Runotorstain haaste 218: runoviite

Korkealta näen tuulen

tulevan yli veden

pikkuaallokossa

tumma kiila etenee nopeasti

vihuri rantautuu puun lehti kieppuu

kiinnikkeessään napsahtaa irti ja putoaa

rantapaadelle

                            jymähtäen

Kun pimeä tulee

näen tulipalojen kaukaisen kajon

(Vilu
meren valo
helmikuun valo
kesäyön lämmin valo
syksyn häikäisy
talven viima:
katse.

Pertti Nieminen, kokoelmasta Vaikka aamuun on vielä aikaa (Otava 1989)

Oheinen Pertti Niemisen runo on tämänkertaisen haasteen innoittajana. Millaisen runon Niemisen tekstin inspiroimana kirjoitat, millaisen runovastauksen antaisit?

Mainokset

12 responses to “Runotorstain haaste 218: runoviite

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: