Rakennusten ympäröimällä sisäpihalla
kattava otos vuosikymmenten konekannasta
metallin ja sen työstön tihentymä hevosvoimien
museo Pihan ainoa elämä leskenlehtien lisäksi
Ihmiset vetäytyneinä sisätiloihin muinoin
avara tupa on jaettu vanhapoikapiikasisarusten kesken
yksilöllisiin lymyilylokeroihin ovet ovat lukossa
puhelin ei vastaa epäluuloisuuden tummanroikkuvat pilvet
joiden repaleista pilkottaa pala muistojen sinistä taivasta
yöpymisenä salaperäisellä ullakolla villiintyneiden kissojen
vilistessä hämärässä muhassa pitkä kivinavetta haisee vielä
eläimille mutta edes kissoja ei näy vain pulttien ja muttereiden
yhteenliittämää ruostuvaa metallia
Kärrytie peltojen halki johtaa valtaisalle taitekattoiselle
riihelle kuin mummoankan maatilalla mutta ne pellot
ovat vuokralla Mitä tehnee aikoinaan kaksimetrinen mies
jonka ankara työ on vääntänyt niin kumaraan että päänsä
kulkee pään mittaa alempana kuin miehuutensa päivinä
Ulkopuolella tanhuan vartijana kuusi jonka kylki oli
kylän ilmoitustaulu puoli vuosisataa sitten: sonniosuuskunnan
vuosikokous pienviljelijäyhdistysken syyskokous ja telttakokous
Tiet ovat kulkeneet sen molemmilta puolilta ja tinkimaitolaiset
talloneet kuusen varpaille kunnes etääntynyt linjaus
on jättänyt sen rauhaan kuten ajanlinjaus koko talon ja ympärille
on kasvanut suojaava metsälö
Tienluiskassa haalistuneensiniset työhaalarit levällään Kuin mies
olisi asettunut kerran ruokalevolle ja haihtunut
haalaristaan päivien saatossa näkymättömiin
sanapasanen 
10 toukokuun, 2011 at 18:30
Loppulause kiteyttää hyvin taitavasti kuvatun melko lohduttoman tunnelman. Valitettavan toden tuntuinen runo, tällaista kehitystä maaseudulla on viimeiset ajat nähty. Onneksi sentään puoli vuosisataa vanha kuusi kuitenkin elänee vielä kauan, ja leskenlehdet pienenä toivon pilkahduksena.
TykkääTykkää
10 toukokuun, 2011 at 19:36
Pellot onneksi pysyvät viljeltyinä, vaikka pienviljelijät yhdistyksineen ovat turpeen alla. Ja se kuusi oli jo puoli vuosisataa sitten satavuotias, kuin majakka muutosten keskellä.
TykkääTykkää