luulisin, että sekoituksessa ei kaikki ollut oikeassa mittasuhteessa, joten se pyrki ulos väärästä päästä.
Kierrätys on tosiaan sopivaa tälle ällökkeelle,niin se ei jää esiin koko kansan kauhisteltavaksi
TykkääTykkää
16 huhtikuun, 2011 at 20:09
1:1 ei ole hyvä sekoitussuhde kaikilla aineilla.
TykkääTykkää