Verestävät silmät etsivät
myötätuntoista silmäparia
jolle puhua tarinaansa
joka ei koskaan tule perille
sillä korvan juuressa toinen
esittää omaansa ja pöydän toisella nurkalla
kaksi monologia törmää ilmassa ja putoaa
äänisirpaleina korville
Tien puolelta ulkomaan elävä
ottaa kuvaa alkuasukkaista terassilla
viitekehyksestään irronnutta kylmää kuvaa
Taustalla soutavat hiljalleen
Inarin viluiset aallot ja aurinko
kätkee kasvonsa jo hetkeksi
metsänrajan taa
Mainokset
Vastaa